Ylikunto

[Sullivan]

Millon porukka pitää kevyen viikon tai viikon täysin ilman treeniä? Säännöllisesti kerran kuukaudessa vai silloin, kun keho huutaa lepoa? Meinaan, että olen vetänyt nyt todella kovaa treeniä reilun kuukauden ja tulokset ovat nousseet, mutta olo on edelleen todella pirteä... Kannattaako pitää hieman kevyenmpi viikko (onko enemmän hyötyä kuin haittaa?) vai jatkaa täysin treenaamista?

 

[PARRACUDA]

Millon porukka pitää kevyen viikon tai viikon täysin ilman treeniä? Säännöllisesti kerran kuukaudessa vai silloin, kun keho huutaa lepoa? Meinaan, että olen vetänyt nyt todella kovaa treeniä reilun kuukauden ja tulokset ovat nousseet, mutta olo on edelleen todella pirteä... Kannattaako pitää hieman kevyenmpi viikko (onko enemmän hyötyä kuin haittaa?) vai jatkaa täysin treenaamista?

Sitten on aika pitää kevyt/vapaa viikko kun tuntuu treeni kulkevan ihan helvetin hyvin,enkat paukkuu liikkeessä kuin liikkeessä ja virtaa tuntuu piisaavan,näin ainakin omien kokemuksien perusteella.

 

[Havu-]

Sitten on aika pitää kevyt/vapaa viikko kun tuntuu treeni kulkevan ihan helvetin hyvin,enkat paukkuu liikkeessä kuin liikkeessä ja virtaa tuntuu piisaavan,näin ainakin omien kokemuksien perusteella.

Miksi näin? Jos kerran on virtaa niin miksi jättää se käyttämättä?

 

[Moksu]

Mielenkiintoinen aihe, jota on tullut itsekin joskus mietittyä. Tänne en oo koskaan nuita doping-juttuja laittanut, koska jos niistä keskustelee, niin pitäisi siirtyä tuonne doping-osion alle. Erittäin vaikea myös tuohon kommentoida mitään, että kuinka paljon kroonisesta ylikunnosta ja sen "oireista" on korvien välissä. Joskus ainakin omalla kohdalla tuntuu, että mitä pidemmän aikaa siitä kärsii, niin sitä enemmän nuo oireet johtuvat korvien välistä. Korvien välin ongelmat ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita on todella vaikea määrittää, mutta vaikuttavat kuitenkin kauttaaltaan ihmiseen.

Minkälaisia mainintoja olet löytänyt tuosta masennuslääkkeiden vaikutukseen ylikunnosta toipumisessa? Burn-outista on kyse ja siten voisi tietenkin masennuslääkkeilläkin olla osansa hoitomuotona.

Doping varmasti auttaa palautumiseen ja sitä kautta se voisi akuutisti hoitaa ylikuntoa, mutta miten sitten käy kun lääkitys loppuu? Kuvittelisin, että ne nopeasti saadut edut vain tuplaantuvat haittoina siinä vaiheessa. Aiheesta pitäisi varmaankin tehdä doping puolelle threadi, mutta en tiedä, miten siihen saisi faktaa kasaan mutuilun sijaan.

Onko muilla täällä kokemuksia ylikunnon lääkehoidosta? Olen muutaman viikon käyttänyt ssri-tyypin masennuslääkkeitä, ja niillä olo tuntuu virkistyneen todella paljon. (treenit lopetin puoli vuotta sitten) ei ihan normaaliksi mutta melkein, syke alkanut käyttäytyä normaalimmin, lenkkeily tuntuu sujuvan taas kuin terveenä mutta huonokuntoisena, lenkistä jää hyvä olo eikä tuntikausien kohonnut syke, kuumotus, hikoilu ja uneton yö. Kirjallisuudestakin löytyy joitain mainintoja, että masennuslääkkeet nopeuttaisivat toipumista ylikunnosta mikä kuulostaa uskottavalta, onhan ylikunto käytännössä urheilijan burn-out ja oireet ovat hyvin samankaltaiset.
täytyy toivoa, ettei lääkkeet vain piristä keinotekoisesti ja keho kohta väsähdä entistä pahemmin.
entä sitten testosteroni/anaboliset steroidit ylikunnon hoidossa, jos niistä keskustelu on sallittua? ainakin ne ennaltaehkäisevät ylirasitusta mutta miten toipumisvaiheessa?

Miksi näin? Jos kerran on virtaa niin miksi jättää se käyttämättä?

Asia ei tietenkään aina ihan niin yksioikoinen ole, mutta urheilussa kannattaa asioita ajatella pidemmällä tähtäimellä. Sillä kevyen viikon pitämisellä edesauttaa paljon sitä pidemmän kaavan kehitystä. Eli jos pidät kevyen viikon silloin - vaikka se treeni kulkisikin lujaa - niin se edesauttaa tulosten kehitystä pitkällä tähtäimellä, kun kehon ei tarvitse kulkea jatkuvasti äärirajoilla. Jos taas pidät kevyen viikon liian myöhään, eli se voi olla silloin kun alat olla ihan poikki, niin se yksi viikko ei välttämättä edes riitä elpymiseen ja kun jatkat taas normaalia treeniä niin et ole palautunut kunnolla ja alat hätyytellä koko ajan ylirasitustilaa ja pidemmän ajan kuluessa ylikuntoa.

Eihän se virta jää hyödyntämättä kun kehittää fyysisiä ominaisuuksia pidemmällä tähtäimellä, eikä elä vain siinä hetkessä.

 

[Kerrostalo]

Jep samoja havaintoja, että ainakin se 'viimoinen niitti' ylikuntoon tulee kyllä omasta päästä. Itse ehkä juuri siinä vaiheessa, että alkaa olemaan kunnossa, mutta ihme kuumottelua/rauhattomuutta jne. toisinaan -> vaikuttaa myös fyysisesti. Olenkin jo 2-3kk yrittänyt olla välittämttä koko hommasta ja ajatella muuta. En ole mittaillut sykkeitä aamulla, kun tuntuu, että se vain hermostutttaa ja jos syke huono alkaa ärsyttää. Hyvin kuitenkin homma toiminut ja oireet vähentyneet kokoajan. Reeniä 2 kertaa viikossa olen tehnyt. Jos tuossa kevään/alkukesästä jo olisi koko homma paketissa.

Lääkeaineista samanlaista mutua mielessä kuin Moksulla, että kehosta otetaan keinotekoisesti irti enemmän kuin se kestää -> ei kovinkaan terveellinen/pitkäaikainen ratkaisu. Toisaalta taas esim. alentuneet testosteronitasot voisi saada kuntoon jne.

 

[MiHa]

Hei! Minulla on nyt n. 2½-3 viikkoa ollut sellaista, että niinä päivinä joina olen ollut salilla, illalla on ''kuumetta'' 37.1. Ensimmäistä kertaa havaitsin tämän juurikin noin 2½ viikkoa sitten, jonka jälkeen pidin viikon tauon kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen salipäivinä - huom ei muina päivinä - on ollut 37.1 illalla. Mietin, voisiko kyseessä olla ylikunto? onko muilla ollut vastaavanlaisia oireita? Pitäisikö käydä lääkärissä vai pitää vaan pitkä tauko liikunnasta? Niin ja olen 18- vuotias perusterve poika.

 

[iPush]

Hei! Minulla on nyt n. 2½-3 viikkoa ollut sellaista, että niinä päivinä joina olen ollut salilla, illalla on ''kuumetta'' 37.1. Ensimmäistä kertaa havaitsin tämän juurikin noin 2½ viikkoa sitten, jonka jälkeen pidin viikon tauon kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen salipäivinä - huom ei muina päivinä - on ollut 37.1 illalla. Mietin, voisiko kyseessä olla ylikunto? onko muilla ollut vastaavanlaisia oireita? Pitäisikö käydä lääkärissä vai pitää vaan pitkä tauko liikunnasta? Niin ja olen 18- vuotias perusterve poika.

Niin eihän tuo tosiaan oikeaa kuumetta ole, toki paljon riippuu normilämpötilastasikin. Paljonko ollut lämpöä muina päivinä? Pieni ruumiinlämmönnousu salitreenin jälkeen ei kuulosta kyllä kovin ihmeelliseltä.

 

[MiHa]

Niin eihän tuo tosiaan oikeaa kuumetta ole, toki paljon riippuu normilämpötilastasikin. Paljonko ollut lämpöä muina päivinä? Pieni ruumiinlämmönnousu salitreenin jälkeen ei kuulosta kyllä kovin ihmeelliseltä.

se on sellasta 36.4-36.8 ollu suunnilleen.

 

[Victor]

Tuo lämpöily nyt voi johtua kovinkin monesta tekijästä, itselläni esimerkiksi stressi tai muu kuormittava tekijä ilman kovaa fyysistä rasitustakin nostaa just tuollasen pienen lämmön. Ei tuo välttämättä ylikuntoa ole, mutta voi olla oire orastavasta ylikunnostakin. Turha tuon takia nyt on lääkärin mennä ellei ole muita oireita, pidät viikona, pari huilia puntista ja teet kevyitä palauttavia kävelylenkkejä niin uskon, että helpottaa.

Omasta tilasta sen verran, että nyt tässä ollaan "toisella kierroksella" kuten niin moni muukin tähän topicciin kirjoitelleista... :/ Aloin lukemaan tätä n. puolitoistavuotta sitten, mutta en koskaan jaksanut tilittää omaa "tarinaani". Tämä on kyllä ollu erittäin hyvä ja opettavainen aihe, iso kiitos mm. Moksun! Tiivistetysti oma tarinani; Liian pitkään jatkunutta henkistä kuormitusta, jatkuvaa stressiä niin parisuhteessa, töissä, kuin oikeastaan kaikessa. Viikonloppuisin viinaa ja vähillä unilla, tätä jatkui 2008 kesän ajan ja syksyllä tuli stoppi. Alkoi järjetön sairastelukierre ja aina taudin helpotuttua varovasti salille kokeilemaan josko se siitä lähtis. Voimat kadoksissa, korvia ja joka paikkaa kuumotti, yö kylmän hiki päällä ja onnettomilla unilla, rintakipua ja sydämen jyskytystä selä lisäksi kauheat lihasikivut pienestäkin rasituksesta. Taas hetkikohta iskikin uusi infektio ja näin mentiin aina 2009 vuoden alkuun jonka jälkeen sain vihdoin urheilulääkäriltä (Harri Selänne, voin suositella lämpimästi) diagnoosin oireisiin perustuen. Diagnoosin, jota olin jo itse osannut epäilläkin mutta en uskonut sen olevan mahdollista _minulla_ joka on koko ikänsä liikkunut aktiivisesti ja fyysiesti hyvässä kunnossa...

Tuomio oli 2-3kk totaalista urheilukieltoa (tähän mennessähän oli jo n. 4kk takana sairastelun ajalta) ja kaikki "liikunta" max. 110 sykkeellä. Samalla sain cipralexia masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta leivittämään, ja ennen kaikkea unta korjaamaan. Itselläni ei ole koskaan ongelmia nukahtamisessa, vaan aamuyön heräilyssä ja valvomisessa. Toukokuulla aloitin sitten salilla kolistelun aluksi pelkillä tangoilla ja pikku hiljaa kuormaa ja intensiteettiä lisäten kropan ja tuntemusten ehdoilla. Näin mentiin koko loppu vuosi hyvällä menestyksellä, max 80-90%:n kuormituksella ja lähes aina jätin sarjat "vajaaksi". Sitten vuoden lopulla ohjelmaan tuli myös sulis kerta viikkoon (keskisyke n. 150) ja pakkasten salliessa hiihto kerta viikkoon (keskisyke n. 155-160). Hiihtämässä en ehtinyt käydä kuin viitisen kertaa pakkasista ja viikoittaisen rasituksen säännöstelystä johtuen. Pyrin aina pitämään vähintään yhden, mielellään kaksikin lepopäivää eri reenien välillä ja puntin rajoitin kahteen tai max kolmeen kertaan seitsemän päivän kierrolla.

Helmikuun alussa se sitten taas iski, tahmea ja elähtänyt olo, lämpöilyä ja voimattomuutta lihaksissa...Pitihän se sitten kuitenkin muutaman päivän huilailun jälkeen käydä puntilla varmistamassa mistä on kyse ja tässä sitä taas ollaan... :/ Nyt siis kuukausi huilia takana, kevyitä kävelylenkkejä teen noin joka toinen päivä, venyttelen ja yritän olla stressaamatta...Ei oo helppoo, kun vuoden parhaat hiihtokelit menee taas kerran sivu suun! Tänään kävin hutkimassa mamman kanssa kevyesti sulista ihan vaan "pään kannalta" keskisykkeellä 109. Maksimikin tais olla joku 121 eli tosi rauhassa otin pitäen vuoden takaiset ohjeet mielessä. Nyt sitä on jo oppinut kuuntelemaan kehoaan aivan eri tavalla eikä hakkaa samalla tavalla päätä seinään kuin nuorena ja ennen "taudin" puhkeamista. Ilmeisesti mulle vaan kävi niin, kuten monelle muullekin, että en ollut toipunut alkuperäisestä kroonisesta vaiheestakaan täysin, kun näin helposti samaan kuoppaan putosin...Tai sitten on vaan uskominen sitä mutu-tietoa, jonka mukaan ko. tila iskee helpommin uudelleen. Vai onko sitten tosiaan vain kyse oireiden tunnistamisesta, mene ja tiedä...

Tuota testo-hommaa mietin itsekin toipumisen mahdolliseen nopeuttamiseen, vaikka natuna olenkin aina vääntänyt. Mielenkiintoista olisi nähdä tuosta jotain faktaakin, mutta ei taida olla tutkittu? Karnosiini-aktivaattoria olen nyt käyttänyt jatkuvasti, sekä L-teaniinia kun joidenkin lähteiden mukaan noiden kahden pitäisi hieman auttaa hermoston palautumista. Aivan sama, auttaako vai ei, sitä on tässä tilassa valmis haaskaamaan rahansa tuollaisiin vaikka lume-vaikutuksen toivossa! :D

Tsemppiä kaikille tämän vaivan kanssa painiville, yritän raportoida jatkossa oman tilan edistymisestä.

Ai niin, ortostaattista olen mittaillut, mutta vaikea sanoa kun en ole jaksanut mitata ns. normaalikaudella vaan ainoastaan nyt ylikunnon aikana. Mulla muutenkin maksimisyke yli 200 ja sykkeet on aina noussut helposti, joten vaikea mennä tuosta orostaattisesta reaktiostakaan sanomaan. Vaihtelua on tosi paljon ihan perättäisinäkin aamuina, aina 17-30 välillä...Pääsääntöisesti kuitenkin leposyke 50-52 ja seisomavaiheessa n. 70-74.

 

[Moksu]

Kiitokset Victor infosta. Mulla on ollu tämän vuoden puolella unettomuuden kanssa ongelmia. Yleensä ottaen herään siihen kuumotukseen ja en saa sitten hetkeen unta. Nyt tuota on viime aikoina tapahtunut niin, että herään neljän-viiden aikaan ja sen jälkeen en oikein saa enää unta. Välillä on ollut monen yön unettomia jaksoja, ja nyt taas viimeyönä heräsin 1.30, enkä ole sen jälkeen saanut unta.

Nukkumaan mennessä saattaa päätä ja korvia kuumottaa sen verran, että tietää ettei unta tuu.

Miten tuo cipralex autto asiaan? Alan olla jo siinä epätoivon partaalla, että ottaisin mitkä tahansa lääkkeet, että osais olla huolehtimatta ja sais nukkua hyvin.

 

[ORBs]

Ssri:t voi parantaa unen laatua ja vähentää heräilyä, toisaalta ne voi kyllä ainakin alkuvaiheessa tehdä olon rauhattomaksi ja vaikeuttaakin nukahtamista. muutaman kuukaudenkaan kokeilusta tuskin sun tilanteessa on erityisemmin haittaa, mutta on mahdollista että hyödyt niin paljon että kannattaa kokeilla.
Unettomuuteen omasta kokemuksesta voin suositella mirtatsapiini-nimistä masennuslääkettä, jota käytetään yleisesti krooniseen unettomuuteen, reilusti pienempää annosta kuin masennukseen.
väsyttää kovastikin ja luonnollisen tuntuisesti, on pitkävaikutteinen, auttaa aamuyön heräilyyn mielestäni jopa paremmin kuin nukahtamiseen. Ei ole varsinaisesti riippuvuutta aiheuttava eikä mitään viihdekäyttöarvoa, saa pyytämällä ihan yleislääkäriltä. Ja sopii oikein hyvin käytettäväksi yhdessä varsinaisen masennuslääkkeen kanssa.

 

[Victor]

Eipä kestä kiitellä, kiitos kyllä kuuluu tästä topicista ehdottomasti sulle ja toki monille muillekin kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsinkin. Ajattelin kuitenkin kertoa tiivistetysti oman tarinan ja tuntemukset noin tiivistetysti, jos se pelastaisi edes yhden onnettoman luupään tältä paskalta...

Kyllä tuo Cipralex mulla ainakin auttoi, myös uneen pikku hiljaa. Yksi masennuksen tyypillisimpiä oireita / ilmenemismuotojahan on juurikin tuo aamuöinen heräily ja valvominen. Vaikea sitten mennä tuohon sanomaan, että auttoiko tuo lääke suoranaisesti juuri tuohon uneen, vai välillisesti korjaamalla serotoniinitasoja ja sitä kautta poistamalla masentuneisuutta ja ahdistusta. Mulla oli helvetin iso kynnys alottaa lääkkeet, vaikka olen lähipiirissä seurannut vuosikausia mielenterveysongelmien parissa kamppailevan ihmisen elämää. Jotenkin se oli itselle vaan sellainen "henkinen luovuttaminen", mutta olotila kävi oikeasti siinä määrin ahtaaksi myös läheisillä, että vaihtoehto oli oikeastaan ainoa oikea. Varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Söin tuota muistaakseni 2-3kk eli lyhyen aikaa ja heti kun pääsin taas liikkumisen makuun kiinni edes matalilla tehoilla, ei ole ollut tarvetta lääkkeitä mutustaa. Nyt tosin taas tuntemukset on kovin toisenlaiset ja olenkin harkinnut lekurin puoleen kääntymistä pahimman yli pääsemiseksi...Mulla kun on koko ikäni ollut taipumus purkaa kaikki stressi ja henkinen paha olo liikuntaan, ja nyt se ainoa itselle luontainen keino on taas toistaiseksi poissa.

Tuohon Mirtatsapiiniin kyllä Moksu kallistuisin sinuna, jos ensisijaisesti unta haluat parantaa. Tuossa ORBsin kommentissa oli oikeastaan kiteytettynä koko lääkkeen vaikutus ja juju. Mulla on kokemusta myös tuosta aikaisemmilta ajoilta, kun teloin selkäni pahasti ja siitä johtuen tuli erilaisia haasteita elämään, jonka seurauksena sitten katosi unet lähes totaalisesti. Mun uniongelmat oli silloin, ja on nykyäänkin juuri sun kuvailun kaltaisia. Tuo lääke todellakin toimii loistavasti ja sen avulla nukkuu pieninäkin annoksina aivan kevyesti 12h ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Ainoa sivuvaikutus on itselläni ollut seuraavana päivänä väsymys ja hillitön ruokahalu. :D Käytinkin tuota aikoinaan lähinnä sairasloman aikana ja sittemmin viikonloppuisin nukkuakseni univelat pois. Toki tuota voi viikollakin käyttää, mutta ainakin mulla vaikuttaa seuraavan päivän työkykyyn selvästi ja olo on koko päivän vähän voipunut.

Kokeile nyt ihmeessä Moksu vaikak tuota em. lääkettä, jotta saat edes unirytmin korjaantumaan. Niinkus hyvin tiedät, niin sitä pitempään kestää toipuminen mitä huonommin nukut ja lepäät. Miksi kärvistellä ja pyöriä hikimärkänä sängyssä, jos vaihtoehtokin on keksitty millä asia korjaantuu hyvin nopeasti ja vaivattomasti..?

 

[m38]

Levosta ja muusta

Kun harjoitusohjelmassa lukee LEPO, se tarkoittaa lepoa ja mielellään vaakatasossa leväten. Raskas tai muuten kuormittava päivätyö ei edusta lepoa. Lepo on todella lepoa. Edelleen; hyvin harva säännöllistä päivätyötä tekevä voi harjoitella ammattiurheilijoiden tavoin. Se ei ole realistista. Omia vaatimuksia pitää laskea.

Urheilijan kohdalla kaikki elämän osa-alueet pitäsi olla balanssissa:
- ilmasto (vähän lajista riippuen)
- virikkeet (kaikki kliffa)
- psyyke /huumori (jos ei ole hymyillyt pariin vuoteen...)
- Perhe
- hyvät treenikaverit (lajista riippuen):hyvä:
- Kunnon safka
- puhdas ilma
- rauhallinen ympäristö
- suhteet yläkertaan (jing ja zang)
- taloudellinen selkänoja

Kun nuo on kasassa, voi alkaa kasata kuormitusta ja asettaa tavoitteita.

 

[Vildee]

Tuleekohan mulla liikaa reeniä ku on vaan yks päivä viikosta lepoa? Tiistai, torstai ja lauantai salilla. Keskiviikko, perjantai ja sunnuntai futista.

 

[Nadesha]

Kun harjoitusohjelmassa lukee LEPO, se tarkoittaa lepoa ja mielellään vaakatasossa leväten. Raskas tai muuten kuormittava päivätyö ei edusta lepoa. Lepo on todella lepoa. Edelleen; hyvin harva säännöllistä päivätyötä tekevä voi harjoitella ammattiurheilijoiden tavoin. Se ei ole realistista. Omia vaatimuksia pitää laskea.

Well said. Mullakin nuo "lepo"-päivät tuppas olemaan lähinnä sellaisia päiviä, kun ei syystä tai toisesta ehtinyt treenata (oli esim herännyt aamuneljältä lentokoneeseen, tehnyt pitkän reissuduunipäivän, palannut yömyöhään himaan), ei sellainen ole mikään lepopäivä. Ajattelin myös, että kaupunkiloma on "lepoa", haloo, aamusta iltaan kävelyä paikasta toiseen nähtävyyksissä tai shoppaillen (eli kannettavaakin kertyi iltaa kohti enempi mukaan...) ei ole lepoa nähnytkään. Pari vuotta meni jotakuinkin niin, että ihan oikeita lepopäiviä ei ollut oikeasti lainkaan.

Säännöllisessä päivätyössä käyvällä keski-ikäisellä myöskään ei tosiaan voi olla kilpaurheilijan treenimääriä, jos meinaa treenata omalla maksimitasolla silloinkin pitää nuo kaikki reunaehdot olla kunnossa ml riittävä uni eikä jatkuvasti elämää suurempia murheita. Oma ylikuntoputki aiheutui juuri siitä kokonaisuudesta, pelkkä treenimäärä ei ehkä olisi polttanut mua loppuun, jos kaikki muu olisi ollut ok. Mutta en syönyt enkä nukkunut likimainkaan tarpeeksi, ja elämässä oli kerralla paljon murheita ja muutoksia työssä ja yksityiselämässä.

 

[jhy]

Mahtaisiko olla ylikuntoa, kun lepopulssi on 70-90, jano yöllä ja hikoiluttaa. Yöllä vähän vaikee saaha nukuttua, tosin tätä nyt on ollut jo pitemmän aikaa ettei sen puoleen. Pari kertaa tulee herättyä yössä. Tää pulssi lähinnä arveluttaa, kortisonikuuri samaan aikaan päällä joten paineetkin on aika kovat.. Lisäksi rytmi vaihtelee pirusti, pulssi saattaa hidastua kuin leffoissa konsanaan kuuteenkymppiin, kerätä sieltä vauhtia ja paukuttaa 120->. Lisäksi voi olla esim 10 nopeeta lyöntiä, 5 hidasta, muutama nopea, pari hidasta, 20 nopeeta jne ilman että mitään tekee. Meinasin kyllä lääkärille soitella mutta tuli mieleen että voisko olla myös ylikunnosta kyse?

 

[Victor]

Voihan tuo ollakin, mutta ei pelkkä sykkeen vaihtelu ja jano vielä yksistään oireilusta ylikuntoa tee. Et myöskään maininnut tarkemmin reenitaustoja, muuta stressiä, lepoa suhteessa reeniin yms. Ja onko noihin uniongelmiin joku muukin selitys kenties..? Ei tietysti tartte tänne tilittääkään, mutta vaikee tosiaan ottaa kantaa noitten tietojen valossa...

Omasta tilanteesta sen verran, että tuli käytyä Thaikkulassa ottamassa lepiä ja poistamassa stressiä. Tosin lämmintä oli parhaimmillaan 41 varjossa, joten pulssi oli kyllä korkeella pelkästä olemisestakin. Tuli tuossa silti lepoa ja pääsi loistavasti irti arjesta. Nyt on muutenkin 2,5kk totaalitaukoa ja lepoa reeneistä, joten ajattelin ensi viikolla mennä varovasti kokeilemaan miltä kevyt reeni tuntuu. Olo on muutenkin ihan hyvä ja kova hinku salille on, joten pidän sitä hyvänä merkkinä. Sykkeitä en oo nyt hetkeen mittaillut. Toipumisen kannalta lisäksi yksi ratkaiseva tekijä tulevaisuutta ajatellen on kuukauden kuluttua alkava uusi työ jossa stressi vähenee aivan merkittävästi!

Kysymys arvon raadille: Mitä mieltä olette siitä, että jos kroppa nyt kestää kevyttä reeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin onko parempi pitää totaalihuilia edelleen vai palautuuko hermosto tuollaisella 2krt/vko kevyellä reenillä pikku hiljaa? Vai onko se vaan ittensä huijaamista ja taas kun yrittää jossain vaiheessa koventaa reeniä, niin hermosto sanoo välittömästi yhteistyösopimuksen irti ja taas ollaan totaalihuilijaksolla...En odota mitään absoluuttista totuutta, kun tuskin sitä osaa lääkäritkään antaa, mutta kokemuspohjaisia mielipiteitä haluaisin kuulla. Ajatus on, että tekisin koko kesän todella kevyillä painoilla (50-70%) ja katsoisin vasta syksyllä kuormituksen lisäämistä tuntemuksista riippuen.

 

[Moksu]

Kysymys arvon raadille: Mitä mieltä olette siitä, että jos kroppa nyt kestää kevyttä reeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin onko parempi pitää totaalihuilia edelleen vai palautuuko hermosto tuollaisella 2krt/vko kevyellä reenillä pikku hiljaa? Vai onko se vaan ittensä huijaamista ja taas kun yrittää jossain vaiheessa koventaa reeniä, niin hermosto sanoo välittömästi yhteistyösopimuksen irti ja taas ollaan totaalihuilijaksolla...En odota mitään absoluuttista totuutta, kun tuskin sitä osaa lääkäritkään antaa, mutta kokemuspohjaisia mielipiteitä haluaisin kuulla. Ajatus on, että tekisin koko kesän todella kevyillä painoilla (50-70%) ja katsoisin vasta syksyllä kuormituksen lisäämistä tuntemuksista riippuen.

Uskon ja mutuilen, että jos kroppa kestää kevyttä treeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin kroppa palautuu kevyellä treenillä. Tietenkään en voi mitenkään ottaa kantaa tuohon, että palautuuko se hermosto vai ei - aika sen näyttää.

Mulla kävi tuolla systeemillä huonosti. Sitä en tiedä johtuko se siitä, että treenit koveni liian nopeesti tulosten tullessa vauhdilla takas vai oliko homma jo heti alkuunsa viturallaan. Mulla tuli jo heti alkuun se ongelma, että jo pienillä painoilla, iltapäivällä treenaamalla, mulla meni yöunet. Siirryin sitten aamutreeniin ja ongelmia ei ollut ku vasta joskus kuukausien päästä.

Sinuna kuitenkin uskaltautuisin kokeilemaan ja pidät vaan ne painot pieninä riittävän pitkän aikaa. Lihasmuisti toimii ku tauti niin koita malttaa sen kehityksen kanssa.

Pitää taas itsekin malttaa. Unet meni jälleen ku salilla kävi. Outoa kyllä tuokin. Mulla ei ollut koskaan tämän ylikuntoprojektin aikana tuota unettomuusongelmaa, mutta puolen vuoden totaalilevon jälkeen, ja kun kropan piti jo palautua huomattavasti paremmin, nuo uniongelmat tulivat. Ihan sama palautuuko kroppa mittausten mukaan hyvin vai huonosti, niin nykyään kovempi harjoittelu vaikuttaa uniin. Hämärää.

 

[HB07]

ketjua seuranneena kerron oman stoorini.

Kaikki alkoi jo siinä 11-12 vuotiaana kun treenasin kahta lajia kerralla, treenejä oli parhaimmillaan 10 per/viikko ja treenaamisen hauskuus, joka tossa iässä vielä pitäisi olla mukana oli kaikonnut. Sen siitä saa kun liian aikaisin yrittää nuoresta sorvata huippu-urheilijaa. Klassinnen tarina, joka varmasti joillekkin muillekkin on käynyt. Homma siis lähti liikkeelle radikaalilla suorituskyvyn laskulla, oireilla kuten ruokahaluttomuus, väsymys ja sairastelu. (niin tutun kuuluiset oireet eikö?) Kuitenkin tehdä piti niin välillä joutui menemään toipilaana treeneihin/otteluihin, joten pitkä kierre on valmis alkamaan. Lääkärissä käytiin aina lastenlääkäriltä urheilulääkärille asti mutta käsittämätöntä kyllä vastaus oli aina sama; terve pitäisi olla. Joten homma sen ku pääsi jatkumaan. Asiat meni kuitenkin niin pahaksi vuotta pari myöhemmin, että harrastukset sai jäädä. (mm. murrosikä oli viivästynyt selvästi asian johdosta.)

Nopeasti kuitenkin harrastusten loppumisen jälkeen alkoi aktiivinen salillakäynti, terve kun piti olla. Tämä salitreeni ja myöhemmin kamppailutreenit jatkui aina näihin päiviin asti. Samoin tuloksin 1-2 vko jaksoi treenata ja sen jälkeen aina boosti katosi ja "olo" tuli päälle, joten perään aina viikon parin paussi. Joku voi ihmetellä, että miten ihminen voi olla näin tyhmä ja hakata päätä seinään. Syy on yksinkertainen, jos eri lääkäreillä kävi lukemattomia kertoja vuosien aikana ja aina vastaus on sama; kyllä terve pitäisi olla niin homma sen kuin jatkuu. (mm veriarvoista sen verran että esim. testo oli alakanttiin ja kortisoli yläkanttiin mutta viitearvojen sisällä joten kaikki kunnossa mukamas.)

Homma sai sen viimeisen käänteen kun töiden ja treenamiisen puolesta rankan kesän seurauksena alkoi sairastelu ja mentiin jälleen kerran lääkäriin ihmettelemään, että mikä on. Veriarvoista sen verran , että testo tasot hyvin alhaalla, kuitenkin viitteiden sisäpuolella ja kortisoli tasot tällä kertaa aivan matalat. Sellaiset kuulemma, että kävellä ei olisi enää pitänyt pystyä. Tästä alkoi herätys ja asiaa tutkittiin ja lääkkeeksi määrättiin kortisolia. Sen ansiosta jaksoi paremmin pari kk. Kuitenkin tarkempien tutkimusten jälkeen kortisoli vaje laitettiin "jet lagin" piikkiin ja lääke lopetettiin. Tämän jälkeen alkoi se nykypäivän toimintakyvyttömyys. Se oli jo vuosia ollut heikolla tasolla mutta nyt jaksaminen meni lopullisesti. Olin siis tehnyt kortisoli lääkkeen avulla enemmän kuin olisi pitänyt ja kroppa sanoi työsopimuksen lopullisesti irti. Tätä jälleen mentiin ihmettelmään lääkäriin ja tällä kertaa ns. nappasi. Kävin pyörä spirometriassa ja tehtiin ortostaattinen sykereaktio yms. Niin kuin arvata saattaa niin sykereaktio kertoi karua totuutta. Sykereaktiot oli siinä 30-40 välillä ja veri arvot samaa skeidaa kuin ennenkin. Tässäkin huomautus, ellen olisi ITSE kädestä pitäen lääkärille selittänyt, että nämä oireet löytyvät ja epäilen, että tälläinen diagnoosi voisi olla mahdollista, niin en olisi vieläkään yhtään sen viisaampi. Oireina siis tarkalleen olivat jatkuva väsymys, aneemisuus, paha masennus ja ahdistus, erittäin huono palautuminen, ns. testoton olo, alilämpö, veriarvot hyvin heikot oman ikäiselle. Kaikki siis klassinen ylirasitustilan tuntomerkit.

Tämän seurauksena diagnoosi oli siis, että autonominen hermosto (sympaattinen- parasympaattinen) aivan viturallaan ja tämän seurauksena kaikki muutkin mahdolliset asiat kropassa. Tämän vasta nyt siis ymmärrän vaikka jo 10v on alitajunnassa ollut tunne, että kaikki ei ole hyvin. Ikää siis nyt 22v. Lääkitykseksi lääkäri määräsi siis kuuluisan LEPÄÄMISEN ja cipralexia masennukseen ja ahdistukseen. Totaali taukoa itsellä on siis nyt ollut joulukuun ensimmäisestä päivästä aina tähän päivään asti eli melkein 5kk ja loppua ei näy. Kuitenkin empiirisiä havavaintoja toipumisen varrelta ovat mm. että cipralex lääke auttaa varsin hyvin, lähinnä sen takia, että se vie masennuksen ja ahdistuksen pois kohtalaisen tehokkaasti. Kaikkihan tietää, että ellei pää ole kunnossa niin ei kroppakaan voi olla kunnossa ja toisin päin. Eli suosittelen "välilliseksi" toipumis välineeksi mikäli pään kanssa on vähänkin ongelmia. Toinen ja ehkä suurin ilon aihe on nyt ollut huomata veritesteissä, että testo tasot ovat hieman nousseet. Ennen siis kokonais testo ollu 13-18mol yksikköä ja vapaa laskennallinen ollut 200-300mol yksikköä. Nyt kokonais testo oli 23 ja vapaa lask. reilu 400. Kuitenkin vaikea sanoa, että mikä olisi se normaali taso, millä elimistö olisi ns. terve koska omaa tervettä vertailu pohjaa ei ole ollenkaan, onhan sitä ollu jo monia vuosia sairas. Kolmas havainto oli se että ortostaattinen syke on ehkäpä laskussa, kun ennen se oli 30-40 välissä ja nyt mittasin 27. Tämä on kuitenkin päivä kohtaista ja koska en ollut lääkärin määräyksestä sykkeen mittauksesta sressannut pitkään aikaan, niin edellä oleva on hyvin yksilöllinen otos.

Kuitenkin kai voisi sanoa, että toipuminen on käynnissä mutta tyhmempikin tajuaa, että asiassa voi mennä vielä HYVIN kauan, niin kuin aivan varmasti myös meneekin...parempaa huomista odotelessa. Ja se täytyy tässä tästä kroonisesta ylirasitustilasta vielä pitää sanoa, että se on yhtä helvettiä. niin kuin asian kanssa painivat varmasti tietävätkin. Moneen kertaan olen ajatellut, nyt kun asian mittavuuden olen tajunnut, että mielummin kärsisin monta muuta sairautta kuin tämän kärsimysnäytelmän, nimittäin tämä kesto on loputon ja toipuminen myöski

 

[HB07]

Yks kysymys Moksulle tai kenelle tahansa muulle, joka asiasta tietää. Miten tarkalleen ottaen tota kropan palautumista mitataan? Mitä päälle päin ymmärsin niin yöllä ja päivällä seurataan sykkeitä ja niiden pohjalta tehdään arvioita vai? Olisi mielenkiintoista testata koska aamusin herätessä tuntuu lähinnä siltä, että olis juossut maratonin yön aikana. Eli kroppa käy ylikierroksilla vaikka normaalistihan pitäisi olla levännyt olo.

Miten muilla kirjottaneilla palautumisprosessi sujuu?