Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Ota muutama päivä lepoa ja syö ja nuku hyvin ja tee jotain muuta mikä vie ajatukset treenistä muualle. todennäköisesti helpottaa sen jälkeen.

Ylikuntoa tuo ei taida olla. Nuo oireet viittais lievään rasitukseen. Mikään lääkäri ole mutta kokemuksesta tuon voin kertoa.

Jep. Tekis kyl varmasti hyvää tommoinen lepo, ehkä samantien jonkun viikon mittainen. Onhan tässä elämässä muutakin kuin jalkapallon pelaamista, salilla käymistä ja juoksemista. Kuitenkaan, ei tommoset asiat sais hallita pääkoppaa :)

Onko toi normaalia, et syke ei nouse tostakaan (160) ylöspäin, vaikka kuinka kovaa tykittäis soratietä yms? Jos lisäisin vielä, niin saako sykkeen katottua jollain testin avulla? Oon kuullut jostain ortos....??? et sillä tavalla sais jotenkin katottua.
 
Kuitenkaan, ei tommoset asiat sais hallita pääkoppaa :)

Joo tuosta on jo hyvä jatkaa ettei treenit pyöri koko ajan kaalissa :D pääkoppakin vaikuttaa paljon tuohon ylikunnon syntymiseen.

Noista syke hommista en tiedä sanoa juuri mitään koska niihin en ole perehtynyt.
 
Ylikunnon oireen alkuja? Ollut jo täs jokusen 6 viikkoa:

- Keskittyneisyyden herpaantuminen koulussa esim. (lenkki mielessä ja puntti)
- Tuntuu ettei saa parastaan irti esim juoksemisessa tai kuntopyörän polkiessa, sitten kouluun polkiessa (n.2km), reidet ja jalat väsyy ihan totaalisesti
- Leposyke on 45, mutta sitten jossain urheilusuorituksessa (lenkkeilessä, kuntopyörän polkemisessa) syke ei nouse 160:stä ylöspäin, ei sitten millään! Suorituksen jälkeen syke saattaa olla edelleenkin 90-100 paikkeilla
- Lievää masentuneisuutta, ei kiinnosta jotkut asiat
- Juokseminen ja polkeminen on vähän väliä melkoista pakkopullaa

Onko nämä ihan selviä merkkejä ylikunnosta? Entäpä, osaako joku sanoa noista mun antamista sykelukemista jotain omaa arviota?

Ylirasitusta todennäköisesti - kuten Alfa meinasi. Jos ei kiinnosta jumpata, niin pitäisi tajuta lopettaa. Kuus viikkoa on jo aika pitkä aika hakata päätä seinään. Mielialaongelmat ovat hyviä merkkejä ylirasituksesta.

En muista oliko se sympaattisen vai parasympaattisen ylikunnon oireita, että sykettä ei saa nostettua harjoituksessa riittävän korkealle.

Leposyke sulla vaikuttaa olevan matala. Ortostaattisesta sykemittauksesta löytyy haulla ja googlesta neuvoa. Lepo- ja ortostaattista sykettä pitäisi olla seurannut pidempään, että tietää, missä lukemissa ne pyörivät. Yleensä ottaen lepo- ja ortostaattisen sykkeen ero pitäisi olla 15-20 pykälää. Jos on yli sen niin on kyse ylirasituksesta. Jatkuva ylirasitus johtaa tietenkin suorituskyvyn laskuun ja ylikuntoon.

Joissain tutkimuksissa oli esitetty, että jos leposyke on korkea, on kyse parasympaattisen hermoston ylirasituksesta ja jos ortostaattinen syke on korkea, on kyse sympaattisen hermoston ylirasituksesta.
 
Vähän päivitystä, pienen breikin jälkeen.

Jotenkin tuntu tosi hyvältä polkea tänne kouluun pyörällä, ei ollut niin kovaa painetta reisissä. Tuntu tosi, jopa hauskalta polkea tossa lumihangessa!

Breikin aikana oon syönyt todella hyvin, paljon hiilareita laatusafkasta (ruisleipä, kasvikset) ja sopivasti kanaa päälle. Tuntuu siltä, et kroppa olis mennyt junturaan kovan liikkumisen ansiosta, mut ensisijaisesti safkan takia. En ole syönyt tarpeeksi hiilareita ja siten oon käyttänyt liikaa proteiinipitoista safkaa energiana liikkumiseen, vaikka se olisi pitänyt ottaa ilman muuta hiilareista. Josko tää olisi hyvä opetus?

Kuitenkaan, en tiedä pitäisikö tänään käydä tekemässä joku peruspunttitreeni vai menisinkö maanantaina seuraavan kerran.
 
Kuitenkaan, en tiedä pitäisikö tänään käydä tekemässä joku peruspunttitreeni vai menisinkö maanantaina seuraavan kerran.

Tuota ei kukaan muu voi sulle kertoa yhtä tarkasti kuin sinä itse.

Toisaalta jos "huono olo" on mennyt jo ohi ja fiilis on katossa ja tuo pelkäämäsi ylikunto olikin vain hetkellistä rasitusta niin miksei sinne salillekkin vois jo lähteä.
Mutta pari ensimmäistä treeniä tulisi tehdä kuulostellen sitä omaa jaksamista elikkä kevyesti.
 
Oman fiiliksen seuraamisessa on se hankalaa, että esim. adrenaliini saattaa aiheuttaa todella hyviä olotiloja paastossa tai missä tahansa aliravitsemustilassa. Huonoilla yöunillakin voi tuntea olevansa energinen, mutta siinäkin taitaa suurin tekijä olla tuo adrenaliini, joka kuitenkin rasittaa ja väsyttää elimistöä.

Viime kesänä kun aloitin puolen vuoden tauon jälkeen taas käymään salilla niin tais enimmäkseen kropan hormonit tehdä sen, että olo oli todella hyvä ja VAHVA. Koko ajan oli kuitenkin se sama ongelma, jota en kuunnellut, kun oli heti uniongelmia, jos treenasin iltapäivällä.

Seurasin kuitenkin sitä hyvää fiilistä, joka loppujen lopuksi vei asiaa vain huonompaan suuntaan.

Hiilareista tinkiminen on pahin moka, mitä urheileva ihminen voi tehdä. Siitä ei tule lasta, eikä paskaa kun aletaan, jollain low-carb meiningillä menemään. Kroppa tarvitsee ravintoa, se tarvitsee sitä enemmän ravintoa, mitä kovemmassa rasituksessa se on. Mielestäni ylirasitus on jatkuva stressi elimistölle ja sen kanssa ei kannata pelleillä alkamalla nipistämään ruoasta. Päin vastoin. Ruokaa pitäisi syödä vielä enemmän, jotta keho saa varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja voi parantaa itseään.

Muistutan myös vielä siitä, että itse treeni on stressi elimistölle ja elimistö tarvitsee ravintoa siitä suoriutuakseen. Mitä kovempi treeni, sitä vahingollisempi se on elimistölle ja sitä enemmän tarvitaan korjaavia toimenpiteitä eli lepoa ja ravintoa.

Määrällisesti ja tehollisesti kova harjoittelu on typerää terveyden kannalta, eikä sitä mielestäni pitäisi tehdä ellei ole kisoihin tähtäävä urheilija. Tavoitteellinen ja suorituskykyyn tähtäävä urheileminen edellyttää sitä, että treenaaminen on järkevästi ja oikein suunniteltu.

Hyvänolon tunteen perässä tekeminen ei ole mitään muuta kuin riippuvuutta, jolla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, mutta kuitenkin se on jotenkin käsittämättömästi nykyaikana hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa. Jostain kumman syystä johtuu, että ihminen tekee muiden silmissä katsottuna oikein, jos se näkee nälkää ja treenaa paljon ja kuluttaa itseään loppuun. Miten ihmeessä sellainen toiminta voi olla arvostettavaa?

Vanhat viidakon sananlaskut sisältävät kaiken tarvittavan viisauden: Jokainen osaa treenata paljon. Harva osaa treenata oikein.
 
Hyvää tekstiä Moksulta. Tuota olen ihmetellyt monesti että vaikka yö unet jopa jäisivät väliin niin silti olis virtaa lähtä puntille.
Pitää aivan täysin paikkansa tuo että kovaa osaa treenata kaikki, mutta harva oikein.

Lueskelin eilen ihan ajan kanssa tätä sun tekemää ketjua ja jonkun linkin takaa löyty puhetta siitä että ylikunnosta ei välttämättä edes koskaan palaudu kunnolla..? Osaatko/ehditkö kertoa tuosta tarkemmin jotain?
Hiipi taas ajatus siitä että onkohan sitä taas aivan totaalisen jumissa. Mutta enhän nyt minä voi olla...
 
Lueskelin eilen ihan ajan kanssa tätä sun tekemää ketjua ja jonkun linkin takaa löyty puhetta siitä että ylikunnosta ei välttämättä edes koskaan palaudu kunnolla..? Osaatko/ehditkö kertoa tuosta tarkemmin jotain?
Hiipi taas ajatus siitä että onkohan sitä taas aivan totaalisen jumissa. Mutta enhän nyt minä voi olla...

Luulen, että kroppa palautuu lievemmästä ylikunnosta täysin, mutta jos aletaan pohtimaan kroonisempaa ylikuntoa. Sellaista, joka on kestänyt useita kuukausia ja jopa vuosia niin siihen onkin hankalampi vastata. Uskoisin niin, että ihmisen keho on erittäin hyvä korjaamaan itseään kun sille annetaan mahdollisuudet siihen. Tuota korjaamista hidastaa pääosin sitten itse "potilas" omalla toiminnallaan. Näihin toimintoihin kuuluvat tietenkin muut stressaavat tekijät, mitä jokapäiväisessä elämässä on suuremmissa ja pienemmissä määrin.

Mutuilen lisää sen verran, että luulen kroonisen ylikunnon tekevän jotain häikkää hormonitoiminnassa. Luulen, että se ylikierroksilla pyörivä keho tuottaa aika jatkuvalla syötöllä kortisolia parantaakseen kehoa. Se sitten alkaa näkymään vyötärölläkin.

Kaikista hankalinta siitä toipumisesta tekee tietenkin se, että on vaikea mitata sitä parantumista. Välillä on hyviä päiviä, jotka saattavat hyvin helposti mennä taas huonoksi. Niitä syitä ei oikein tiedekään tiedä, että mikä kehossa tuota ylikuntotilaa aiheuttaa. On pirun hankalaa vain odottaa, odottaa ja odottaa, että paranisi. Sitä on vielä hankalampaa selittää muille kun käsi ei ole paketissa tai muuten siteissä.

Jonkun verran tutkin aiheeseen liittyen pubmediä:

Brain serotonin reuptake did not change during one year in overtrained athletes.

Aivojen serotoniinitaso ei palautunut vuoden aikana ylikunnossa olevilla urheilijoilla. Ei ole kovinkaan lohdullista, että ainakaan vuoden aikana ei alkanut hymyilyttämään.


Mun on pakko uskoa siihen, että keho palautuu ainakin pääpiirteittäin kuntoon. Siitä en voi luopua, koska sitten menetän sen vähäisen oljenkorren, joka mulla itselläni enää on. Sykevariaatiomittaukset, joita viime vuoden alusta tehtiin kesäkuuhun asti osoittivat sen, että palauduin koko ajan, mutta se oli h i d a s t a.

Erittäin hyvä, luotettava, halpa ja helppo seurantamenetelmä ylirasituksen ja ylikunnon seuraamiseen on leposykkeen ja ortostaattisen sykkeen seuraaminen.

Jotenkin en kuitenkaan usko, että kroppani kestäisi enää mitenkään kilpaurheilun vaatimuksia. Se juna on jo niin kaukana, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä sitä tavoittelemaan. Olisin tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että olisin täysin terve ja voisin harrastaa normaalisti liikuntaa. Ajattelisin myös niin, että ikä vaikuttaa ylikunnosta toipumiseen. Nuorella on paremmat edellytykset sekä erityisesti enemmän aikaa toipua vaikeammastakin ylikunnosta täydellisesti ja lähteä rakentamaan pohjaa uudestaan.

En kuitenkaan täysin osaa -Alfa- tuohon kysymykseesi vastata, koska minulla itselläni on vain usko paremmasta ja faktatietoa en löytänyt. Olisi hyvä jos löytäisi jotain oikeaa tutkimustietoa siitä, kuinka hyvin urheilijat ovat vakavemmasta ylikunnosta palautuneet.

Mitä huonommin siitä ylikunnosta on opittu, sitä suuremmat todennäköisyydet siihen on vajota uudestaan. Jos palautuminen on ollut vajaata, sitä helpommin sinne ylirasituksen puolelle taas menee. Liian nopea paluu vanhaan treeniin on vikatikki yhtälailla.

Tulokset palaavat kyllä nopeaa, mutta pitäisi osata itse hidastaa sitä.

Joten: edelleen uskon, että joku päivä asiat ovat paremmin. Tämä on mun kohdalle sattunu vain täysin omaa typeryyttäni ja omasta typeryydestäni johtuen se vain jatkuu pidempään. Tarvin tätä oppiakseni.

Muuta ylikuntoasiaa:

Tissue trauma: the underlying cause of overtraining syndrome?

The hypothesis proposed in this paper suggests that excessive training/competing causes repetitive tissue trauma, either to muscle and/or connective tissue and/or to bony structures, and that this results in chronic inflammation.


Mulla oli kilpa-aikana vuosia ientulehdus, josta en tajunnut mitään. Hammaslääkärin mukaan se johtui hammaskivestä, mutta hammaskiven poistamisesta ei ollut kuin hetkellinen apu. Aina se ientulehdus palasi takaisin.

Viime vuonna olleen puolen vuoden levon jälkeen minulla ei ientulehdusta ollut. Aloin viime kesänä treenaamaan ja taas syksyn mittaan ientulehdus palasi. Ajattelin, että kyse on taas hammaskivestä, mutta hammaslääkäri sanoi, että hammaskiveä ei juurikaan ole. Taas kun lepään ientulehdus on kadonnut. 1+1=?
 
Kiitos -Alfa- tsempistä :)

At times, the symptoms associated with the overtraining syndrome can be severe (Meehan, 2000) and full recovery may take a number of weeks or months (Kuipers and Keizer, 1988). For some athletes, the outlook may be even bleaker. Athletes involved in our recent investigations reported suffering from symptoms of the overtraining syndrome for as long as two years. In such cases, athletes have been unable to continue participating in their sport (Meehan, 2000; Meehan et al., 2000, 2001).

http://www.sportsinjurybulletin.com/archive/overtraining-causes.html


Täysi palautuminen voi kestää viikoista kuukausiin. Joissain tutkimuksissa urheilijat ovat kärsineet ylikunnon oireista jopa kaksi vuotta, jonka jälkeen urheilijat eivät ole pystyneet jatkamaan urheilu-uraansa.

According to Dr. Richard Budgett, medical officer at the British Olympic Medical Centre, management of OTS is similar to the management of chronic fatigue syndrome and requires a holistic approach focusing on rest and regeneration (August, 1994). Five weeks of rest had been shown to improve both performance and mood. Research also demonstrated that light exercise during these five weeks may enhance recovery.

Light aerobic exercise can be performed daily (with the athlete not getting out of breath) for a few minutes each day with a gradual build up of minutes each week during the following weeks. Although each athlete will need to be considered individually, the total healing time can take between six and twelve weeks.

http://sportsinjuries.suite101.com/article.cfm/overtraining_syndrome_in_competitive_athletes


Tuossa on arvioitu palautumisajaksi kuusi-kaksitoista viikkoa. Parantumisen keino on lepo ja kevyt harjoittelu voi edistää palautumista.

Monia huolettaa se, että kun lepo alkaa venyä pitkäksi, niin miten niiden urheilutulosten kanssa käy. Kaikki kova työ tuntuu valuvan hukkaan, mutta hätä ei ole oikeasti suuri. Saavutetut tulokset tulevat kyllä nopeaa takaisin, mutta siinäkin pitäisi muistaa pitää malttia, koska se rakettimainen nousu vie helposti mukanaan.

Mulla on ehkä nyt jotain edistystä tapahtumassa, mutta palaan siihen myöhemmin jos homma on oikeasti nousussa.
 
Omasta mielestäni tuo hiilareiden vähennys ei ole välttämättä urheilevalle mikään ongelma. Riippuu tietysti lajista ja esim. kova kestävyysharjotteittelu tuskin onnistuu pelkän rasvan avulla, mutta tässäkin lisähiilarilla ennen ja jälkeen reeniä saa ihmeitä aikaan. Itse olen syönyt reilu puoli vuotta vähähiilarisella aluksi 100-150g päivässä ja viimoiset pari kuukautta pyörinyt tuossa 50g pinnassa ja olo on todella virkeä. Jos hiilarit jättää vähiin ni rasvaa kehiin ja kunnolla. Luulen, että tuossa se virhe useimmilla tulee. Hiilari sinänsä ei ole mitää ravintoa keholle vaan pelkkää polttoainetta. Oma ruokavalio muodustaa monipuolisesti kasviksista, marjoista, pähkinöistä, lihasta (kalaa eniten), rasvoista oliiviöljy/voi/kerma, munista ja juustot/rahka. Harjoituksen jälkeen otan yleensä hunajaa tai rusinoita. Lisäksi kannattaa tietysti katsoa, että vitamiinit/hivenaineet kunnossa. Reilua annosta D-vitamiinia suosittelisin.

Paino nousi vuosi sitten n. 5kg harjoittelun lähes loputtua ja nyt laskenut takaisin 5-6kg, vaikka en vieläkään harjoittele kuin 3 kertaa viikossa. Oma tilanne tällä hetkellä se, että tasapainottelen siinä rajoilla onko ylikuntoa vai ei. Sykkeitä en ole enään mitannut, kun tuntuu että turha tarkkailu vain hidastaa hommaa (tietysti mittaan vielä myöhemmin). Ylikunnon ei pitäisi olla kokoajan mielessä vaan sen yli pitäisi päästä myös henkisesti. Tietty se pitää olla mielessä ettei lisää määrää/tehoa ennenkuin homma on varmasti kunnossa. N. 3vk päästä itsellä tulee 2v täyteen ja jos heti alussa olisi tiennyt tilanteen ja hyväksynyt sen niin luulen, että reilulla puolella vuodella olisi selvinnyt.

Kevyen harjoittelen ja oikean ravinnon lisäksi tärkein asia mielestäni tuossa toipumisessa on sellainen yleinen positiivinen asenne ja rauhallisuus. Hoitaa sen arjen/hommat ilman stressiä/kuumottelua ja yrittää olla rauhakseen. Se keho kuitenkin käy ylikierroksilla niin henkisesti sitä pitäisi saada rauhoitettua. Voi olla vaikeaa, mutta ilman sitä toipumisen luulisi olevan aika pirun vaikeaa.
 
Omasta mielestäni tuo hiilareiden vähennys ei ole välttämättä urheilevalle mikään ongelma.

On pitänytkin kysyä, että miten sulla homma etenee, kun vaikutit olevan aika hyvässä nousussa aikaisemmin.

Tätä hiilariasiaa oon nyt viimeaikoina miettinyt, ja ajatellut jo pidempään, että hiilaria pitäisi saada, jotta palautuu, mutta ne myös tuntuvat lihottavan. Siksi mulle tuntuu käyvän niin, että kun liikunta loppuu, pudotan hiilareita etten lihoisi, koska tämä kolme vuotta ovat muokanneet mun kroppaan aikalailla eri suuntaan siitä atleettivaiheesta.

Yksi uneton yö googletin ylikuntoasioita ja löysin tutkimuksia, joissa oli sellaisia tuloksia, että jo lihaksen glukoosin puute altistaa ylikunnolle. Mä oon tuolla paleotyylillä mennyt jo useita kuukausia eikä ole tapahtunut oikein mitään edistystä sykkeiden kannalta, jotka ovat mun mielestä se luotettavin mittari ylikunnon ja ylirasituksen tulkitsemisessa.

Fiilis tuntuu olevan hyvä paleolla, mutta olen myös alkanut kyseenalaistamaan sitä, että voiko kroppa oikeasti paremmin, vai onko kyse puutostilasta kun hiilarit ovat vähällä ja elimistö käy enemmänkin adrenaliinilla?

Luin myös karppaajien foorumilta erästä ravintopäiväkirjaa, jossa käsitellään lähinnä adrenal fatigueta, joka on mun mielestä aikalailla samantapainen burn out kuin ylikunto. Siellä tuo tila on todennäköisesti saatu aikaan vähällä hiilarilla ja pitkällä aikajaksolla.

Erittäin mielenkiintoinen blogi on myös tuo 180 degree health, joka oikeastaan lopulta käänsi mun pään ja päätin lähtä kokeilemaan jotain ihan muuta kuin tähän asti olen tehnyt. Matt Stone meinaa, että suurin osa näistä terveysongelmista johtuu aineenvaihdunnan häiriöstä ja kehon hormonitoiminnan puutteellisuudesta. Hänen mielestään low-carb vahingoittaa elimistöä. Normaalin ihmisen aineenvaihdunnan pitäisi pystyä käsittelemään hiilihydraatit ilman mitään ongelmia, eikä ihminen liho tai voi huonosti. Sokereita, fruktoosia ja kasvirasvoja hän kehottaa välttämään ja syömään muuten ihan helvetisti hiilaria, eläinrasvaa ja sopivasti proteiinia.

Joten päätin kokeilla. Siks en vielä ole ajatellut aiheesta mitään tänne laittaa, koska kokeiluni on vielä niin lyhytaikainen, mutta tässä useamman kuukauden tauossa on vasta nyt näkynyt ensimmäisiä hyviä merkkejä. Olen saanut jopa tosi matalia sykelukemia aamulla ja vaikuttaa, että ortostaattinen syke ei enää seilaa yhtälailla.

Toissapäivänä laskin kalorit ja söin kolmessa ateriassa yhteensä 3700 kcal. Suurin osa oli rasvaa, sitten hiilaria ja vähiten proteiinia. Annan nyt palaa ja katson mitä tapahtuu. Hiilareista syön lähinnä ämpärilliset riisiä tai bataattia ja joskus perunaa. Riisi ja bataatti tuntuvat sopivan parhaiten. Viljaa en pahemmin halaja. En ole liikkunut nyt yhtään. En edes kävellyt.

Hiilarit ovat palautumiselle tärkeitä. En missään nimessä voisi suositella mitään low carb -meininkiä ylikunnosta palautumiseen. Uskon myös siihen, että terveen ihmisen pitäisi pystyä käsittelemään ravintoaineita ilman mitään ongelmia. Koen, että oma hormonitoimintani ei ole kunnossa ja se on tässä yli kolmen vuoden aikana alkanut näkymään jo päälle päin, eivätkä nuo läskit lähde low-carbilla yhtään mihinkään vaikka muuten laihtuisi.

Joten: eat the food!
 
Juu en minäkään kyllä suosittele mitään suuria ruokavaliomuutoksia ylikunnon aikana, sillä stressiä nekin ovat elimistölle. Lähinnä kannattaisi juuri rehuja ja rasvaa lisätä (sekä tyydyttynyttä, että tyydyttämätöntä). Myös vitamiinit ja hivenaineet laskisin. Ja D-vitamiinia kannattaa kokeilla samoilla tasoilla, kun kesäisin saa auringosta eli ainakin 100mcg päivässä. Itse syön tuon 2,5x oma paino mukaan eli. n. 180mcg päivässä ja tuntuisi piristäneen oloa huomattavasti ja myös unentarve on vähentynyt.

Vähän offtopickia tässä ketjussa toi hiilariasia, mutta itsekin paljon lukenut asiasta (heikkilää, atkins, montignac, kivikautista jne.) ja itse vakuutuin ehkä eniten kivikautisen ruokavaliokirjan jutuista ja uskon siihen, että monet nykysairaudet johtuvat suoraan liiasta hiilarista. Kirjassa tuodaan hyvin esille jääkausien vaikutus ihmiseen eli ne kenellä oli silloin kyky selvitä ilman hiilihydraatteja (ravinto pääasiassa eläimiä) jäivät henkiin ja näin monilla ihmisillä on nykyisin insuliiniresistanssi joka taas on ongelma, kun nykyisin yli 50% ravinnon energiasta lukee hiilarista. Toki hiilari vaikuttaa palautumiseen, mutta tarviiko sitä kuitenkaan puputtaa useita satoja grammoja pitkin päivää, kun harjoituksen jälkeen voi ottaa sopivan annoksen. Hiilaria sen verran kuin käyttää kaikki muu on turhaa.
 
Juu en minäkään kyllä suosittele mitään suuria ruokavaliomuutoksia ylikunnon aikana, sillä stressiä nekin ovat elimistölle. Lähinnä kannattaisi juuri rehuja ja rasvaa lisätä (sekä tyydyttynyttä, että tyydyttämätöntä). Myös vitamiinit ja hivenaineet laskisin. Ja D-vitamiinia kannattaa kokeilla samoilla tasoilla, kun kesäisin saa auringosta eli ainakin 100mcg päivässä. Itse syön tuon 2,5x oma paino mukaan eli. n. 180mcg päivässä ja tuntuisi piristäneen oloa huomattavasti ja myös unentarve on vähentynyt.

Vähän offtopickia tässä ketjussa toi hiilariasia, mutta itsekin paljon lukenut asiasta (heikkilää, atkins, montignac, kivikautista jne.) ja itse vakuutuin ehkä eniten kivikautisen ruokavaliokirjan jutuista ja uskon siihen, että monet nykysairaudet johtuvat suoraan liiasta hiilarista. Kirjassa tuodaan hyvin esille jääkausien vaikutus ihmiseen eli ne kenellä oli silloin kyky selvitä ilman hiilihydraatteja (ravinto pääasiassa eläimiä) jäivät henkiin ja näin monilla ihmisillä on nykyisin insuliiniresistanssi joka taas on ongelma, kun nykyisin yli 50% ravinnon energiasta lukee hiilarista. Toki hiilari vaikuttaa palautumiseen, mutta tarviiko sitä kuitenkaan puputtaa useita satoja grammoja pitkin päivää, kun harjoituksen jälkeen voi ottaa sopivan annoksen. Hiilaria sen verran kuin käyttää kaikki muu on turhaa.

Yllättävän vähän kuitenkin näkee esimerkiksi lihavia ihmisiä, joilla nuo eri sairaudet kytevät, tuolla kaukoidässä, jossa ravinto taitaa suurimmaksi osaksi olla hiilareita. Omalla Japanin reissullani ainut lihava, jonka näin, oli nuorempi poika MacDonaldsissa. Käsittääkseni Okinawalla asuu pisimmän eliniän omaavat ihmiset. Se voi olla, että runsas merenelävien suosiminen pitää tuolla kansaa terveempänä, mutta hiilarit siellä eivät ainakaan porukkaa sairastuta. En edes Suomen mediassa ole nähnyt pitkäikäisiä ihmisiä haastatellessa kenenkään noudattavan mitään paleo- tai low carb ruokavaliota. Enemmän taitaa pitkällä elämällä olla tekemistä stressin kanssa ja ruokavalioilla aiheutettu stressi ei sitä elämää varmasti pidennä.

Kyllähän nyt normaalin ihmisen pitää pystyä käsittelemään hiilareita. Omien, erikoistenkin, ravintokokeilujen myötä, ja tähänastisten vaikutusten tiimoilta sanoisin, että ihan sama kaikille hivenaineille yms. sälälle. Hitosti vaan ruokaa naamaan. Niin kauan, että se nälkä lähtee. 1500 kcal per ateria, niin ei tarvi kärvistellä. Ainoa kiellettävä aine on sokeri ja maltilla sen fruktoosin kanssa. Siinä ylikunnon hoitoa ravintopuolelta.
 
Kyllähän japanilaisessa ruokavaliossa on lukuisia hyviä puolia mm. runsas kasvisten määrä, merenelävät, ruoka tehdään itse luonnonmukaisista aineista jne. Mutta eise sitä tarkoita, että se olisi optimaalisin mahdollinen ihmisille. Monet tutkijat taitavat pitää ihmisen luonnollisista elinikää jossain 120v hujakoilla. Stressi, ravinto ja kohtuullinen liikunta onse millä elinikään eniten saa vaikutettua. Hivenaineilla ja vitamiineillä meinasin sitä, että tarkistaa että saa kaikkia aineita riittävästi eli käytännössä monipuolinen ruokavalio + d-vitamiini. Itselle ainakin sopii hyvin tälläinen vhh-ruokavalio, mutta eiköhän tässä ketjussa jo riitä nämä :) Laitan kuitekin vielä tämän päivän ruokavalion tähän:

Aamu

2 keitettyä munaa
reilu 100g mustaviinimarjoja

harjoitus n. 45min voimapainoitteinen puntti

pari lusikallista hunajaa, rusinoita, rahka + kuohukerma

Lounas

kananfilee voissa paistettu
kaalisalaattia lautasellinen + oliiviöljy
porkkana

illallinen

lohta voissa paistettuna
kaalisalaattia lautasellinen + oliiviöljy
porkkana

iltapala

3 munan kokkeli
purkki tonnikalaa + oliiviöljy
pekaanipähkinöitä
 
Jeah. Turhapa nuiden ravintoasioiden kanssa on alkaa inttämään. Pääasia, että homma toimii.

Monipuolinen ja riittävä ravinto on tärkein.

Exercise and oxidative stress: significance of antioxidants with reference to inflammatory, muscular, and systemic stress.

However, some but not all investigations have demonstrated oxidative stress following physical exercise, and also, findings concerning the role of antioxidants in reducing oxidative stress are equivocal. In addition, a clear association between the amount of exercise-induced muscular, metabolic, hormonal, or inflammatory stress and levels of antioxidant vitamins could not be established consistently. Therefore, although the theoretical background may be sound, there is no scientific evidence to recommend increased quantities of antioxidants to physically active people exceeding the amount provided by a healthy, balanced nutrition.


Eli ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että voitaisiin suositella antioksidanttien ylimääräistä lisäämistä terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion lisäksi fyysisesti aktiivisille ihmisille.

Overtraining: consequences and prevention.

The best treatment is prevention, which means (1) balancing training and rest, (2) monitoring mood, fatigue, symptoms and performance, (3) reducing distress and (4) ensuring optimal nutrition, especially total energy and carbohydrate intake.


Ylikunnon ehkäisyssä tärkeää mm. kokonaisenergian määrä ja hiilarit.

Sitten on taas tällainen:
Overtraining and glycogen depletion hypothesis.

Research on swimmers has shown that those who were nonresponsive to an increase in their training load had low levels of muscle glycogen and consumed insufficient energy and carbohydrates. However, cyclists who increased their training load for 2 wk but also increased carbohydrate intake to maintain muscle glycogen levels still met the criteria of over-reaching (short-term overtraining) and might have met the criteria for overtraining had the subjects been followed for a longer period of time. Thus, some other mechanism than reduced muscle glycogen levels must be responsible for the development and occurrence of overtraining.


Jokin muu kuin vähentyneet lihaksen glukoositasot on syypäänä ylikunnon kehittymiseen ja ilmentymiseen.

The emerging role of glutamine as an indicator of exercise stress and overtraining.

Athletes suffering from the overtraining syndrome (OTS) appear to maintain low plasma glutamine levels for months or years.


Oiskohan glutamiinista mitään apuja ylikunnon hoitamisessa tai ehkä jopa ehkäisyssä?
 
Kiitos -Alfa- tsempistä :)

At times, the symptoms associated with the overtraining syndrome can be severe (Meehan, 2000) and full recovery may take a number of weeks or months (Kuipers and Keizer, 1988). For some athletes, the outlook may be even bleaker. Athletes involved in our recent investigations reported suffering from symptoms of the overtraining syndrome for as long as two years. In such cases, athletes have been unable to continue participating in their sport (Meehan, 2000; Meehan et al., 2000, 2001).
http://www.sportsinjurybulletin.com/...ng-causes.html


Vähän päivitystä taas omaan tilaan. 5 päivän levon jälkeen aloitin ihan liian kovaa taas ja vähän samoja fiiliksiä on yllä. Toki positiivistakin löytyy..

Aika herättävää tekstiä. Meinaan, että tuollainen kunnianhimoinen treenaaminen, ei välitä ulkopuolisista asioista/henkilöistä, vaan treenaamisesta. Jotenkin, itellä tulee lepopäivinä välillä tykitettyä jotain aerobista (kuntopyörä) sen takia, että tunnen itseni tylsistyneeksi ja pakko saada se pirun nätti fiilis kunnon hien ottamisen jälkeen. Lepopäivinähän pitäisi saada treenaaminen pois päänkopasta, edes yhden päivän ajaksi, right? Minullahan lepopäivinä treenaaminen pyörii vähän väliä mielessä.

Vaikka se pyöräily on kuinka tukkoista esim. en jaksa vetää 5-vaihteella (pyörässä on 8), vaikka ennen jaksoin. Tuntuu, et reidet menee niin pirun jumiin sillä vaihteella polkemisella, joten vedän aina 3-4 vaihteella. Suorituskyvyn heikkenemistä? Meinaan, tuntuu että jaloissa painaa ja ne ovat väsyneet ja tuntuu, että ne menee hapoille kaikesta polkemisesta. Juokseminen juoksumatolla esim sujuu huomattavasti paremmin. Huom. Teen säännölliset venyttelyt joka aamuin ja illoin, silti reidet ovat kuin betoniseinät. Onko ihan selviä ylirasittuksen merkkejä jaloissa?

Yläkroppa taas ei ole väsynyt. Tuntuu, että hauis, selkä -ja rintatreenit sujuvat tosi hyvin. Viime aikoina olen nukkunut kyl tosi hyvin, ellei lasketa niitä et herää keskellä yötä kuselle :).

Eniten vaan ottaa päähän noi jalat! Ehkä se on vaan tehtävä, et 4 viikon saliharjoitteluiden jälkeen, treenaan sen yhen viikon ainoastaan aerobista, enkä tee sitä saliviikkojen välipäivinä. Paitsi viikonloppuisin käyn futistreeneissä.
Harmittaa vaan, että toinen ratkaisu olisi pitää nyt pidempi treenitauko (vaikka salilla kulkisi), mutta eniten kismittää, kun tuli hommattua taas uusi kuukauden salikortti. :curs:

Eli tästä löytyy myös pikkuisen positiivistakin, mutta enimmäkseen negatiivista.

Kuittaan.
 
Overtraining and glycogen depletion hypothesis.

Research on swimmers has shown that those who were nonresponsive to an increase in their training load had low levels of muscle glycogen and consumed insufficient energy and carbohydrates. However, cyclists who increased their training load for 2 wk but also increased carbohydrate intake to maintain muscle glycogen levels still met the criteria of over-reaching (short-term overtraining) and might have met the criteria for overtraining had the subjects been followed for a longer period of time. Thus, some other mechanism than reduced muscle glycogen levels must be responsible for the development and occurrence of overtraining.


Jokin muu kuin vähentyneet lihaksen glukoositasot on syypäänä ylikunnon kehittymiseen ja ilmentymiseen.

Eikun tuossa onkin kyse glykogeenistä eikä glukoosista. Pitänee kaivaa nyt vähän lisää tuota glukoosiasiaa, kun mielestäni glukoosin puutteeseen liitty korkeempi ylirasituksen riski.



Betuzker, miten ois jos sen neljän treeniviikon jälkeen istusit viikon sohvalla, söisit sipsejä ja kattosit leffoja? Ei tuommoinen jalkojen jumittuminen parane sillä, millä se on tullutkin. Kevyt hieronta, kevyet venyttelyt, kevyt kävely, rentoutuminen, lepääminen jne. niillä keinoin sitä jumia hoidetaan pois. Ei se ole normaalia, että jalat ovat koko ajan tukossa ja hapoilla. Koita nyt ymmärtää, että se suorituskyky ei todellakaan kasva pelkällä treenaamisella. Vaikka se yläkropan treeni tuntuu kulkevan niin kannattaa miettiä myös sitä, että voimaharjoittelu on hermostoon vaikuttavaa, ja hermosto rasittuu punnerrat sitten käsillä tai jaloilla. Hermoston kanssa ei kannata pelleillä. Sitä ei kantositeellä paranneta.

Lopeta ny hetkeksi ainakin ne juoksut ja pyöräilyt ja anna niille jaloille lepoa.
 
OVERTRAINING SYNDROME IN AQUATIC SPORTS

Insufficient calorie intake over many months can also lead to overtraining. The deficit may be small and subtle but must not be missed. (sivu 2.)

Liian vähäiset kalorit voivat johtaa ylikuntoon.

According to the new studies, it is approved that using Glutamine tablet, which is one of the sports supplements, plus vitamin C are very important to fortify the immune system and therefore prevention of infections. (Sivu 5.)

Tutkimusten mukaan glutamiini ja C-vitamiini ovat erittäin tärkeitä immuunipuolustuksen vahvistamisessa ja tulehdusten ehkäisemisessä. (En tiedä mihin tutkimukseen tuossa viitataan.)

Another important preventive consideration is providing a good and full of carbohydrate diets. The reason is that depletion of glycogen stores in athletes make them vulnerable to fatigue and UPS (Unexplained Underperformance Syndrome). (Sivu 5.)

Eräs tärkeä tekijä ylikunnon ehkäisemiseen on runsaasti hyviä hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Glykogeenivarastojen tyhjentyminen altistaa urheilijat vasymykselle ja ylikunnolle. Loistava lyhenne tähän asiaan tuo UPS :D

Sitten taas kertauksen vuoksi jo näitä tässä ketjussa miljoonasti olleita asioita:

The treatment for the overtraining syndrome is rest. The longer the overtraining has occurred the more rest required. Therefore, early detection is very important. If the overtraining has only occurred for a short period of time (e.g., 3 - 4 weeks) then interrupting training for 3 - 5 days is usually sufficient rest. After this, workouts can be resumed on an alternate day basis. The intensity of the training can be maintained but the total volume must be lower. It is important that the factors that lead to overtraining be identified and corrected. As well as following a graded exercise regime they must concentrate on regeneration strategies which simply mean optimum diet, good food intake, regular sleep, reduction of stresses as much as possible and relaxation. (Sivu 6.)

Hoitomuoto ylikuntoon on L E P O. Mitä kauemmin ylirasittunut tila on jatkunut, sitä pidempi lepo vaaditaan. Sen vuoksi aikaisessa vaiheessa huomattu ylirasitus on tärkeää. On myös tärkeää, että ne syyt, miksi ylikuntoon on ajauduttu, selvitetään ja korjataan.

Jos on kyseessä lyhyt ylirasitustila (esim. 3-4 viikkoa) niin yleensä 3-5 päivän lepo riittää korjaamaan tilanteen. Levon jälkeen harjoituksia tehdään joka toinen päivä. Harjoitusten teho voidaan pitää samana, mutta volyymi pitää pitää alhaisempana. (Uskoisin, että tuo tarkoittaa sitä, että harjoitukset ovat tehokkaita, mutta lyhyitä.)

Sen lisäksi, että seurataan tuota harjoitusohjetta täytyy myös keskittyä muihin parantaviin seikkoihin, joita ovat optimaalinen ruokavalio, paljon ruokaa, säännöllinen uni, stressien vähentäminen ja rentoutuminen.

Otherwise, the overtraining syndrome is likely to recur. The alternate day recovery period is continued for a few weeks and then an increase in volume is permitted. In more severe cases, the training program may have to be nterrupted for weeks, and it may take months to recover. An alternate form of exercise can be substituted to help prevent the exercise withdrawal syndrome.

Jos nuita em. ohjeita ei noudateta, ylikunto todennäköisesti uusiutuu. Joka toinen päivä tapahtuva lepo jatkuu pari viikkoa, jonka jälkeen harjoitusmäärää saa lisätä. Vaikeammissa tapauksissa harjoittelu pitää keskeyttää viikoiksi ja toipuminen voi viedä kuukausia. Toisenlainen harjoittelu voi olla hyväksi, jotta saataisiin ehkäistyä harjoittelemattomuuteen liittyvät mielialaongelmat.

In a similar way, Budgett (2000) suggests that the exercise programme should start with a small volume at low intensity (heart rate approximately 120 bpm). This may only be tolerated for 5 to 10 minutes but should be built up to 20 minutes as quickly as possible. Once 20 minute of gentle exercise has been reached then short sprints can be started to three times per week. The sprints must be less then 10 seconds with at least 3 minutes of complete rest between each effort and a maximum of 10 intense sprints in one session. The gentle endurance exercise like mild swimming or paddling of 20 minutes can be split into 10 minutes before as warm up and 10 minutes after as wind down. Recognition and treatment of depression is important. Therapies such as massage and sauna baths can speed recovery.

Budgett suosittelee, että toipumiseen tähtäävän harjoittelun pitäisi alkaa matalalla volyymillä ja matalalla teholla (syke noin 120). Alkuun voi olla, että sitä ei pysty tekemään kuin 5-10 minuuttia, mutta se pitäisi saada nostettua 20 minuuttiin niin nopeasti kuin mahdollista. Kun pystyy tekemään 20 minuuttia kevyttä harjoittelua sitten voidaan alkaa lisäämään lyhyitä sprinttejä kolme kertaa viikossa. Sprinttien on oltava alle 10 sekunnin mittaisia ja vähintään 3 minuuttia täydellistä lepoa jokaisen vedon jälkeen. Enintään 10 intensiivistä sprinttiä yhdessä harjoituksessa.

Hieronta ja sauna saattavat edistää palautumista.
 
En tiiä onko ylikuntoa vai ei, mutta on ollut tässä jonkun aikaa aika kovia reenejä ja nyt tuntuu et ois koko ajan kuumetta, vaikka ei ole ja kurkku kipeä.
Ja ei tätä ole kauaan jatkunu.. Tämä päivä vain. Et varmaan aika turhaan hätäillen, et ois ylikunto. Neljä kertaa viikos painan menemää puntilla.
 
Back
Ylös Bottom