Lueskelin eilen ihan ajan kanssa tätä sun tekemää ketjua ja jonkun linkin takaa löyty puhetta siitä että ylikunnosta ei välttämättä edes koskaan palaudu kunnolla..? Osaatko/ehditkö kertoa tuosta tarkemmin jotain?
Hiipi taas ajatus siitä että onkohan sitä taas aivan totaalisen jumissa. Mutta enhän nyt minä voi olla...
Luulen, että kroppa palautuu lievemmästä ylikunnosta täysin, mutta jos aletaan pohtimaan kroonisempaa ylikuntoa. Sellaista, joka on kestänyt useita kuukausia ja jopa vuosia niin siihen onkin hankalampi vastata. Uskoisin niin, että ihmisen keho on erittäin hyvä korjaamaan itseään kun sille annetaan mahdollisuudet siihen. Tuota korjaamista hidastaa pääosin sitten itse "potilas" omalla toiminnallaan. Näihin toimintoihin kuuluvat tietenkin muut stressaavat tekijät, mitä jokapäiväisessä elämässä on suuremmissa ja pienemmissä määrin.
Mutuilen lisää sen verran, että luulen kroonisen ylikunnon tekevän jotain häikkää hormonitoiminnassa. Luulen, että se ylikierroksilla pyörivä keho tuottaa aika jatkuvalla syötöllä kortisolia parantaakseen kehoa. Se sitten alkaa näkymään vyötärölläkin.
Kaikista hankalinta siitä toipumisesta tekee tietenkin se, että on vaikea mitata sitä parantumista. Välillä on hyviä päiviä, jotka saattavat hyvin helposti mennä taas huonoksi. Niitä syitä ei oikein tiedekään tiedä, että mikä kehossa tuota ylikuntotilaa aiheuttaa. On pirun hankalaa vain odottaa, odottaa ja odottaa, että paranisi. Sitä on vielä hankalampaa selittää muille kun käsi ei ole paketissa tai muuten siteissä.
Jonkun verran tutkin aiheeseen liittyen pubmediä:
Brain serotonin reuptake did not change during one year in overtrained athletes.
Aivojen serotoniinitaso ei palautunut vuoden aikana ylikunnossa olevilla urheilijoilla. Ei ole kovinkaan lohdullista, että ainakaan vuoden aikana ei alkanut hymyilyttämään.
Mun on pakko uskoa siihen, että keho palautuu ainakin pääpiirteittäin kuntoon. Siitä en voi luopua, koska sitten menetän sen vähäisen oljenkorren, joka mulla itselläni enää on. Sykevariaatiomittaukset, joita viime vuoden alusta tehtiin kesäkuuhun asti osoittivat sen, että palauduin koko ajan, mutta se oli h i d a s t a.
Erittäin hyvä, luotettava, halpa ja helppo seurantamenetelmä ylirasituksen ja ylikunnon seuraamiseen on leposykkeen ja ortostaattisen sykkeen seuraaminen.
Jotenkin en kuitenkaan usko, että kroppani kestäisi enää mitenkään kilpaurheilun vaatimuksia. Se juna on jo niin kaukana, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä sitä tavoittelemaan. Olisin tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että olisin täysin terve ja voisin harrastaa normaalisti liikuntaa. Ajattelisin myös niin, että ikä vaikuttaa ylikunnosta toipumiseen. Nuorella on paremmat edellytykset sekä erityisesti enemmän aikaa toipua vaikeammastakin ylikunnosta täydellisesti ja lähteä rakentamaan pohjaa uudestaan.
En kuitenkaan täysin osaa -Alfa- tuohon kysymykseesi vastata, koska minulla itselläni on vain usko paremmasta ja faktatietoa en löytänyt. Olisi hyvä jos löytäisi jotain oikeaa tutkimustietoa siitä, kuinka hyvin urheilijat ovat vakavemmasta ylikunnosta palautuneet.
Mitä huonommin siitä ylikunnosta on opittu, sitä suuremmat todennäköisyydet siihen on vajota uudestaan. Jos palautuminen on ollut vajaata, sitä helpommin sinne ylirasituksen puolelle taas menee. Liian nopea paluu vanhaan treeniin on vikatikki yhtälailla.
Tulokset palaavat kyllä nopeaa, mutta pitäisi osata itse hidastaa sitä.
Joten: edelleen uskon, että joku päivä asiat ovat paremmin. Tämä on mun kohdalle sattunu vain täysin omaa typeryyttäni ja omasta typeryydestäni johtuen se vain jatkuu pidempään. Tarvin tätä oppiakseni.
Muuta ylikuntoasiaa:
Tissue trauma: the underlying cause of overtraining syndrome?
The hypothesis proposed in this paper suggests that excessive training/competing causes repetitive tissue trauma, either to muscle and/or connective tissue and/or to bony structures, and that this results in chronic inflammation.
Mulla oli kilpa-aikana vuosia ientulehdus, josta en tajunnut mitään. Hammaslääkärin mukaan se johtui hammaskivestä, mutta hammaskiven poistamisesta ei ollut kuin hetkellinen apu. Aina se ientulehdus palasi takaisin.
Viime vuonna olleen puolen vuoden levon jälkeen minulla ei ientulehdusta ollut. Aloin viime kesänä treenaamaan ja taas syksyn mittaan ientulehdus palasi. Ajattelin, että kyse on taas hammaskivestä, mutta hammaslääkäri sanoi, että hammaskiveä ei juurikaan ole. Taas kun lepään ientulehdus on kadonnut. 1+1=?
