- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 249
Uskoisin, että jokainen keskustelija täällä tajuaa ilman sun muistutusta implisiittisesti tämän keskustelunaiheena olleen ihmisten rajalliset kontrollimahdollisuudet vaikuttaa elämäämme. Emme tarkoita, että meillä olisi absoluuttinen Jumalalllinen valta päättää mitä elämässämme tapahtuu, enkä ymmärrä mistä syystä edes tarkastelet ihmisen kontrollin mahdollisuuksia?
Tarkastelen siksi, koska olen huomannut, että monella sellaisella ihmisellä, jotka eivät ole kohdanneet sitä tosiasiaa omassa elämässään, että se näennäinen elämänhallinta voi nopeasti kadota, on tunnetasolla kokonaisvaltainen elämhallinnan harhaluulo. Se, että yksilöllä on sellainen lause päässään, että hän voi kuolla milloin vain, ei tarkoita todellakaan sitä, että sitä lopuulisesti ymmärrettäisiin. Tuo ymmärryksen puute ilmenee mm. ylimielisenä asenteena kaikkea sellaista kohtaan, joka jollain tavalla viittaa hengellisyyteen. Tähän voit tietysti sanoa, että tuolla ylimielisellä asenteella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tiedostaako oman kuolevaisuutensa vai ei, vaan se on vain järkevää ajattelua. Mutta niin olen itse asian kokenut, että osaltaan tuo ylimielisyys versoaa tuosta harhaluulosta. Ja toisaalta täälläkin on vilahtanut näkemyksiä, että maailman ympäristöongelmat ovat sovitettavissa, kun vaan tehdään töitä. Mutta käytännössä tuon työnteon tulokset näyttävät laihoilta. Tähän liittyy viitaukseni Kööpenhaminan ilmastokokouksen surkeisiin tuloksiin.
Tarvitseeko tähän edes vastata? Olihan tämä vitsillä, olihan?Voidaan me tietysti tätäkin asiaa tarkastella lisää ja voisin kysyä, että mikä asia on sellainen mihin meillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa nyt eikä tulevaisuudessa?
Lähtökohtaisesti en ole ollut aloitteellinen siinä keskustelussa, mikä ihmiskunnan edistyksen tila on. Minulle on vain heitetty kommenttia, että etkös Hempukka sitä tajua, kuinka paljon maailma on mennyt raamatunajoista eteenpäin. Olisi ihan alkuun pitänyt varmuuden vuoksi tuoda ilmi se, että hurjasti ollaan menty eteenpäin. Tästä asiasta kuitenkin tuli mieleeni siihen edistykseen samalla liittyvä epätasa-arvoisuus ja nykyisen kehityksen sekä länsimaisen elintason mätä pohja.Jos sun ihmiskunnan edistymisen kritiikki kohdistuu pelkästään sademetsien hakkaamiseen, kapilismin ja Ikean kritiikkiin niin olet hyvin kapealla pohjalla kritisoimaan nykyistä kehitystä.
Olen ateisti. Mitkä elämän realiteetit minulle eivät ole selviä? Tahdon ihan vilpittömästi kehittyä ihmisenä, joten voisitko ystävällisesti valistaa minua? Saat sanoa aivan suoraan, koska arvostan suoraa puhetta.
Olen viitannut tällä siihen harhaluuloon, että maailman ympäristöongelmat olisivat ratkaistavissa. Olisivat kai ne ratkaistavissa, jos ihmisillä olisi kunnianhimoa asian suhteen, mutta muut kunnianhimot näyttävät olevan suuremmat.
Täytyy myöntää, että kirjoitan hyvin paljon käytännön elämän kokemusten pohjalta. Olen vain rupunen medisiinari, jolla varmasti käsitteistökin voi olla välillä hakusessa. Mutta ajattelin, että kirjoitukseni voivat antaa jollekulle hiljaiselle lukijalle jotain uutta näkemystä. Niitä jonon jatkona seisojia on niin paljonTekee mieli kysyä, että mitenköhän paljon olet perehtynyt etiikkaan ja moraaliin? Tuomitset moraalirelativismin vaarallisena ilman mitään perusteita, jolloin joudut kääntämään argumenttisi ad hominem tasolle Renoa vastaan.

Ei olisi pitänyt ottaa sen kummemmin kantaa moraalirelativismiin. Tuo Renon^^ kirjoitus vain toimi aika räikenänä esimerkkinä siitä, mitä vaaroja tuossa järjestelmässä on. Jos lähdetään siitä oletuksesta, ettei ole mitään absoluuttista moraalista käytöskoodia, jonka nojalla ihminen voidaan laittaa vastuseen teoistaan (anteeksi, jos en osaa käyttää näitä termejä absoluuttisen oikein, mutta toivottavasti pointti tulee selville), voidaan ajautua sellaiseen yhteiskuntajärjestykseen, jossa pahantekijöitä ymmärretään loputtomasti. Esimerkiksi kouluampujien toimintaan löydetään aina sosiaaliset syyt selitykseksi. Milloin ampumisen ja riehumisen selitykseksi/syyksi löydetään yhteiskunta, huonot vanhemmat, altistavat asenteet. Tällä lopullisella ymmärtämisellä ja sillä asenteella, että kaikki onkin niin suhteellista ja absoluuttista pahaa emme voi mitenkään oikeastaan määritellä, tuemme sitä toimintaa, joka on vahingollista yhteisöjen toiminnan kannalta. Toisaalta se on näköjään ihan sama, mistä kirjasta me otetaan tiettyjä johtavia elämän ettisiä periaatteita, mutta tuollainen lopullinen asioiden riisuminen kääntyy itseään vastaan. Toivottavasti tästä saa jonkun tolkun, toivottavasti edes joku uskovainenMoraalin olemassaolo on etiikassa vaikea filosofinen kysymys johon ei ole kunnon vastausta. Kerrohan hempukka mikä on oikein ja väärin? Mistä ihmisten pitäisi ottaa moraalinen käytöskoodisto? Onko olemassa universaalia eettistä moraalikoodistoa? Onko kaikkiin moraalisiin ongelmiin olemassa oikea vastaus? Mikä moraalirelativismissa on mielestäsi huono asia? Eikö moraali ja etiikka voi olla pelkästään emergentti ominaisuus, joka pohjautuu ihmisen evolutiivisen kehityksen kautta tapahtuneeseen sosiaaliseen laumaluonteeseen?

Edelleen onko sinun mielestäsi uskolla johonkin mitään funktiota käytännön toteutuksen tasolla? Raamatun ohjeistus on vain yksi tapa uskoa johonkin tai ottaa moraalisääntöjä. Meidän moderni lainsäädäntömme on helvetin paljon parempi. Sotket lahjakkaasti idealismin realismiin - kaikki ketjussa perustelevat kantansa reaalisin argumentein itseäsi lukuunottamatta.
Keskusteluissa käytetään usein sanaa idealistinen viittaamaan optimismiin. Toki se voi tarkoittaa myös sitä, että todellisuus on loppujen lopuksi vain henkinen (ja tässä kohtaa sinun olikin hyvä näpäyttää ;)), mutta itse käytin tuota sanaa tarkoittamaan siis optimistista (ehkä pitäisi käyttää termiä liian posiitiivinen, toiveikas, ymmärräthän?). Käytännön toteutus näköjään ilmenee siinä, mitä miccomacho aikaisemmin kirjoitti: kristinuskoon tullessa ihmisen järkikin uudestisyntyy. Sillä uudestisyntyneellä järjellä, jolla tulkitsemme Jumalan sanaa, homma menee harvoin pieleen. Tämähän on tietenkin sinulle yhtä tyhjän kanssa -kommentti. Mutta esimerkiksi, jos ihmiset käyttäisivät jokapäiväisessä elämässään aikaisemmin mainitsemaani Kultaista sääntöä, niin luulisi, että valitus maailman epäoikeudenmukaisuudestakin vähenisi.