Alkaa pikkuhiljaa tämä "avoliitto" vituttaa. Kämppis ei TAASKAAN mennyt töihin, vaikka on kyllä jo ihan kunnossa. On ollut huikeat 1,5 viikkoa ko. työpaikassa ja alussa oli kivaa, mutta heti kun arki puskee päälle, loppuu kiinnostus. Itse menen aamulla kouluun ja toinen jää nukkumaan, hyvällä tuurilla ei ole edes herännyt silloin kun tulen kotiin. Kotityöt jäävät enemmän ja enemmän mun harteille, varsinkin ne paskimmat velvollisuudet. Onhan se kivaa kun saa tehdä itse safkaa ja käydä kaupassa ja kaikkea, mutta kyllä ne roskatkin täytyy viedä ja tiskit tiskata... Ei vaan saa mitään aikaiseksi, vaikka olisi koko vitun päivä aikaa.
Eihän se nyt periaatteessa mulle kuulu, mutta ärsyttää katsoa vierestä kun paras kaveri ei vaan saa mitään otetta elämästä. Kusi just aivan upean suhteen alunkin sekoilemalla jonkun ihan randomin äijän kanssa. Luulin että mä olen hemmoteltu kakara, mutta toi on kyllä aivan omaa luokkaansa. Ei vaan osaa ottaa vastuuta yhtään mistään, koska joku on aina huolehtinut siitä.