Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Siinä vaiheessa kun uskonnot kielletään, minua ainakin henk.koht. pelottaisi että vastineeksi kaikkien pitää uskoa tähän kommunismidemokratiaan joka Suomessa ja Skandeissa on voitolla.

Mikä pakko sulla on uskoa johonkin? Kenenkään ei ole pakko uskoa mihinkään. Ja jos uskonnot kielletään, niin sitten sinäkin lopetat uskomisen, koska se on kiellettyä? Toiseksi, uskonto on uskonto, eli taikausko. On vähän eri asia uskoa johonkin aatteesen, kuin uskoa johonkin, joka on vain omassa mielikuvituksessa. Hassua, että jotkut ihmiset tosiaan luulevat että joku jumala ohjaa tätäkin yhteiskuntaa. Sitten kun se kielletään, niin sitä ei vain enää ole ja on uskottava johonkin todelliseen järjestelmään.
 
Arvasit oikein. Mielestäni teologia on vieläpä harvinaisen turhaa näennäistiedettä.

Eli et tiedä yliopistoteologiasta mitään. Teologialla on useampi määritelmä, mutta akateemisena oppialana sillä tarkoitetaan uskontojen ja erityisesti kristinuskon tieteellistä tutkimusta. Se käyttää tieteellisiä menetelmiä ja on uskontoihin nähden sitoutumaton. Jos nyt ajatellaan kristinuskon merkitystä kulttuurin muovaajana menneisyydessä ja edelleenkin, niin totta kai kristinuskoa pitää tutkia yliopistossa. Objektiivinen tutkimus vähentää myös uskontoihin liittyviä lieveilmiöitä ja auttaa ymmärtämään uskontoa ja sitä kautta omaa kulttuuria ja vieraita kulttuureja.

Kaiken kukkuraksi Helsingin yliopiston tiedekunnalla on vielä melkoinen kasa meriittejä:

Nettisivuilta sanoi:
Teologisen tutkimuksen taso on todettu korkeaksi kansainvälisissä arvioinnissa vuosina 1999 ja 2005. Tiedekunnassa toimii 2008-2013 Suomen Akatemian rahoittama Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikkö.

Tiedekunta tarjoaa opiskelijoilleen korkeatasoista opetusta. Se on valittu valtakunnalliseksi korkealaatuisen koulutuksen yksiköksi kaudeksi 2007-2009. Helsingin yliopiston opetuksen laatupalkinnon tiedekunta on saanut vuosina 2004, 2005 ja 2006.

Niin, mites jos käytetään tieteellisiä metodeja voi edes harjoittaa pseudotiedettä?
 
Minä en menisi teologiaa ihan pseudotieteeksi sanomaan, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että sen asema itsenäisenä tieteenalana on turha jäänne ajalta, jolloin uskonto määräsi tieteen tutkimista. Kulttuurin kehitystä ja kaikkia siihen liittyviä asioita tutkitaan muissakin tieteen aloissa. Uskontojen vaikutus kulttuuriin voisi aivan hyvin olla vain osa yhteiskuntatieteiden ja historian tutkimusta. Tuon tutkiminen omana tieteenään on vähän sama, kuin jos tutkittaisi vaikkapa sähkömagnetismia omana tieteenään muusta fysiikasta irrallisena. Eikö esim Helsingin yliopiston sähkömagneettinen tiedekunta kuulostaisi aika typerältä?:D
 
Minä en menisi teologiaa ihan pseudotieteeksi sanomaan, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että sen asema itsenäisenä tieteenalana on turha jäänne ajalta, jolloin uskonto määräsi tieteen tutkimista. Kulttuurin kehitystä ja kaikkia siihen liittyviä asioita tutkitaan muissakin tieteen aloissa. Uskontojen vaikutus kulttuuriin voisi aivan hyvin olla vain osa yhteiskuntatieteiden ja historian tutkimusta. Tuon tutkiminen omana tieteenään on vähän sama, kuin jos tutkittaisi vaikkapa sähkömagnetismia omana tieteenään muusta fysiikasta irrallisena. Eikö esim Helsingin yliopiston sähkömagneettinen tiedekunta kuulostaisi aika typerältä?:D

Teologia tutkii paljon muutakin kuin uskonnon vaikutusta yhteiskuntaan tai jotakin epämääräisesti ilmaistua kulttuuria, kuten ilmenee pääainevalinnoista: vanhan ja uuden testamentin eksegetiikka, yleinen kirkkohistoria, Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria, dogmatiikka, ekumeniikka, uskonnonfilosofia, teologinen etiikka & sosiaalietiikka, käytännöllinen teologia, kirkkososiologia ja uskonnon pedagokiikka.

Tuossa on paljon muutakin kuin yhteiskuntatieteisiin sopivia aloja. Uskonto ja uskonnollisuus erottuu melko selvästi omana alueenaan ihmiselämässä ja se on laajempi käsite kuin pelkkä yhteiskunnan sisällä oleva tai kulttuurin tutkimus. Periaattessa se voisi olla osana humanistista tiedekuntaa, tämähän nyt on pitkälti hallinnollinen kysymys, jota en hirveästi tunne. Sinun näkökulmasi nyt lähinnä perustuu omiin asenteisiin eikä tietoon.

Edit: Oppialan laajuus, uskonnon ja uskonnollisuuden erityispiirteet, erikoistumisen hyödyt ja akateeminen perinne puoltavat omaa tiedekuntaa.
 
Minä en menisi teologiaa ihan pseudotieteeksi sanomaan, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että sen asema itsenäisenä tieteenalana on turha jäänne ajalta, jolloin uskonto määräsi tieteen tutkimista. Kulttuurin kehitystä ja kaikkia siihen liittyviä asioita tutkitaan muissakin tieteen aloissa.

Mitä ihmettä tuo itsenäisen tieteenalan turhuuskin oikein tarkoittaa? Totta kai teologian pitää olla itsenäinen tieteenala niin kuin muidenkin. Itsenäisyyshän on yksi tieteentekemisen määre, ainakin sen tulisi olla.
 
Mitä ihmettä tuo itsenäisen tieteenalan turhuuskin oikein tarkoittaa? Totta kai teologian pitää olla itsenäinen tieteenala niin kuin muidenkin. Itsenäisyyshän on yksi tieteentekemisen määre, ainakin sen tulisi olla.
Tarkoitin, että itsenäinen nimenomaan hallinnollisessa mielessä. Uskonnon tutkiminen omassa yhteisössään kuitenkin korottaa uskonnon erityisasemaan muihin kulttuuri-ilmiöihin verrattuna.
 
Eli et tiedä yliopistoteologiasta mitään. Teologialla on useampi määritelmä, mutta akateemisena oppialana sillä tarkoitetaan uskontojen ja erityisesti kristinuskon tieteellistä tutkimusta. Se käyttää tieteellisiä menetelmiä ja on uskontoihin nähden sitoutumaton. Jos nyt ajatellaan kristinuskon merkitystä kulttuurin muovaajana menneisyydessä ja edelleenkin, niin totta kai kristinuskoa pitää tutkia yliopistossa. Objektiivinen tutkimus vähentää myös uskontoihin liittyviä lieveilmiöitä ja auttaa ymmärtämään uskontoa ja sitä kautta omaa kulttuuria ja vieraita kulttuureja.

No onpa hyvä, että olet täällä valistamassa kaltaistani tietämätöntä :) Huomaa että en sanonut uskontotieteen olevan turhaa. Siinähän tutkitaan yleisesti uskontojen ilmentymistä kaikissa muodoissaan (myös vertailevasti). Apuna käytetään psykologisia, historiallisia ja antropologisia lähestymistapoja. Tämä onkin hyödyllistä sillä kuten sanoit, uskonnot ovat muovanneet ihmiskunnan historiaa sen aamunkoitosta asti. Onkin tärkeä tutkia miksi ihmisillä on tarve uskoa yliluonnolliseen, miten uskonnot leviävät/levitetään ja millä tavalla nämä oppijärjestelmät pääsevät vaikuttamaan yhteiskuntaan ja historiaan.

Voin olla väärässä mutta eikös teologia (erityisesti kristillinen) eroa uskontotieteestä siten, että siinä tutkitaan myös perusteellisesti uskonnon omia opetuksia ja filosofiaa? Tämä on mielestäni yliopistotasolla turhaa eikä siksi ansaitse itsenäisen tiedekunnan asemaa. Pitäähän pappien jossakin opiskella mutta valtion yliopistot eivät ole oikea paikka siihen. Uskonnonopettajat ja tutkijat tulisi kouluttaa mahdollisimman objektiivisesti ja suhtautumaan kaikkiin uskontoihin samanarvoisesti.

Olenko siis ymmärtänyt uskontotieteen ja teologian erot täysin väärin?

Niin, mites jos käytetään tieteellisiä metodeja voi edes harjoittaa pseudotiedettä?

Kyllähän tieteellisiä metodeja voidaan soveltaa vaikkapa ufojen tutkimiseen (ja näin myös tehdään jossakin päin maailmaa). Se ei silti tee tutkittavasta aiheesta sen relevantimpaa.

Tähdennän tässä vielä sitä, että tarkoitan nimenomaan yksittäisen uskontokunnan omien oppien syvällistä ja yliopistotasoista tutkimista. En näe mitään tieteellistä siinä, että yritetään sovitella raamatun sisäisiä ristiriitoja, tulkintatapoja ja epäloogisuuksia jonkunlaiseen konsensukseen.
 
Tarkoitin, että itsenäinen nimenomaan hallinnollisessa mielessä. Uskonnon tutkiminen omassa yhteisössään kuitenkin korottaa uskonnon erityisasemaan muihin kulttuuri-ilmiöihin verrattuna.

Nyt täytyy oikein hillitä itseään. Eli tiedekunnat ovat jossakin erityisasemassa. Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta on siis jotenkin "erityisasemassa" vaikkapa historian laitoksen tutkimukseen. Eli siis sen takia, koska itse oman ateistisen maailmankuvasi perusteella et anna arvoa uskonnon tieteelliselle tutkimukselle, sillä ei saa olla omaa tiedekuntaa. tosi itellektuaalia niinku.

Vaikka et tuossa aiemmassa viestissä edes osannut kunnolla määritellä, miten uskonnon opetus ja tutkimus pitäisi jakaa, mutta puhuit sen voivan olla osana yhteiskuntatieteellistä tai historian tutkimusta. Olis kiva tietää, miten jaat vaikkapa dogmatiikan tai muinaiskreikan, ekumeenikan tai eksegetiikan eri laitoksille. Eksegetiikkahan sopii varmasti hyvin historian laitokselle. Tälläiset ajatukset romahduttaisivat tutkimuksen ja opetuksen tason, tiedunnat ja laitokset erikoistuvat tai niillä on ainakin vakiintunut jako eri osa-alueiden välillä. Historian laitoksella nyt ei välttämättä olisi edes rahoitusta, kiinnostusta tai osaamista panostaa eksegetiikan tutkimukseen. Erikoistuminenhan tuo syvemmän osaamisen. Mites sitte oppialan yhteistyö, kun ne ovat jotain antropologian ja sosiologian alalajeja? Tai miten näihin yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden alalajeihin oikein haetaan? Kun ei ole laaja-alaista opetusta, ei ole laadukasta tutkumstakaan.

Fundamentalistiateismisi siis ajaisi uskontojen tieteellisen tutkimuksen alas Suomessa. Nyt ei keksi mitään muuta nasevaa tähän loppuun. Vain syvä hiljaisuus.
 
No onpa hyvä, että olet täällä valistamassa kaltaistani tietämätöntä :) Huomaa että en sanonut uskontotieteen olevan turhaa. Siinähän tutkitaan yleisesti uskontojen ilmentymistä kaikissa muodoissaan (myös vertailevasti). Apuna käytetään psykologisia, historiallisia ja antropologisia lähestymistapoja. Tämä onkin hyödyllistä sillä kuten sanoit, uskonnot ovat muovanneet ihmiskunnan historiaa sen aamunkoitosta asti. Onkin tärkeä tutkia miksi ihmisillä on tarve uskoa yliluonnolliseen, miten uskonnot leviävät/levitetään ja millä tavalla nämä oppijärjestelmät pääsevät vaikuttamaan yhteiskuntaan ja historiaan.

Voin olla väärässä mutta eikös teologia (erityisesti kristillinen) eroa uskontotieteestä siten, että siinä tutkitaan myös perusteellisesti uskonnon omia opetuksia ja filosofiaa?

Tottakai uskontotieteessä tutkitaan uskonnon omia opetuksia ja filosofiaa. Nehän ovat tärkeitä lähteitä tutkittaessa vaikkapa jonkun kulttuurin maailmankuvaa, yhteiskuntarakenteita tai muuta yksilön käyttäytymistä.



Tämä on mielestäni yliopistotasolla turhaa eikä siksi ansaitse itsenäisen tiedekunnan asemaa. Pitäähän pappien jossakin opiskella mutta valtion yliopistot eivät ole oikea paikka siihen. Uskonnonopettajat ja tutkijat tulisi kouluttaa mahdollisimman objektiivisesti ja suhtautumaan kaikkiin uskontoihin samanarvoisesti.

Olenko siis ymmärtänyt uskontotieteen ja teologian erot täysin väärin?

Metodit ovat samat, tutkimuskohde vain eri. Teologia keskittyy lähinnä kristinuskon tutkimukseen, uskontotiede tutkii kaikkia maailman uskontoja ja sen sanotaan usein olevan vertailevaa, vaikka tutkmukset voivat tietysti keskittyä vain yhteen uskontoon. Perinteissä on myös eroja, mutta tutkimuskohde on lähinnä erottava tekijä nykyään.


Tähdennän tässä vielä sitä, että tarkoitan nimenomaan yksittäisen uskontokunnan omien oppien syvällistä ja yliopistotasoista tutkimista. En näe mitään tieteellistä siinä, että yritetään sovitella raamatun sisäisiä ristiriitoja, tulkintatapoja ja epäloogisuuksia jonkunlaiseen konsensukseen.

No ei siellä todellakaan mitään ristiriitoja sovitella. Tutkimus ei ole normatiivista, se on selittävää ja kriittistä niin kuin tiede ylipäätänsäkin. Niin tärkeän kirjan kuin Raamatun selittäminen kuuluu yliopistoon, tutkitaanhan siellä kaunokirjallisuuttakin. Oppeja tutkimalla saadaan tietoa uskonnon vaikutuksesta ihmiseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Oppien tutkiminen palvelee samalla kirkkoja ja kristittyjä, ja luo uutta ja kriittistä tietoa uskonnon ja kulttuurin kehittymisestä. Oppien tutkiminen auttaa myös selittämään itse uskontoa. Teologia ei ole uskonnon harjoittamista vaan uskonnon tieteellistä tutkimusta.

Niin ja suuri asiantuntija en ole. Joku toinen voisi selittää paremmin. Teologia on kuitenkin hyvin laaja-alaista siellä on jotain vähemmän tieteellistäkin, kuten vaikkapa feministisessä tutkimuksessa tai feministiteologiassa. En kuitenkaan tarkkaan tiedä.
 
Käsittääkseni uskontotieteessä on ideana tutkia niitä asioita nimenomaan ihmisen näkökulmasta. Se ei myöskään rajoitu monoteistisiin uskontoihin, vaan koko termin "uskonto" kattava määrittely on ollut työn alla vuosikymmeniä ja tullee olemaan hamaan tulevaisuuteen. Pakko myöntää kyllä, että en oikein tajunnut miten tutkimusten täytyy keskittyä vain yhteen uskontoon, mutta ei se mitään.
 
Käsittääkseni uskontotieteessä on ideana tutkia niitä asioita nimenomaan ihmisen näkökulmasta. Se ei myöskään rajoitu monoteistisiin uskontoihin, vaan koko termin "uskonto" kattava määrittely on ollut työn alla vuosikymmeniä ja tullee olemaan hamaan tulevaisuuteen. Pakko myöntää kyllä, että en oikein tajunnut miten tutkimusten täytyy keskittyä vain yhteen uskontoon, mutta ei se mitään.

Aika epämääräisesti sanottu "tutkia asiaa ihmisen näkökulmasta". Mitä lie tarkoittaakaan. Se on totta, että uskonto on niin laaja käsite, ettei ole olemassa vain yhtä määritelmää.

Tarkoitin sitä, että uskontotieteen tutkimuskohteena voi olla vain yksi uskonto. Esimerkiksi täti voi lähtä täältä Himalajalle ja tutkia siellä yhden heimon yhtä uskontoa. Sen oppeja, rituaaleja, maailmankuvaa, yhteisövaikutusta, sukupuolirooleja ja niin edelleen.
 
Nyt täytyy oikein hillitä itseään. Eli tiedekunnat ovat jossakin erityisasemassa. Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta on siis jotenkin "erityisasemassa" vaikkapa historian laitoksen tutkimukseen. Eli siis sen takia, koska itse oman ateistisen maailmankuvasi perusteella et anna arvoa uskonnon tieteelliselle tutkimukselle, sillä ei saa olla omaa tiedekuntaa. tosi itellektuaalia niinku.

Vaikka et tuossa aiemmassa viestissä edes osannut kunnolla määritellä, miten uskonnon opetus ja tutkimus pitäisi jakaa, mutta puhuit sen voivan olla osana yhteiskuntatieteellistä tai historian tutkimusta. Olis kiva tietää, miten jaat vaikkapa dogmatiikan tai muinaiskreikan, ekumeenikan tai eksegetiikan eri laitoksille. Eksegetiikkahan sopii varmasti hyvin historian laitokselle. Tälläiset ajatukset romahduttaisivat tutkimuksen ja opetuksen tason, tiedunnat ja laitokset erikoistuvat tai niillä on ainakin vakiintunut jako eri osa-alueiden välillä. Historian laitoksella nyt ei välttämättä olisi edes rahoitusta, kiinnostusta tai osaamista panostaa eksegetiikan tutkimukseen. Erikoistuminenhan tuo syvemmän osaamisen. Mites sitte oppialan yhteistyö, kun ne ovat jotain antropologian ja sosiologian alalajeja? Tai miten näihin yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden alalajeihin oikein haetaan? Kun ei ole laaja-alaista opetusta, ei ole laadukasta tutkumstakaan.

Fundamentalistiateismisi siis ajaisi uskontojen tieteellisen tutkimuksen alas Suomessa. Nyt ei keksi mitään muuta nasevaa tähän loppuun. Vain syvä hiljaisuus.
Siis ei tämä minun mielestäni mikään kovin suuri epäkohta ole. Mielestäni on vain hassua, että tietyn perusteettoman ja ilmiselvästi valheellisen uskomusmaailman tutkimiseen on varattu kokonainen tiedekunta. Eihän näin tehdä muidenkaan uskomusten kohdalla. Esim joulupukkia tutkivia tiedemiehiä tuskin löytyy koko maailmasta kovin montaa. Sitä, miksi uskonto pääsee vaikuttamaan niin paljon niin monen ihmisen elämään on toki hyvä tutkia. Pappien koulutus saisi kyllä mielestäni tapahtua kirkon omin varoin, heistä kun ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä.
 
Tottakai uskontotieteessä tutkitaan uskonnon omia opetuksia ja filosofiaa. Nehän ovat tärkeitä lähteitä tutkittaessa vaikkapa jonkun kulttuurin maailmankuvaa, yhteiskuntarakenteita tai muuta yksilön käyttäytymistä.

Metodit ovat samat, tutkimuskohde vain eri. Teologia keskittyy lähinnä kristinuskon tutkimukseen, uskontotiede tutkii kaikkia maailman uskontoja ja sen sanotaan usein olevan vertailevaa, vaikka tutkmukset voivat tietysti keskittyä vain yhteen uskontoon. Perinteissä on myös eroja, mutta tutkimuskohde on lähinnä erottava tekijä nykyään.

No ei siellä todellakaan mitään ristiriitoja sovitella. Tutkimus ei ole normatiivista, se on selittävää ja kriittistä niin kuin tiede ylipäätänsäkin. Niin tärkeän kirjan kuin Raamatun selittäminen kuuluu yliopistoon, tutkitaanhan siellä kaunokirjallisuuttakin. Oppeja tutkimalla saadaan tietoa uskonnon vaikutuksesta ihmiseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Oppien tutkiminen palvelee samalla kirkkoja ja kristittyjä, ja luo uutta ja kriittistä tietoa uskonnon ja kulttuurin kehittymisestä. Oppien tutkiminen auttaa myös selittämään itse uskontoa. Teologia ei ole uskonnon harjoittamista vaan uskonnon tieteellistä tutkimusta.

Tässäpä juuri se kohta, missä meidän näkemyksemme eroavat. Paperilla voi näyttää siltä, että teologia pyrkii olemaan objektiivista ja sitoutumatonta. Itse näen sen tunnustuksellisena, suppeampana ja subjektiivisena versiona uskontotieteestä. Mitäpä luulet, onko ateisteja enemmän uskontotieteilijöissä vai teologeissa? Jos pystyt osoittamaan näkemykseni vääräksi, myönnän virheeni.

Jokaisella uskovaisella ihmisellä (varsinkin papistolla) on oltava joku subjektiivinen tulkinta oman uskontonsa peruskirjallisuudesta. Tämä on edellytys uskolle, sillä objektiivisen lukijan (esim. minun) silmissäni raamattu todellakin näyttää tekstikokoelmalta, johon on kerätty eri kirjoittajien eri aikoina tuottamaa tekstiä. Jumala on erittäin skitsofreeninen persoona vaihdellen rakastavasta isähahmosta murhanhimoiseen rasistiin, Jeesuksen elämänvaiheista ollaan eri mieltä ja mikään kauniista filosofioista ei ole ainutlaatuinen verrattuna muiden uskontojen opetuksiin. En usko että teologian piirissä opetetaan kovinkaan kriittistä raamatuntulkintaa, sillä se on omiaan asettamaan koko kristinuskon kyseenalaiseksi.

Yhdyn myös muiden mielipiteeseen siitä, että on tyhmää omistaa kokonainen "tieteenala" yhdelle monista vaihtoehdoista (olipa se sitten islam tai kristinusko). Uskontoja tulisi tutkia antropologisena ilmiönä ja tähän voidaan sisällyttää oppien tarkastelua ilman sen kummempaa sitoutumista.

Niin ja suuri asiantuntija en ole. Joku toinen voisi selittää paremmin. Teologia on kuitenkin hyvin laaja-alaista siellä on jotain vähemmän tieteellistäkin, kuten vaikkapa feministisessä tutkimuksessa tai feministiteologiassa. En kuitenkaan tarkkaan tiedä.

No hyvä, sittenhän tässä on vain kaksi maallikkoa keskustelemassa asioista joista emme ymmärrä mitään ;) Naistutkimus on huono vertailukohde, sillä senkin tarpeellisuudesta on jyrkästi eroavia mielipiteitä. Ne kuitenkaan eivät kuulu tähän threadiin.
 
Aika epämääräisesti sanottu "tutkia asiaa ihmisen näkökulmasta". Mitä lie tarkoittaakaan. Se on totta, että uskonto on niin laaja käsite, ettei ole olemassa vain yhtä määritelmää.

Miten niin epämääräisesti? Idea on siis se, että uskontotiede on tunnustamatonta. Tuosta voi vaikka aloittaa katselemaan, mistä on kyse. Uskontotieteelle uskonto on siis ihmisen toimintaa eikä se pyri selvittämään, onko jokin uskonto "oikeassa", voiko niitä todistaa oikeaksi ja niin edelleen.

Tarkoitin sitä, että uskontotieteen tutkimuskohteena voi olla vain yksi uskonto. Esimerkiksi täti voi lähtä täältä Himalajalle ja tutkia siellä yhden heimon yhtä uskontoa. Sen oppeja, rituaaleja, maailmankuvaa, yhteisövaikutusta, sukupuolirooleja ja niin edelleen.

Siis miten niin ei voi olla? Täti voi mennä moneen eri kylään eri puolille ja lisäksi Mekkaan ja vaikka vertailla näitä asioita keskenään tai olla menemättä mihinkään. Ei kenttätutkimus ole ainoa tutkimusmeentelmä. Voidaan tutkia myös yhtä teemaa monissa eri uskonnoissa sekä teoreettisempia kysymyksiä.
 
Tässäpä juuri se kohta, missä meidän näkemyksemme eroavat. Paperilla voi näyttää siltä, että teologia pyrkii olemaan objektiivista ja sitoutumatonta. Itse näen sen tunnustuksellisena, suppeampana ja subjektiivisena versiona uskontotieteestä. Mitäpä luulet, onko ateisteja enemmän uskontotieteilijöissä vai teologeissa? Jos pystyt osoittamaan näkemykseni vääräksi, myönnän virheeni.

Ateisteja on varsin varmasti enemmän uskontotieteilijöissä, vaikka heitä on tietysti teologeissakin. Uskonnonharjoittaminen ja uskonnontutkiminen ovat kaksi eri asiaa. Ihimisellä voi olla usempi rooli, tutkijan ja uskonnollisen ihmisen rooli.


Jokaisella uskovaisella ihmisellä (varsinkin papistolla) on oltava joku subjektiivinen tulkinta oman uskontonsa peruskirjallisuudesta. Tämä on edellytys uskolle, sillä objektiivisen lukijan (esim. minun) silmissäni raamattu todellakin näyttää tekstikokoelmalta, johon on kerätty eri kirjoittajien eri aikoina tuottamaa tekstiä. Jumala on erittäin skitsofreeninen persoona vaihdellen rakastavasta isähahmosta murhanhimoiseen rasistiin, Jeesuksen elämänvaiheista ollaan eri mieltä ja mikään kauniista filosofioista ei ole ainutlaatuinen verrattuna muiden uskontojen opetuksiin. En usko että teologian piirissä opetetaan kovinkaan kriittistä raamatuntulkintaa, sillä se on omiaan asettamaan koko kristinuskon kyseenalaiseksi.

Paljon muuta ei voi sanoa, kun että et nähtävästi tunne juurikaan yliopistoteologiaa. Se on kriittistä, ja hyvin monet uskovat pitävät sitä ylikriittisenä. Samaten valitetaan, ettei maallinen yliopisto tue pappeja tarpeeksi tulevassa ammatissaan. Jos yhtään tuntee yliopistoteologiaa, väitteesi tuntuu erittäin tietämättömältä. Kyllä siellä asetetaan tai sanotaan, että siellä asettuu kristinusko enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi.
 
Miten niin epämääräisesti? Idea on siis se, että uskontotiede on tunnustamatonta. Tuosta voi vaikka aloittaa katselemaan, mistä on kyse. Uskontotieteelle uskonto on siis ihmisen toimintaa eikä se pyri selvittämään, onko jokin uskonto "oikeassa", voiko niitä todistaa oikeaksi ja niin edelleen.

Kokoajan olen sanonut, että teologia on sitoutumatonta ja siten tunnustamatonta. Samaten tietysti uskontotiede. Kuten on tullut sanottua, teologia eikä uskontotiede eivät ole normatiivisia, eli ei pyritä sanomaan mikä on oikea tulkinta ja niin edelleen, kuten tuossa sanot.

Edit: niin, sitä varmaan tarkoitat ihmisen toiminnan tutkimisella, ettei uskontotiede ota kantaa tai tutki jumalan olemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Ei tosin teologiakaan.

Siis miten niin ei voi olla? Täti voi mennä moneen eri kylään eri puolille ja lisäksi Mekkaan ja vaikka vertailla näitä asioita keskenään tai olla menemättä mihinkään. Ei kenttätutkimus ole ainoa tutkimusmeentelmä. Voidaan tutkia myös yhtä teemaa monissa eri uskonnoissa sekä teoreettisempia kysymyksiä.

Nyt en ymmärrä edes, mistä on kysymys. Tottakai voidaan tehdä kaikkia noita asioita, mutta myös keskittyä yhden uskonnon tutkimiseen, se kun voi olla hyvin aikavievää. Enkä ole missään väittänyt, että kenttätutkimus olisi ainoa menetelmä.
 
Nyt en ymmärrä edes, mistä on kysymys. Tottakai voidaan tehdä kaikkia noita asioita, mutta myös keskittyä yhden uskonnon tutkimiseen, se kun voi olla hyvin aikavievää. Enkä ole missään väittänyt, että kenttätutkimus olisi ainoa menetelmä.

Varmaankin ymmärsin tuon painotuksen väärin, kun kirjoitit että "uskontotiede voi tutkia vain yhtä uskontoa". Tuosta sai sellaisen käsityksen, että vain yhden uskonnon tutkiminen kerrallaan on mahdollista, kun ilmeisesti tarkoitit, että yksi vaihtoehto on keskittyä vain yhteen uskontoon. Pahoittelen.

Teologian ei pitäisi olla tunnustuksellista, mutta valitettavan usein olen ainakin itse törmännyt henkilöihin, joilla sen harjoittaminen on puolueellista. Lähinnä luulisin, että ihmisiä ärsyttää se, että näennäisesti yhdellä uskonnolla on oma tieteenalansa (vaikka tämäkään ei todellisuudessa pidä paikkaansa) ja hyvin iso läjä muita on niputettu samaan oppiaineeseen, vaikka niitä saattaa yhdistää vain väljä perheyhtäläisyys. Monista ehkä tuntuu, että muiden uskontojen tutkiminen jää (Suomessa) vajaaksi, kun niille ei voida omistaa niin paljoa aikaa. Toisaalta myös folkloristiikka ja muut sisaraineet käsittelevät pitkälti samoja aiheita.

Omasta mielestäni nykymerkityksessään teologia on jo terminä liian harhaanjohtava, vrt. esimerkiksi "feminismiin".

Molemmat tieteenalat puolestaan olevat erittäin tärkeitä jo ihan senkin takia, että keskimäärin ihmisten mielestä "maailmankatsomus" käsittää kymmenien sivujen perusteella ainoastaan sen kysymyksen, että onko jumalaa olemassa ja voiko sitä todistaa.

edit. lisäksi tässäkin ketjussa voisi olla hyvä tähdentää, että puhutaan nimenomaan suomalaisesta teologiasta. Kaikkia argumentteja ei voida soveltaa suoraan ihan mihin tahansa, jos nyt puhutaan samalla yhteiskunnasta, valtionkirkosta ja niin edellen.
 
Ateisteja on varsin varmasti enemmän uskontotieteilijöissä, vaikka heitä on tietysti teologeissakin. Uskonnonharjoittaminen ja uskonnontutkiminen ovat kaksi eri asiaa. Ihimisellä voi olla usempi rooli, tutkijan ja uskonnollisen ihmisen rooli.

Näinpä. Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu kuitenkin jääviys ja puolueettomuus. Uskontotutkimuksen ei todellakaan pitäisi olla tämän periaatteen ulkopuolella, joten uskontotiede saisi hoitaa tämän tontin. Edelleenkin pidän kiinni siitä näkemyksestä, että ainakin käytännössä teologia on tunnustuksellista eikä sen vuoksi täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Kunnes toisin todistetaan :)

Paljon muuta ei voi sanoa, kun että et nähtävästi tunne juurikaan teologian tutkimusta. Se on kriittistä, ja hyvin monet uskovat pitävät sitä ylikriittisenä. Samaten valitetaan, ettei maallinen yliopisto tue pappeja tarpeeksi tulevassa ammatissaan. Jos yhtään tuntee yliopistoteologiaa, väitteesi tuntuu erittäin tietämättömältä. Kyllä siellä asetetaan tai sanotaan, että siellä asettuu kristinusko enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi.

On totta, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta osallistua esim. yliopistotasoisille teologian luennoille. Olen kuitenkin innokas oppimaan uusia asioita. Kun siis itse tunnut olevan asiasta paremmin perillä, kerropas minulle konkreettisia esimerkkejä siitä miten teologisessa "tiede"kunnassa kyseenalaistetaan kristinuskoa? Vaatii nimittäin jatkuvaa älyllistä itsepetosta jos meinaa ylläpitää uskomistaan pronssikautisiin myytteihin korkeammista olennoista.

Maallinen yliopisto ei saisikaan tukea pappeja tulevassa ammatissaan, sillä he edistävät järjellisen ajattelun ja logiikan hylkäämistä.
 
On totta, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta osallistua esim. yliopistotasoisille teologian luennoille. Olen kuitenkin innokas oppimaan uusia asioita. Kun siis itse tunnut olevan asiasta paremmin perillä, kerropas minulle konkreettisia esimerkkejä siitä miten teologisessa "tiede"kunnassa kyseenalaistetaan kristinuskoa? Vaatii nimittäin jatkuvaa älyllistä itsepetosta jos meinaa ylläpitää uskomistaan pronssikautisiin myytteihin korkeammista olennoista.

Sinne luennoille saa kyllä mennä kuka tahansa, että jos kiinnostaa niin kuuntelemaan vain.

Sama mieltä olen kyllä siinä, että pappien kouluttaminen ja tukeminen tulisi hoitaa jossain muualla.
 
Back
Ylös Bottom