Itsekin koripalloilin noin 14 vuotta, nyt väliaikainen tauko. Pomppuunhan vaikuttaa jalan kimmoisuus, jota on paras treenata ihan hyppelemällä. Esimerkiksi matalalta korokkeelta alas ja hyppy mahdollisimman nopeasti ylös. Toinen vaikuttava asia on jalan iskunkestävyys. Pettääkö se painon alla, kun pompun pitäisi olla räjähtävä, vai kestääkö se ikäänkuin jousena, jolloin pomppu on, mitä sen pitäisi ollakin. Tätäkin treenaisin ihan oman painon avulla tekemällä samoja jalanvaihtoloikkia, kuin kolmiloikanhyppyyjät pituushypyssä.
Jonkinlaisella painolla voi tottakai treenata salillakin, mutta koska räjähtävä liike ei saa unohtua, tahtovat vaihtoehdot olla vähän vähissä. Tanko niskassa hyppiminen meinaa sattua aika per**leesti, vaikka tämä onkin kyllä se paras treeni ja sanontahan kuuluu, että mitään ei saavuta ilman kipua/vaivannäköä/surua/pa**aa. Ja itse en ainakaan uskalla jalkaprässiä alkaa voimalla potkimaan itsestä poispäin, kun stopperiinhan se jymähtää. Maastaveto on hyvä keskivartalolle, mutta nopeasti tehtynä(jalkojen takia taasen) liikkeellä helposti loukkaa itsensä. Keskivartaloa voi kuitenkin treenata monella muulla tapaa.
Selän lihakset näkisin tärkeiksi pompussa, sillä vartalon täytyy säilyttää ryhtinsä siinä räjähtävässä pompussa, eikä pompusta tule silloin mikään makaronilötjäke, kun selkä pettää.
Mutta aivan kaiken A ja Ö on yksinkertaisesti älytön venyttely. Ei pelkästään jalkojen, vaan myös sen selän. Isäukkoni on niin jäykkä ala ja yläselästä, että hän ei pääse lähellekään donkkia, vaikka on 2m. Tottahan toki hänkin ennen donkkaili kyynärvartta myöten, mutta se venyttely silti kannattaa muistaa.
