Minusta tuo lasten ja nuorten kielen oppiminen ei ole mikään merkittävä ongelma. He ovat niin paljon sosiaalisessa kanssakäymisessä paikallisväestön kanssa koulussa, harrastuksissa ja vapaalla, että oppivat sitä yleensä väkisin sen lisäksi, että nuoremmilla lapsilla on kyky omaksua kieliä nopeammin.
Variaatioita on niin monta ettei tuo ihan pidä paikkaansa. Parhaassa tapauksessa lapsi tulee maahan alle kouluikäisenä ja ehtii samanikäisten suomalaisten kanssa koulua käydessään omaksua sellaiset taidot että ne riittävät kun koulu alkaa edellyttää analyyttistä ja abstraktia kielitaitoa (eli viimeistään yläaste-toinen aste-nivelvaiheessa ja siitä eteenpäin).
Nythän vain lentokone ja laiva tuo Suomeen kaikenikäisiä ihmisiä. 5-15-vuotiaista tulokkaista jollain voi olla takanaan lapsuus leirillä tai aavikon laidassa ilman mitään koulutusta, jollain taas lähes loppuun saakka suoritettu hyvinkin tasokas peruskoulutus.
Luonnollisesti valmiudet sopeutua ja oppia vaihtelevat. Mitä vanhempi lapsi, sitä huonompi ennuste. Tai oikeastaan murrosikä on se kriittinen vaihe jolloin ei ole oikein hyvä muuttaa ympäristöä ja kulttuuria. Paras kaikille olisi että n. 5-15-vuotiaat eivät muuttaisi vaan oppisivat perusasiat omalla kielellään oman kulttuurinsa piirissä. Tämä siitä huolimatta että vieraan kielen oppiminen ainakin teoriassa on juuri tuolloin tehokkaimmillaan.
Eikä unohdeta sitä että oppimisvaikeudet, perheongelmat ja mielenterveysongelmat eivät tunnusta kansallisuutta; erityisopetuksen resurssista hyvin huomattava prosentti suuntautuu maahanmuuttajalapsille.
Lapsuus ei välttämättä ole pelastava tekijä kulttuurinvaihdoksessa ja -omaksumisessa. Toki se
voi sitä olla.
Huonoimmassa tapauksessa oireileva, oppimishäiriöinen ummikkomurkku tyrkätään luokkaan täynnä vieraskielisiä, opetetaan vieraalla kielellä asioita joita ei pysty omaksumaan, alkaa lintsaaminen ja syrjäytyminen on pian tosiasia. Etenkin jos vanhemmilla ei ole resursseja toimia yhteiskunnassa, tai edes halua katsoa lapsensa perään. Ja sitten lapsen pitäisi antaa nojautua oppimistilanteessa kavereihinsa, samaa kieltä puhuviin, jotka ovat ihan samassa tilanteessa kuin lapsi itse!
Mainittakoon vielä että omille lapsilleni vieraan kielen oppiminen vieraan kulttuurin keskellä asuen on ollut vaivatonta. Väitän että syy on vahva pohja omassa äidinkielessä, vakaat kotiolot, hyvä sosiaalinen asema (siinä toisessa kulttuuripiirissä siis) ja tietysti hyvät geenit (:natsikortti). Myös paluu kotikulttuuriin on ollut kivuton.
Aikuisille se varsinainen haaste on kieltä opetella. He eivät käy juurikaan kouluissa enää ja jos ilman kielen osaamista ei saa työtäkään eikä paikallisia ystäviä ole, niin siinä on kielen käyttö arjessa todella minimissään ellei olematonta.
Tämä koskee ihan samalla tavalla nuoria, joilla koulu voi jäädä tykkänään maan vaihdon yhteydessä.
Minusta on suorastaan perustuslain vastaista kieltää ihmisiä käyttämästä kieltään. Oli se sitten suomea, saamea, ruotsia, venäjää, viittomakieltä vai mitävain vähemmistö- tahi enemmistökieltä. Tuollainen paska kuuluu jonnekin 50-luvulle, jolloin suomalaistettiin mm. vähemmistöjä väkisin kieltämällä heitä käyttämästä kieltään siitä riippumatta osasivatko he myös suomea kuinkahyvin tai oliko sitä edes mahdollista oppia (viittomakieliset). Ja koulu ei voi olla mikään poikkeus.
Tästähän ei ole ollut kysymys, joten sikäli huolesi on turha. Kenenkään oikeuksia ei ole rikottu. On vain haluttu tukea suomen oppimista. Ja sehän ei eräille piireille kelpaa.
Enkä myöskään usko, että se edistää kielen opetusta, jos tulkkausta ei saa käyttää. Miten hitossa sinä opit mitä tuo opettaja koittaa sinulle opettaa suomeksi, jos kukaan ei saa sinulle edes kertoa mitä hänen käyttämänsä sanat tarkoittavat äidinkielelläsi? Arvatako se sanojen merkitys pitää vai kenties plarata kokoajan sanakirjaa opetustilanteessa?
Puhut taas ihan eri asiasta kuin mistä oman kielen kieltämisessä oli kyse. Huolesi on kyllä aiheellinen ja legitiimi.
Systeemi on paska. Laki takaa ummikkolapselle yhden vuoden (siis vittu YHDEN vitun VUODEN) valmistavaa opetusta. Yläasteella se tarkoittaa että vuodessa lapsen tulee omaksua riittävät suomen taidot pystyäkseen menemään samaa luokkaan kantasuomalaisten kasien ja ysien kanssa. Tuloksena meillä on luokallejättämisiä oppilaan oman edun vuoksi, 18-vuotiaita kasiluokkalaisia, täysin umpeen menneitä opinpolkuja, turhautumia, masennusta, koulun keskeyttämisiä, syrjäytymistä. En nyt edes vedä tähän huumeita ja väkivaltaa. Jotkut oppivat suomea nopeasti eivätkä muodostu ongelmaksi. Mutta ei riittävän moni, valitettavasti. Se tarkoittaa rahanmenoa nyt ja tulevaisuudessa.
Mitä siis tehdä? Noh, ensinnäkin pitäisi myöntää ettei Suomen kehuttu ja loistokas koulusysteemi pärjää lisääntyvien erikielisten kanssa. Heitä tulee nykyresursseihin nähden liikaa, vaikkakin vain valikoitujen kaupunkien valikoituihin kouluihin. Tarvitaan lisää valmistavaa koulutusta, pidempi lain takaama oikeus tuettuun opiskeluun, vapautuksia järjettömyyksistä kuten ulkomaalaisten ruotsinopiskelusta, vanhempien sitouttamista yhteistyöhön koulun kanssa... Se mitä EI tarvita on lisää oman kulttuurin säilyttämiseen tähtääviä tukijoukkoja kuten kieliavustajia tai muita pyllynpyyhkijöitä. Omakulttuuristen apupyörien sijaan tarvitaan tukea isäntämaahan ja sen kulttuuriin sopeutumisessa ja sen kielen opiskelussa.
Ongelma ei ole nykytilanteessa (eli pienen maahanmuuton vallitessa) suuren suuri, ja rahat pitäisi löytyä valtion tai kuntien taskuista, jos siis rauhanomainen ja hedelmällinen monimuotoisuus on tavoitteena. Nythän kuvitellaan että meidän koulumme on niin hyvä että se hoitaa kielipuolet maahanmuuttajalapset siinä sivussa.
Ratkaisu ei ole se että skidit bamlaavat omaa napletsootaan muiden oppilaiden joukossa, omana vajaakykyisenä iskuryhmänään. Ratkaisu eivät ole kielikonsultit ja tulkit yleisopetuksen ryhmissä pitämässä kädestä oman kulttuurinsa lapsia. Ratkaisu on eriyttäminen ja suomen kielen intensiivinen tehokoulutus, käytännössä erilliset ryhmät kielen ja kielitaidon mukaan kunnes kieli luontuu ilman jatkuvaa tukemista. Ja juuri tähän yksi ala-aste yritti puuttua: puhukaa lapset suomea koulussa, opitte paremmin. Mutta sehän ei kelvannut Suurpäälle ja viraston viskaaleille. Kun oman kielen käyttöä ei saa rajoittaa, ainoa mahdollisuus on lisätä rahaa opetukselle - sekä suomen että oman äidinkielen.
Mikä tuokin meidät tämän ketjun perusteemaan. Monien mielestä ei ole järkevää lisätä rahaa ulkomaalaisten peruskouluttamiseen, saati jatko-opiskeluun, vaan olisi parempi jos eivät tulisi. En voi olla täysin eri mieltä heidän kanssaan. Ne tulosta tahkoavat kultamunakkaat, siis
oikeasti menestyvät ja yhteiskunnan apua tarvitsemattomat ulkomaalaiset kun pystyvät hoitamaan lastensa koulutuksen ilman Suomen julkisen sektorin paisuttamista ja lisärahanmenoa. Me emme siis nyt puhu Suomen talouden selkärangasta, IT-intialaisista, investointikiinalaisista, diplomaattiperheistä, huippuammattilaisista, vaan lapsista joiden vanhemmat ovat Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asuvia pakolaisia ja ulkomaalaisia hanttityöläisiä.
Joiden maahan haaliminen on joidenkin omituinen ja sangen kallis harrastus. Joka tulee romahduttamaan Helsingin ja muutaman muunkin kunnan koululaitoksen.
Tiedän mistä puhun, kerrankin.
