Ylläoleva on ns.rokki-sointu (voihan siinä vielä painaa sitä kolmattakin eli d-kieltä siitä viidennestä), millä voi soittaa esim.ramoneksen kaikki biisit, ja hyvin monen muunkin bändin komppikitara osuudet. Otetaan tosiaan vaan eri kohdista sointuvaihdoissa se sama ote.
Itse skidinä ei kitarakoulusta innostunut yhtään kun jotain klassisen kitaran alkeita yritettiin(nyt kiinnostaisi) opettaa, no annas mennä muutama vuosi kun kävin kaverilla : "kato, mä sain skeban" ja minä siihen:"Niinniin mutkun sitä pitäis osaa soittaakin" jolloin kitaran kolme viikkoa omistanut kaverini vetäs Enter Sandmanin alkuriffit melkein virheittä täysin tunnistettavasti. Minä siinä suu auki kyselemään että "mitä %#ttua, miten sä ton opit?"
Ja kaveri näytti tablatuureja.
Olin ollut siinä luulossa ettei "oikeiden" bändien biisejä tavalliset taatelintallaajat pysty ikinä soittamaan.
Siitä sitten itsekin kokeilemaan ja pikkuhiljaa hiomalla, ehkä jonkun puolen vuoden päästä meni mulla Sweet child of mine n intro kohtuullisesti läpi.
Ja vähän siitä koko biisi. Ja rokkiunelmat nousuun , muttei siitä enempää..
Kyllä niistä oppii, jää vaan se teoriapuoli hakuseen.
Mä en periaatteessa vieläkään tiedä mitä soitan, vaikka kuulostaiskin hyvältä.
Mitään soolotilittelijaa musta ei tullut, siinä pitäis just osata sitä teoriaa, skaalapuolta jne.
Mutta kyllä mä oon bändeissä soitellu aikoinaan, ja oli kivaa.
Pointtina oli että on väärä tie jollekin kymmenvuotiaalle opettaa jotain klassista kitaraa. Ei innostu. Liian pitkä matka. Vähän myöhemmin kyllä.
Mutta näytäppä sille miten menee Hard rock hallelujan riffi ja huomaa kuinka se repii sen luikun sulta ja hinkkaa sitä like theres no tomorrow.