Eihän kukaan jaksaisikaan välittää, jos ei se "eräs" instanssi olisi virallisesti toistuvasti tuominnut vitamiinilisiä, sekä rasvoja pahimmiksi kuolemansynneiksi...syitä näihin voidaan vain arvailla...perfektionismikö kenties...
Heh, kuolemansynniksi en sentään ole kenenkään kuullut vitamiinilisiä tuomitsevan, enkä edes kovasti niiden käyttöä paheksuvan.
Teoriassa "kansantärväyslaitoksen" suositusten mukaan syömällä saa ruoasta kaiken mitä tarvitsee ja vielä enemmänkin, eikä sen yt mitään perfektionismia ole, vaan tervettä järkeä. Käytännössä vain tupataan harrastamaan kaikenlaista joutavaa pilleriä ja piiperrystä, itse kunkin oma moka.
Kansantärväyslaitoksen suositukset kaikissa muissa ravintoaineissa, paitsi hiilihydraatteissa ovat ns. keripukkirajan suosituksia...jos ko. suosituksen alle mennään niin puhkeaa jokin sairaus...hauskin tässä on, että minkään valtakunnan toleranssia ei sieltä laitoksesta anneta...päin vastoin...asiat esitetään siten, että jokaiselle jää sellainen kuva, että suositusarvo olisikin jokin alaraja sekä yläraja ko. ravintoaineille.
Tämä jäi vähän kaivelemaan, ja viikonloppuna etsiskelin infoa asiasta. Mikael Fogelholm kirjoittaa vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksista näin(Liikkujan ravitsemus, Edita 2005): "Aluksi pyritään selvittämään tietyn aineen
minimitarve ts. se saantitaso, jonka alle kukaan yksilö ei saisi joutua. Minimitarve estää selvät kliiniset puutostilat, mutta ei takaa ihanteellista terveyttä. Tämän jälkeen määritetään ravintoaineen
keskimääräinen tarve, joka sisältää riittävän turvamarginaalin puutostilaan ja jonka ylittävästä saannista ei ole terveydelle todistettavaa hyötyä. Tämän saantitason määrittämiseksi käydään huolella läpi tieteellinen kirjallisuus huomioiden mm. puutostutkimukset, tiedot ravintoaineiden varastoista, imeytymisestä ja erityksestä, biokemialliset tutkimukset, satunnaistetut kliiniset hoitokokeet sekä epidemiologiset tutkimukset. Keskimääräiseen tarpeeseen lisätään yksilöiden välisen vaihtelun huomioiva turvamarginaali (yleensä 15-20%), jolloin päädytään lopulliseen
päivittäiseen saantisuositukseen. Tämän tulisi periaatteessa kattaa päivittäinen tarve 97,5%:lla terveistä ihmisistä. Turvamarginaalin suuruuteen vaikuttavat ravintoaineen tarpeen yksilölliset vaihtelut, aineen biologisen hyväksikäytettävyyden vaihtelu sekä mahdolliset liikasaannista aiheutuvat riskit."
No, mitäpä tuohon sanoisi. Kuulostaa ihan vakuuttavalta, varsinkin kun vielä kovasti vakuutellaan päivittäisen tarpeen olevan suurimmalla osalla ihmisistä suositusta pienempi

. Muutenkin se on ihan tutustumisen arvoinen opus. Selviääpä yhtä jos toista.
A-vitamiinista vielä, että siitä nyt vain on teoriassa tavallista helpompi saada myrkytys, akuutisti tasolla yli 10xRDA, pitkäaikaisessa käytössä riittää jo alle 10xRDA (yli 15mg/vrk). Arnoldusta kyllä kannattaa lukea, ja lisäksi vaikkapa Ravitsemustiede, Duodecim 2005. Jääkarhuton kirja :lol2: