Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


No kuitenkin Jylli sait postia.
Ei tunnu jostain syystä menevän postit perille tuonne pakkotoiston sähköpostiini, vaikka pääsen kyllä katsomaan saapuneita ja sen pitäisi muutenkin toimia. Eli jos viitsisit vielä laittaa sen saman postin minulle uudelleen, mutta tällä kertaa gmailiin. Eli muuten sama osoite, kuin äsken, mutta @gmail.com siihen perään @pakkotoisto.com:n tilalle.

Edit: Integrandille kiitos tiedosta! :)
 
No niin, uusi yritys lähti. Anteeksi offtopic, mutta toisaalta vituttaahan se jos ei posti kulje.
 
Kaikki mahdollinen vituttaa niin paljon ettei pää tahdo kestää..

Minkä takia kaikki vastoinkäymiset pitää tulla samaanaikaan eteen???
Pieniä alle minuutin mittaisia hetkiä voi olla ettei huomaa vitutusta, mutta sitten se iskee taas päin naamaa tuhannen kilon voimalla!

Sitä sanotaan, että kaikesta selviää, mutta nyt tuntuu siltä, että on liikaa asioita mistä selvitä..:itku: :itku:
 
Sitä sanotaan, että kaikesta selviää, mutta nyt tuntuu siltä, että on liikaa asioita mistä selvitä..:itku: :itku:

Kaikesta selviää. Uskoa huomiseen, sisua ja aikaa, siinä oma reseptini. Koin elämäni suurimman menetyksen vajaa kuukausi sitten, mutta elämän on jatkuttava, tavalla tai toisella. Rankkaa on ollut välillä, mutta päivä päivältä parempaan suuntaan.

Tsemppiä.
 
Heräsin neljän pintaan, oli kuuma, ei voinut nukkua. Muutenkin päässä pyöri muutamat asiat vähän liian vinhasti. Hain tuulettimen, ei auttanut. Kävin syömässä omenan, pari siivua ruistoastia ja hieman maitoa, päälle vielä 1tlk keppanaa (taannoin täällä palstalla muuan jannu oli saanut tarpeekseen ketoilun aiheuttamista uniongelmista, kiskaisi keskellä yötä ruisleipää ja keppanan, niin johan uni maittoi), ei auttanut sekään, vieläkään en voinut nukkua.

Kuudelta annoin periksi, lopetin pyörimisen ja tässä nyt sitten "virallista" aamupalaa syön. Vielä ei väsytä, mutta eiköhän se sitten päivällä väsy iske, kun pitäisi saada aikaiseksikin jotain. :(
 
Sama juttu. Ei montaa tuntia yöunia takana. Duunissa pitäis olla vasta ysiltä, mutta tässä on jo aamiasta syömässä. Vatsa on vähän oirehtinut. Tuntuu, että olisi turvoksissa, mutta silti ihan tyhjä.
 
Ei muakaan inspaa ajatus että hikoilis duunivaatteisiin ja sit jatkais ne päällä töitä..?
Yleensäkki en tykkää hikoilla parempiin vaatteisiin.
 
Vasta kirjottelinkin yhtä surkeasta aiheesta.

Mutta tänään jäi lähin kollegani ja yksi parhaista ystävistäni sairaslomalle koska joutuu huomenna vaimonsa kanssa menemään sairaalaan synnyttämään kuolleen lapsen.

On tää yks sairas vitun maailma kun tällasta paskaa on ihmisen kestettävä!
 
Meidän 4,5 vuotias sydänsairas Bilbo koira lähti sitten lauantaina avarammille metsästysmaille...ottaa päähän ankarasti ja töissä on vaikeinta kun ei ajatukset pysy kasassa. :wall:

Eniten harmittaa kun sille just 1 kk sitten luvattiin erikoislääkärillä vaikka kuinka pitkää ikää, mutta sitten tulee tyrmäys päin näköä. Sitä koittaa kaikin tavoin työstää surua ja tässä viimeisin yritykseni, eli runo meidän koirallemme joka kohtasi viimeisen hetkensä mökillä saaressa. Kun tuotiin koira huopaan käärittynä veneellä rantaan niin kyseisen kylän iltakirkon kellot alkoivat soida...se helpotti pahinta järkytystä.

Pienelle valkoiselle ystävälle

Saareen päättyi vaellus pienen Bilbon,
mökin alle vei viimeiset askeleet heikon.
Sieltä löysimme rakkaan valkoisen
hännänheiluttajan aina iloisen.

Et enää sä tikkuja pureskele
tai pallolla rakkaallas leikittele.
Ei maistu enää sulle äidin pulla
koskaan et myöskään voi syliini tulla.

Sä jaksoit niin pitkään taistella
en uskalla tuskaas ees arvailla.
Silti iloisena otit kaiken vastaan
kunnes kirkon kellot sut saatteli rantaan.

Vaan saarelle sinne jäi sielusi sun
sä myöskin aina oot mielessä mun.
Lailla myrskytuulen sun henkesi liitää
saaren rantoja myöten pienet anturat kiitää.

Kun saapuu vene taas saaren rantaan
mä tiedän sä meitä oot ottamas vastaan.
Ja lähdön hetkellä taas tiedämme sen
oot siellä sä taas meitä saatellen.
 
Hirvee prätkäkuume, mistä vitusta tääkin nyt tuli?:eek: Kellään tutulla ei ees ole pyörää. 883 harlikka sporaa oon jo katellu mutta täytyy ainakin vedättää ensikesään. Autoo ja kämppää pitäs maksella eka eikä viitti velaks enää ostaa mitään vaikka varaa periaatteessa olis. On tääki saatana villitys.
 
Kas tuossa männäpäivänä otin etukyykkyä.

Puhkuin ylösmenosarjoja ja hiukan venyttelin, en laisin aavistanut, mitä tuleman piti.

Tangossa oli ...muistaakseni 120 kiloa, sen otin kyytiin ja rauhallisesti laskeusin pohja-asentoon.

:evil:

Perseessä tuntui melkomoista tärinää, kuului pitkä, rätisevä ääni. Paine hanurissa helpotti, eikä ihme, verkkarit olivat takasaumasta tyystin revenneet. Valehtelemati noin puolen metrin railo.

Alkoi siellä noston montussa vielä naurattaa vallan pidättelemättömästi. Koeta siinä sitten, kun nauraminen ei suoritusta ainakaan paranna. Selkä pyöreänä ylös, kun ei tullut mieleenkään, että tangonhan voi etukyykyssä pudottaa, jos vastoinkäymiset käyvät ylitsepääsemättömiksi.

No, mitäs siitä, tarjosin kelpo naurut yhdelle jos toiselle. Ei itseään kannata niin vakavasti ottaa. Treenin vein tietenkin loppuun. Vaikka siellä karvareisi ja Vares-kalsari vähän vilistikin.
 
Setä oli porukoille soittanut selän takana ja haukkunut minua mm. siitä että teen lopputyötä enkä käy töissä. :curs: Tämä sama setä ei arvosta koulutusta yhtään ja on haukkunut siskoanikin siitä että kun se on korkeakoulussa eikä töissä.
 
Oih

Damned sanoi:
Meidän 4,5 vuotias sydänsairas Bilbo koira lähti sitten lauantaina avarammille metsästysmaille...ottaa päähän ankarasti ja töissä on vaikeinta kun ei ajatukset pysy kasassa. :wall: ....

Pienelle valkoiselle ystävälle

Saareen päättyi vaellus pienen Bilbon,
mökin alle vei viimeiset askeleet heikon.
Sieltä löysimme rakkaan valkoisen
hännänheiluttajan aina iloisen.

Et enää sä tikkuja pureskele
tai pallolla rakkaallas leikittele.
Ei maistu enää sulle äidin pulla
koskaan et myöskään voi syliini tulla.

Sä jaksoit niin pitkään taistella
en uskalla tuskaas ees arvailla.
Silti iloisena otit kaiken vastaan
kunnes kirkon kellot sut saatteli rantaan.

Vaan saarelle sinne jäi sielusi sun
sä myöskin aina oot mielessä mun.
Lailla myrskytuulen sun henkesi liitää
saaren rantoja myöten pienet anturat kiitää.

Kun saapuu vene taas saaren rantaan
mä tiedän sä meitä oot ottamas vastaan.
Ja lähdön hetkellä taas tiedämme sen
oot siellä sä taas meitä saatellen.

Ihana runo ja toi mieleen kipeästi taas rakkaan Pörrömme :haart:. Meiän valkoinen ihana karvapallo siirty juoksentelemaan pilven päälle "taivaan suuresta koiraluukusta" viime keskiviikkona. Torstaina sain kuulla siitä ja suru oli ja on viäkäin ihan tajutun :itku:

Kovasti voimia sullekin :haart:. En aio sanoa että ajan kanssa helpottaa, koska se nyt on asia, jota ei halua kuulla, koska se ei yhtään lohduta ja oon ni maan tylsä ja paska clisee tähän väliin. Sanon vaan että sure surusi ja itke itkusi, se helpottaa. Mulla ainakin....

Koita ajatella että koiramme leikkivät yhdessä siä ja ovat onnellisia ilman kipuja. Odottavat meitä siä, tavataan taas kun aika koittaa ja sitten ollaan onnellisia yhdessä for ever after.
 
Ihana runo ja toi mieleen kipeästi taas rakkaan Pörrömme :haart:. Meiän valkoinen ihana karvapallo siirty juoksentelemaan pilven päälle "taivaan suuresta koiraluukusta" viime keskiviikkona. Torstaina sain kuulla siitä ja suru oli ja on viäkäin ihan tajutun :itku:

Kovasti voimia sullekin :haart:. En aio sanoa että ajan kanssa helpottaa, koska se nyt on asia, jota ei halua kuulla, koska se ei yhtään lohduta ja oon ni maan tylsä ja paska clisee tähän väliin. Sanon vaan että sure surusi ja itke itkusi, se helpottaa. Mulla ainakin....

Koita ajatella että koiramme leikkivät yhdessä siä ja ovat onnellisia ilman kipuja. Odottavat meitä siä, tavataan taas kun aika koittaa ja sitten ollaan onnellisia yhdessä for ever after.

Kiitos myötätunnosta ja voimia sinnekin päin. Bilbo oli mun eka oma koira, niin ystävällinen ja vilpitön. Jos ei häntä heilunut niin jos koiraa edes vilkaisi niin johan alkoi heilumaan. Tämänhetkistä tunnetta voisi melkein kuvailla siten että Bilbon kuollessa hänen fyysinen sydänsairaus siirtyi minuun: sydämen henkiseksi vammaksi.
 
21,5 nikotiinin täyteistä vuotta takana ja nyt toista päivää ilman nikotiinia.
Vittu, kun on itsepäinen äijä... ilman nikotiinipurkkaa tms shittiä meinaa yrittää olla.
Nyt vasta tiedän, mitä on, kun on kokoajan täynnä ja ennen luulin, mitä on kun syödään maha täyteen....

VI' -TUTTAA ja kunnolla. Näitä oloja ei ole tehty valkoisen miehen kestettäväksi. Luulis joskus helpottavan.


-r3-
 
Vittu!!! Tankkasin vissii dieseliä mun pyörään ja nyt se makaa keskustassa pyöräparkissa! Saatana! Joku vois mennä ja pölliä sen ni ei olis siitäkä harmia enää... :wall:

PULLOT AUKI! (Onneks on loma)
 
Pari viikko reissaamista = "pari" lisäkiloa.

Siitä huolimatta, että joka päivä tuli käveltyä yli 10 kilsaa, niin silti tuli näköjään syötyä ihan liikaa kaikkea paskaa. :wall: Noh, yhtä helpostihan ne kilot lähtee, kun mitä tulivatkin. :david: :curs: :jahas: :wall:
 
Back
Ylös Bottom