Ystävällismielinen varoitus sohvankulmalta...

[Skyte]

Moi!
Käyköhän tämä tänne urheiluvammojen osastolle, sas nähä. Kuiteski, tässä istuu henkilö, jolle on viimeisen kuukauden aikana survottu kunnon opetus kantapään kautta takaraivoon. Eli typerän en-välitä-vaikka-vähän-heikottaa juoksemisen ja treenaamisen myötä kehittyi lentsua ja pärskettä toisensa perään, kunnen viimein sydän päätti sanoa kohellukseeni oman sanansa. Nyt siis olen toipilaana sydänlihastulehduksesta ja yritän muistaa olla onnekas, että saikkua ei ole kuin seuraavat kolme viikkoa.
Tässä vaan haluan heittää kaikille täysin vilpittömästi, ystävällisesti ja ripsiä räpsytellen neuvon, että kuunnelkaa itseänne! Edes pikkasen. Ymmärrän täysin, että pukki on tuonut uuden nostovyön ja ai että kun uudet asicset tuntuvat niiiin hyviltä jaloissa.. .. että jääs siinä sitten niistään kotia.
Mutta jäähän toveri silti, sillä voin sanoa, että mielummin olisin ottanut rauhallisesti sen muutaman päivän, kun nyt olisin sydän kurkussa pelkästään lähikaupassa pyörähtämisen jälkeen. Silti koen olevani onnekas, ennusteeni on hyvä ja sain samalla aika tehokkaan läksytyksen:wall:

Nauttikaa uudesta liikuntavuodesta ja tunteesta, kun veren kohiseminen suonissa tuntuu hyvältä

 

[GoA]

Tällainen varoitus on kyllä hyvä esimerkki siitä että kehoa pitää kuunnella ja ettei sinne treenaamaan todellakaan mennä vaikka olisi vain vähän kipeä.

Tosin ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa se on pysyä siellä sohvan pohjalla, nim. merk. herännyt tänään aamulla kurkku karheana ja jo haikailee salille. Täytyy nyt tyytyä vain kävelemään kauppaan, hakemaan kunnolla mättöä ja viettää viikonloppu nojatuolissa telkun äärellä. :jahas:

 

[Systeemi]

Skyte olis hyvä jos kertoisit koko tarinan. Voisi olla meille monille hyvä lukea. Oppisimme samalla millaisi oireita sydänlihastulehdus esimerkiksi antaa.

Tiedetään mitä pitäisi välttää Monikohan niin tekee??

Sinun tarina voisi olla kokonaisuudessa täällä kansan luettavana.

 

[Misukka]

Kantapään kautta, todellakin. Liian moni jättää kuuntelematta kroppaansa, itse olen sen taidon opetellut ja osaan arvioida hyvin milloin treenit on fiksua siirtää tai jättää väliin kokonaan

 

[risumies]

Tuossa viimekeväänä eräs tuttu jalkapalloilija ei malttanut olla pois treeneistä pitkittyneen flunssan ajan, vaan aina kun happi kulki hieman paremmin, ei muuta kun treeneihin.
No, pari kolme viikkoa se kävi puolikuntoisena harjoituksissa heilumasa, ku sitten yks kerta alako rintaa puristeloimaan treenien jälkeen kovastikin. Seuraavana aamuna ihmetteli miten pumppu hakkaa kuin viimistä päivää jo sängystä nousun ansiosta. Ei muuta kun tohtoriin ja tutkimuksiin. Sydänlihastulehdus oli tuomio ja siitä hyvästä osastolle viikoksi tarkkailuun ja 3kk kielto urheiluun. Jo portaiden kävely olisi voinut olla liikaa sydämmelle silloin.

Että jos tuo flunssalainen meinaa vaivata, ei kannata kovin kauhiastiu silloin rehkiä. Voi tulla viikon levon sijasta helposti pitkäkin prosessi tervehtyä.

 

[Skyte]

Ottakaahan hyvä asento...
Eli itsenäisyyspäivän jälkeen oli aamulla kurkku kipeä. Päivän tohinassa kipu hellitti ja heittäydyin hyvillä mielin kuntopyörän selkään. Kun veri virtaa suonissa, on sairaanakin liikkuessa hyvä olo, tuo kannattaa muistaa. Liikkuminen tuntui siis periaatteessa hyvältä, vaikka olin tulossa kipeäksi. Tunteroisen päästä kunnon sykkeistä iski järjettömät lihaskivut ja yöksi nousi liki 40 asteen kuume. Kun elimistö nostaa kuumeen korkealle, se on vielä ihan hyvä merkki, koska silloin liittää vielä voimaa lämmön nostamiseen. Mutta sairastin siis seuraavat neljä päivää kiltisti. Toisena kuumepäivänä tuli myös korvatulehdus (nyt tiedän, miksi pikkulapset itkevät silloin :lol2: ) ja lääkäri määräsi kunnon satsin antibiootteja. Heti seuraavan viikon alussa, kun olo näennäisesti parani, lähdin liikkeelle. Olin tosin mielestäni "järkevä", ja jätin tavallisesta reenisykkeestä sykkeet n. 10 sykäystä vähemmälle kuin tavallista. Todella ruhtinaallista, eikö totta... :down:
Epämääräinen heikko olo, liki joka-aamuinen vähäinen kurkun aristus ja kaiken kaikkinen vireen puuttuminen jatkui joulun välipäiviin asti. Liikuskelin kuitenkin, tein lihaskuntoa punteilla ja pallolla yms. Välissä oli YKSI päivä, 27.12, jolloin juoksu sujui kuten tavallisesti ja syke näytti silti miltä pitääkin. OLISI jo pitänyt havahduttaa.
Mutta tuon juoksun jälkeen tuli kurkku taas todella kipeäksi, särkylääkkeellä helpotti. Helpotti jopa niin huijaavasti, että lähdin yhden välipäivän jälkeen juoksemaan. Tässä vaiheessa minulla oli kuitenkin niin pitkästi jo epämääräistä sairastelua takana, että omalle ololle tuli sokeaksi. Tuo on aika keskeinen pointti tässä tarinassa. Kuvittelin, että olin fiksu kun en antanut sykkeen nousta yli 150 juostessa (norm. n. 156) enkä kuullut hälytyskelloja, kun pelkkä verryttely nosti jytinää.
Uuden vuoden aattona vihlaisi muutaman kerran rintakehässä. Tuntui lähinnä tavalliselta palleapistolta, joka vetaisee edes-takaisin, vatsapuolelta selkää. Illalla oikeastaan vain tuntui välillä, ettei saanut happea, kuin koura olisi puristanut rintakehää. Seuraavana päivänä tuntui kurjalta ja pistin kauppareissulle sykemittarin mukaan. 132, ihan hyvä, noin niinku autoreissun ka s-marketin keskisykkeeksi... Tiistaina sydänfilmi, ei ONNEKSI näkynyt mitään vakavaa. Siinä letkuissa maatessa iski päälle sellainen morkkis-katumus-nöyryys, joka teki tälle tytölle varsin terää! Miten saatoin päästää itseni tähän?!:wall: Perjantaina tuli tiheälyöntisyys/pahoinvointikohtauksia, ja uudelleen EKG:hen. Ei onneksi kohtausta ja pienet tulehdus arvot. Nyt maanantaina taas EKG ja kardiologin tykönä sydämen ultra. VASTA sieltä löytyi myokardiitti eli sydänlihastulehdus. Tosin minulla oli sellainen tilanne, että olin jo jossain vaiheessa sen pahimman vaiheen sairastanut. Lääkäri ihmetteli, ettei ollut tullut pahempaa. (Eli huom! Vaikka päivystyksessä tehdystä EKG:ssä ei näy mitään, niin tilanne voi silti olla. Aina ei ole kovia rintakipuja, minullakin vain muutama vihlaisu. kuunnelkaa siis itseänne. EKG vaiheessa on jo yleensä fiksuuntunut, kun on kerran lääkäriinkin osannut hakeutua)
Nyt olen siis onneksi VAIN kuukauden täydellisellä sairaslomalla. Helmikuun alkupuolella on rasitus EKG, ja jos se on puhdas, saan jatkaa normaalia elämää.

Olen siis onnekas -ja toivottavasti paljon fiksumpi nyt! Mutta silti nytkin välillä huomaa, että ei ajattele tilannetta ja huomaa suunnittelevansa ihan varovaista käsipunttisessiota. Kriiseissä ihminen oppii, katuu ja vannoo, mutta sillä kaikella on uhkaava tapa unohtua mielestä, kun itse tilanne ei ole enää päällä. Itse kirjoitin pahimman pelon ja tykyttelyn aikana itselleni varsin tiukkasanaisen kirjeen, ja pyrin ottamaan sen esille aina, kun meinaan taas tulevaisuudessa mennä älyttömyyksiin.

Ompas pitkä kirjoitus, anteeksi! Mutta vielä täytyy saada kirjoittaa, että muistakaa NAUTTIA terveydestä ja liikunnan tuomasta ilosta. On upeaa saada harrastaa liikuntaa ja ottaa se fiksulla tavalla elämäntavaksi. Terveyden kannalta se on kuitenkin mitä parhain renki, mutta suht kelvoton isäntä :D

 

[jänkäkoira]

Täällä haisee stick topic..

 

[Skyte]

Vielä yksi

Täällä haisee stick topic..

? On jo kaksnelosella ymmärrys hukassa ;) Toivottavasti en oo kirjoittanut tietämättäni mitään asiaankuulumattomuuksia tai ole kokonaan väärässä paikassa...

Lukaisin vielä vastauksia ja huomasin tunnistamispyynnön. Eli summa summarum omat oireet oli vihlaisutunteet pallean tienoolla (vain yhtenä päivänä selkeitä), puristava tunne hengittäessä, normaalia paljon korkeampi leposyke (n. 30 lyöntiä liian korkea) ja pitkittynyt kuiva yskä etenkin iltaisin. Tavallinen EKG ja pikatulehdusarvot sekä verikoe entsyymeistä eivät vielä paljastaneet tulehdusta.

 

[Hansuli]

Kuinka korkeella teillä on lämpö ollut, oliko ihan normaali? Entäs kuinka paljon Skyten leposyke oli koholla? Itellä pientä nuhaa ollut jo kauan aikaa, leposyke koholla ~10-15 lyöntiä ja lämpö seilaa 36.5-37 'C välillä.

 

[Skyte]

Lämpöilyä oli iltasesta usein vähän 37:n päälle. Leposyke on se mikä säväyttää, sydän jumputtaa nytkin tässä tietokoneella 85 kun normaalisti näin istuessa ois vajaa 60. Eli sykkeet niin levossa kuin rasituksessa nousevat kyllä niin, että sen huomaa. Normaaliin nuhailuun ja pikkulämpöön kuuluu 10-15 nousu sykkeeseen. En usko että huolta, kun rauhassa ottaa

 

[Skyte]

Muisteloa...

Hellou!
Ajattelin palata muistoihin ja tuohon tammikuiseen aikaan. Voi kauhea, kun olinkin silloin maassa! Teki hyvää lukea oma teksti läpi ja muistella, mitä on tullut koettua.
Helmikuun alussa polkasin sydän pelkästä jännityksestä pamppaillen rasitusEKG:n, joka näytti puhdasta. Voitte vaan kuvitella sen tunteen Kauan silti meni kuntoutukseen ja siihen, että kunnon sai taas kohilleen. Nyt olen ensimmäistä kertaa uudelleen sairaana -ja VISUSTI kotona ;) Töissä on tosin käytävä, mutta heti niiden jälkeen kenolleen, eikä puhettakaan liikkumisesta.

Joillekin jästipäille se opetus pitää antaa kovemman kautta -loistoa, jos joku toinen saisi säväyksen minun kantapääni kustannuksella!

Kevättä ja kelejä :thumbs:

 

[osku]

Liittykö tohon sun yli rasitukseen koskaan unettomuutta?

 

[Skyte]

Skyte

Liittyi, vahvastikin. Ongelmia oli jonkin verran unen saamisessa, mutta eniten hankaluuksia oli aamuyöstä heräilyn kanssa. Silloin ei meinannut enää saada unen päästä kiinni ja monesti tuli valvottua tuntitolkulla aamupuolesta. Riemastuttavimpana piirteenä uni tuli sitten puoli tuntia ennen kuin piti herätä, sitten olitkin aivan pöpperössä...
Että kyllä se kroppa vaan yritti kertoa jotain, olin vaan eri taajuudella tajutakseni viestejä ;)

 

[Mupa]

Monelta menit nukkumaan ja monelta herätys?

 

[ossipena]

ite oon huomannu että siinä vaiheessa kun harkitsee treenien väliin jättämistä, mutta tulee silti lähdettyä, ollaan menty sen rajan yli ja sit olis pari viikkoa aikaa reagoida. jos ei reagoi, oireet pahenee pahenemistaan. itellä ollu pahimmillaan unettomuutta, ruokahaluttomuutta, polvien ilman hyvää syytä tulehtumista yms yms

ja hyvä homma että thredin alottaja selvis säikähdyksellä eikä käynyt pahasti.

 

[Susse]

Mulla kans lääkäri totesi eilen sydänlihastulehduksen. Sairastin helmikuussa influenssan ja siitä asti on olo ollut tosi huono ja väsynyt.
Työterveyslääkäri käski levätä (ei tosin kirjoittanut saikkua) ja välttää kaikkea muuta liikuntaa paitsi rauhallista kävelyä. Ekg otettiin maaliskuussa, siinä oli silloin jotain vikaa, mm. liian hidas syke, uudestaan se otettiin huhtikuun puolessa välissä, eikä se vieläkään ollut ok, joten sain lähetteen erikoislääkärille ja siellä kävin eilen.
Lääkäri oli sitä mieltä, että kaikki oireet viittaa viruksen aihettamaan sydänlihastulehdukseen, mutta se varmistetaan vielä ultralla, johon pääsen vasta parin viikon päästä. Muuta hoitoa ei ole kuin lepo. Rauhallista liikuntaa saan harrastaa, kunhan syke ei nouse yli 120. Salin voin kuulemma unohtaa koko kesäksi.

Lääkäri totesi, että toivottavasti ensi kerralla muistat sairastaa rauhassa, mitään pysyvää vikaa tästä ei pitäisi jäädä, mutta aikaa toipuminen vie.

Olo on kyllä tosi väsynyt koko ajan, mitään muuta en jaksa kuin käydä töissä ja maata kotona sohvalla. Nukkuminen vaihtelee tosi paljon, joinain öinä nukun kuin tukki 10-11 tuntia ja toisinaan kuten viime yönäkin, vaan n. 5 tuntia ja olon on molempien jälkeen ihan yhtä väsynyt ja voimaton.

 

[Grohe]

Ei helvetti en nyt tiiä mitä ajatella ite ! Sairastin tossa helmikuussa ensin flunssaa viikon ja sitten kuumetta oli aaltoilevasti parin päivän ajan ja sitten ei taas parii päivää ja sitten taas oli flunssaa ja kuumetta. Pientä lämpöö sillon tällön. Kerran olo oli hyvä ja menin salille mutta salilla samantien rupes olee heikko olo. No vedin kovan reenin ja himas oli kuumetta eli varmaan kuumessa olin reenannut. Sitten tässä puolikuntoisena on koitettu käydä sillon tällön.

Mutta nyt olo on taas pirtee ja hyvä!, MUTTA rintaa tuntuu sillon tällöin pistelevän vähäsen ja hengästyn aika helposti ja silloin tällöin tuntuu että joutuu oikein haukkomaan henkeä vaikka ei tee mitään. Sekä aamuisin silloin tällöin tuntuu pientä kurkkukipua ja nuhaa mutta todella pientä ja se on vain heräämisen jälkeen.
Toisaalta pulssi on normaali, ruokahalu normaali, uni tulee normaalisti. Salilla reenaan jo tällä hetkellä kovaa.

Kannaattako käydä kattelee arvot lääkärissa? ei kiinnostas turhaa mennä jonottelee luulotautisuuden takia kun olo on kumminkin ihan hyvä ja normaali lukuunottamatta noita pikkuseikkoja silloin tällöin.

 

[Mupa]

Sekä aamuisin silloin tällöin tuntuu pientä kurkkukipua ja nuhaa mutta todella pientä ja se on vain heräämisen jälkeen.

Itelläni ollu tää kirous jo parisen vuotta. Löysinkii mistä se johtuu, eli mun sänky on talon ulkonurkas(jos nyt ymmärrätte mitä tarkotan) ja siellä vetää todella paljon = helposti kurkku kuivaa & tulee kipeeksi.
Jos herään yöllä kurkkukipuun käyn vain huuhtelemassa kurkun vedellä ja se häviää samantien.
Eli katso sänkysi paikka ettei pääse kylmenee yöllä. :arvi:

 

[Hiippari]

Ite otin opikseni varoituksesta joku puolitoista vuotta taaksepäin:


Omakotitalo remontti menossa ja sain flunssan, arvatkaa vain olinko aloillani, seuraavaksi oli angiina. Arvatkaa olinko paikoillani. Angiinan jälkitautina oli korvatulehdus, Arvatkaa kuka teki pellikattoa. Nämä meni kuitenkin ohi, kunnes muutamanviikon kuluttua alkoi sydän pamppailla: iltasin ei meinannu saada nukahdettua kun pulssi tuntui silmämunissa, jo pelkkä kävely nosti pulssin tiheäksi ja sydämen lyönnit olivat tosi voimakkaita. Jonku päivän ihmettelin ennenku menin lekurilla käymään. Lepopulssi 100-115 seilas edestakas koko-ajan vähä jotain rytmihäiriöö ja joku sivuääni sieltä kuulu. Taksilla sairaalaan ja kolme päivää tarkkailussa. Oli onneksi sydänlihas vasta ärsyyntynyt, ei ollu ihan vielä tulehtunu pari viikkoa totaali lepoa ja sitte taas pikkuhiljaa käynnistellä.

Nykyään maltan sairastella ihan kiltisti vaikka olis mikä:thumbs:

 

[Venla]

Lämpöilyä oli iltasesta usein vähän 37:n päälle. Leposyke on se mikä säväyttää, sydän jumputtaa nytkin tässä tietokoneella 85.

Kappas, tuohan kuulostaa ihan tutulta. Puolisen vuotta on ollut lämpöilyä ja syke nyt on toisinaan ihan tolkuton. Mutta tutkittu on minutkin, eikä kuulemma ole mitään hätää. Opettavainen tarina kuitenkin, tiedän itseni lisäksi heti aika monta muutakin keiden kannattaisi tuo lukea. Kiitokset sohvavaroittelijalle .

Edit. Niin ja ylikunnostahan tässä itsekin vissiin toipumassa olen, joten noista muista oireista löytyy aika tutuntuntuista juttua.