Yksin odottavia mimmejä?

[Tikkari]

Elikkäs, mie oon raskaana. Aika vasta sain tietää, sinkku siis olen, ja lapsen isä ei oo kiinnostunu jälkeläisestään.:(
Lyhykäisyydessäänpä siinä se.
Eli onko muita yksin oottavia, ois kiva jakaa tunteita ja kokemuksia

 

[nitanora]

itse en ole nyt raskaana mutta olen ollut kyllä kaksikin kertaa,nyt lapsoset 3v ja 6v.siksi halusinkin onnitella masuasukista!raskaus on elämän suurimpia ihmeitä vaikka tilanteesi kuulostaa hyvin hankalalta ja ikävältä,uskon kuitenkin aina parempaan huomiseen.olet hurjan rohkea kun olet päättänyt antaa syntymättämölle lapsellesi oikeuden syntyä, vaikka lapsen isä onkin erimieltä.lapsen isä tekee omat valintansa joihin on ehkä mahdoton vaikuttaa,mutta se on varma että hän tulee vielä keräämään päätöksensä hedelmät...mitkä voivat olla hyvin katkeran makuisia vuosien päästä.toivon paljon voimia ja rohkeutta tuleviin koetuksiin.

 

[Tikkari]

Kiitos Tottakai välillä pelottaa tulevaisuus,mutta kuitenki on pakko löytää jostakin voimavaroja jaksaa ja onneksi on tukiverkko ympärillä Tämän pikkuisen taki jaksaa taistella!

 

[Liisa]

Suosittelen Eve Mantun kirjaa Musta tulee perhe. Se on hyvä kirja yksinodottavan kokemuksista. Tässä linkki hänen asiaan liittyvään blogiin: http://voimakirja.vuodatus.net/

 

[Regina]

Se on tosi hyvä,että sulla on ystävien ja muiden läheisten tuki. Tulee varmaan tosi vaikeitakin hetkiä, mutta uskon että tulet pärjäämään hienosti. Olet rohkea tyttö ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti! Onnellista odotusaikaa!

 

[Anonymity]

Suosittelen Eve Mantun kirjaa Musta tulee perhe. Se on hyvä kirja yksinodottavan kokemuksista. Tässä linkki hänen asiaan liittyvään blogiin: http://voimakirja.vuodatus.net/

Uudessa Kovin Kuvalehdessä (nro 6) on juttua Eva Mantusta sekä lapsen odottamisesta yksin.

 

[hammari]

Itsellä on kohta 3-vuotias tyttö ja uusi tulokas on tulossa ja LA on 1.7. Erosin tässä 2 kuukautta sitten, eli yksinään huolehdin näistä kahdesta.

Eli meitä on. Jaksamista odotukseen ja kaikkea hyvää!

 

[Estel]

Onnea ja odotuksen iloa!

Itselläni on kokemusta esikoisen odotusajasta hieman vastaavasta, aviomies totesi raskauden aikana ettei haluakaan perhettä vaan toisen naisen ja muutti pois.

Omat raskaat asiansa odotuksessa yksin tietysti on, mutta on se odotus niin ihmeellinen juttu, ettei liikoja muista murehtia. Ainakin huonoina hetkinä kannattaa vaan päättää ajatella niin.

Voimia sulle ja näyttää "kohtalotovereita" sulla olevan, niin jos mitä ajatuksia ja mietteitä ja huoliakin tulee, niin kirjoittele vaan. Joskus ihan kirjoittaminen ja tällainen keskustelu helpottaa oloa, itse ainakin löysin tukea vastaavaa kokeneilta nettituttavilta.

 

[werski]

Tuolta Helistimen keskustelupalstalta www.helistin.fi ja odottajat löytyy oma ketjukin yksinodottajista. Sieltä sais varmasti tukea tällä hetkellä samassa tilanteessa olevilta, jos haluat vaihtaa tuntoja.

Itse uskon että lapsi tuo ilon mukanaan, ja mitä oikeastaan tekisitkään miehellä, joka ei ole lapsestaan kiinnostunut? Rankkaa yksinodotus ja -huoltajuus voi varmasti ajoittain olla, mutta toisaalta myös antoisaa.