Yksinäiset asunnonostajat

[LilyCelieri]

Oon ollu tän(kin) asian kanssa saamaton :jahas:
Eli kyselisin taas teiltä arvon leidit, onkohan mulla ylipäätää mitää mahdollisuutta saaha lainaa?!
Ei oo vakituista työtä tällä hetkellä....ja suunnitelmissa opiskelemaan tän vuoden aikana....

Inhoon asioida pankeissa/ virastoissa, ku en ymmärrä puoliakaan mitä ne selittää siä
Ja kyselen KOKO AJAN samoja asioita,ku ei vaa mee jakeluun.....ja sit ku mennää numeroihin, korkoihin, ynnä muihin prosentteihin tms., oon AIVAN :wall:

Eli kannattaako mun ees lähtä sinne pankkiin selvittää tätä tilannetta näiltä lähtökohdilta?

Kysellä ja selvittää kannattaa aina. Mutta melkein suosittelisin opiskelujen saattamista loppuun ja vakiduunin hankkimista, ennenkuin lähdet lainaa ottamaan. Ja melkein veikkaisin, ettet tuohon elämäntilanteeseen sitä saa. En halua masentaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen, haaveita on aikaa toteuttaa sitten loppuelämä. Mutta jos nyt perehdyt asioihin, niin ovatpahan hallussa sitten kun niitä tarvitaan!

 

[Nadesha]

Kysellä ja selvittää kannattaa aina. Mutta melkein suosittelisin opiskelujen saattamista loppuun ja vakiduunin hankkimista, ennenkuin lähdet lainaa ottamaan. Ja melkein veikkaisin, ettet tuohon elämäntilanteeseen sitä saa. En halua masentaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen, haaveita on aikaa toteuttaa sitten loppuelämä. Mutta jos nyt perehdyt asioihin, niin ovatpahan hallussa sitten kun niitä tarvitaan!

Vähän luulen samaa, paitsi jos löytyy hyvä takaaja. Ilman säästöjäkin voi lainan saada (ainakin joskus sai) jos on vakavarainen takaaja. Ilman takaajaa tai säästöjä (n 15 % asunnon hinnasta) lainaa tuskin opiskelija saa (mikä tietysti ihan oikein onkin...)

 

[ann_dance]

Minkä ikäisenä otit lainan?
Millainen elämäntilanteesi oli rahallisesti (opiskelija, osa-aikatyö, vakituinen)?
Oliko sinulle kertynyt jo säästöjä siihen mennessä?
Paljonko otit lainaa? Paljon maksat kuussa takaisin päin?

Millaisia yllättäviä käänteitä on tullut eteen ostamisen jälkeen, joita et tullut ajatelleeksi ennen ostoa?
Kuinka selvisit vaikeuksista?
Millaista elämä on tällä hetkellä taloudellisesti (kuinka rahatilanteesi on muuttunut lainanottoajoilta)?
Oletko katunut asunnonostoasi?

Onko elämänlaatusi parantunut?
Stressaatko vai nautitko enemmän omasta kodistasi?

Täällä myös yksi tuore asuntovelallinen
Olin 25v (ja olen edelleen), vakituisessa työssä. Ei ollut mainittavia säästöjä ja on mm autolainakin, asuntolainaa nyt 53 000€.Talous pysyi suht samana: maksan lainaa + vastiketta samalla summalla kun ennen maksoin vuokraa. Silleen se laskettiinkin.

Halusin pois vanhasta vuokra-asunnostani ja aloin katselemaan sekä vuokra-asuntoja että myytäviä. Yhtä myytävää kävin katsomassa ennen tätä. Tämä oli kivalta alueelta, siistikuntoinen 50m2 kaksio. Talossa putkiremppa tehty. Siistillä tarkoitan ettei mikään remontti ollut välttämätön, mutta kaverien avustuksella laitoin laminaattilattian ja samoin tapetoitiin yhden huoneen seinät. Asunnon ilme muuttui aika paljon kun sai muovimaton piiloon. remonttisuunnitelmia on lisääkin...

Ehkä johtuen ex-vuokranantajasta (joka oli syy muuttooni), tunnen oloni nyt paljon rauhallisemmaksi kun olen pankin kanssa "naimisissa". Oma on aina oma. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitäkään jos kissat raapivat tapetteja tms. Jos/kun joku mieheke astuu taas elämääni, niin kai tänne toinenkin asukki mahtuu. Tai sitten jos haluan itse muuttaa pois, niin voin myös antaa tämän asunnon vuokralle jos vaan tilanne sallii.
Tietysti hiukan mietityttää kun lukee aina vaan lisää irtisanomis-ym. uutisia... Mutta omalla alalla tilanne on ainakin toistaiseksi hyvä ja töitä riittää enemmän kun pystyy tekemään!

 

[ann_dance]

Vielä lisään että otin selvää asioista jo vuosi ennen asunnon ostoa.. kiersin pankit ja olisin saanut huomattavasti nykyistä isommankin lainan. Silloin iso askel kuitenkin hirvitti niin jäin odottelemaan. Siinä oli se hyvä puoli että pystyi katselemaan asuntoja luottavaisin mielin (kun oma tilanne oli vieläpä paljon vakaampi kuin vuosi takaperin), kiersin vaan ns.tarkistuskierroksen pankeissa kun aika oli oikea.

Tiedän kyllä muutaman jotka ovat ostaneet oman jo opiskeluaikana. Jos vanhemmat takaavat / omia säästöjä on, niin kannattaahan se lainan saanti selvitellä. Sitten selviää voiko katsella asuntoja tosissaan vai jääkö ajatus hamaan tulevaisuuteen. tietysti ihannetilanne on se että on vakityöpaikka, säästöjä jne.. ;)

 

[Welhokissa]

Minkä ikäisenä otit lainan?
Millainen elämäntilanteesi oli rahallisesti (opiskelija, osa-aikatyö, vakituinen)?
Oliko sinulle kertynyt jo säästöjä siihen mennessä?
Paljonko otit lainaa? Paljon maksat kuussa takaisin päin?

Millaisia yllättäviä käänteitä on tullut eteen ostamisen jälkeen, joita et tullut ajatelleeksi ennen ostoa?
Kuinka selvisit vaikeuksista?
Millaista elämä on tällä hetkellä taloudellisesti (kuinka rahatilanteesi on muuttunut lainanottoajoilta)?
Oletko katunut asunnonostoasi?

Onko elämänlaatusi parantunut?
Stressaatko vai nautitko enemmän omasta kodistasi?

Heips heips!

Minulla on oma kolmio paritalosta. Ostin sen alunperin kihlattuni kanssa, mutta erottuamme ostin hänen osuuden ja omistan (tai pankki omistaa vielä KAUAN) tämän paritalon puoliskan nyt itse. Minä olen vakituisessa työsuhteessa, tosin haen nyt opiskelemaan, jonka vuoksi talon myyminen on edessä mikäli opiskelupaikka aukeaa. Olen nyt 24 vuotias ja silloin kun ostin kämpän kokonaan itselleni, olin päälle parikymppinen. Säästöjä ei ole. Kämppä maksoi 84000 ja lainaa otimme 95000. Remonttia varten loput. Lainaa lyhennän kuukaudessa vajaat 600e, sähkölasku tulee maksamaan kuukaudessa n. 80e ja vastike 65e. Elän kyllä aika lailla kädestä suuhun, paljon ei ylimääräiseen ole varaa, koska työpaikkani ei ole mikään kultakaivos todellakaan.

Kaikkea ylläreitä toki tuli vastaan. Tässä kämpässä oli tehty yksi ylimääräinen huone jälkikäteen ja tietysti ilman rakennuslupia. Lupahommat oli tosi hankalat, mutta niistäkin selvittiin. Toinen juttu on ollut se, että paritalon ollessa osakeyhtiö, on kirjanpito pakollinen ja yhtiökokoukset myös, niistä on oma hommansa, varsinkin kun meitä asuu tässä paritalossa yhteensä kaksi ihmistä ja olemme... hyvin läheisiä. Tuntuu niin hullulta kun pitäisi kaksin pitää kokouksia yms. :D

Itse asunnon ostaminen, johon siis itse ryhdyin kahteen kertaan, oli kyllä todellinen stressinaihe kaikkine paperisotkuineen, varsinkin kun ero oli tuore. Ero oli onneksi sopuisa, ettemme tarvinneet juurikaan lakiapua. Loppujen lopuksi pankki osasi kyllä tehdä hommansa, eikä tarvinnut olla varpaillaan että meneekö kaikki ok. Suurin huolenaihe oli silloin, että miten pärjään tässä yksin rahallisesti. Pärjätty on kyllä!

En ole katunut, kaikki opettaa ja kasvattaa. Ja onhan se nautinto kun on ikioma (pankin) iso piha (paitsi ruohonleikkuu ja lumityöt...) ja se, kun saa itse tehdä remonttia ja olla oman itsensä herra. Ihana on myös asua rauhallisella asuntoalueella, jossa kissankin voi rauhassa päästää pihalle itsekseen. En ikinä asuisi vuokralla kuin täydestä pakosta. Itselleenhän tätä kokoajan maksaa.:dance:

 

[Wjohoo]

Oi hitsi!
Ei mun elämäntilanne ole juuri muuttunu, mut TAAS jyllää kauhea oman talon kaipuu
Kyllä sitä pikku hiljaa vois alkaa kattelee tarkemmin noita asiaan liittyviä juttuja.........
Haluu vaa omaa rauhaa, omaa pihaa ja koirille parhaimmat mahdolliset olot :haart:

Onko edellisille "ilmottautuneille" tullut mitään katumisia tai muunlaisia takapakkeja tässä puolen vuoden aikana omaan taloon liittyen? Edelleen mielenkiinnolla kuulisin niin hyviä ko huonojakin kokemuksia!

Ja vielä, TAHTOO HARAVOIMAAN :hyvä:

 

[Heetu]

Siis koskiko tää ketju vain talon ostajia, vai minkä tahansa asunnon? Ootko muuten Wjohoo ostamassa sitä taloa kuinka kalliilta alueelta, kun sanoit että maalta mut etelästä vai ei-niin etelästä? Meinasin vaan, et onko kyse kuinka suuresta investoinnista.

Mulla on oma pikkukämppä puutalossa, tai ei se nyt vielä oo tarkkaan ottaen oma, mut toivottavasti joku päivä sentään... En halunnu kovin monen kymmenen vuoden lainaa, joten tingin sitten asunnon koosta ja muista mukavuuksista mitä en tarvitse (sauna, parveke, yleiset tilat). Oon kyllä moneltakin saanut kuulla, et mulla PITÄIS olla isompi asunto, kun kerran oon töissä. Siis miksi mun pitäisi näytellä rikkaampaa kuin olen tai ostaa isompi asunto kuin tarviin??

 

[Hippa]

Tuleepa ankea olo näit lukiessa, kun vuokra on 790e ja yksin sitä maksan palkastani. Tukia en saa, koska bruttopalkka on runsas 2000e.

Odotellessa sitä päivää, kun on vakkari työ..

 

[Wjohoo]

Siis koskiko tää ketju vain talon ostajia, vai minkä tahansa asunnon? Ootko muuten Wjohoo ostamassa sitä taloa kuinka kalliilta alueelta, kun sanoit että maalta mut etelästä vai ei-niin etelästä? Meinasin vaan, et onko kyse kuinka suuresta investoinnista.

No, ajattelin aluksi kysellä ensisijasesti oman talon hankkineita, se asia kun on suuri unelmani
Mutta ehdottomasti haluan kuulla ylipäätään yksin asuntolainan ottaneiden kokemuksia ja fiilareita...rehellisesti hyviä ja huonoja puolia.

Paikkaa en vielä tiedä mistä sen ostaisin, vielä kun tämä tuuliviiri vaihe on meneillään. Lappi on yksi vaihtoehto, koska vanhempani asuvat siellä tai sitten Keski- Suomi, niin olisi puoli välissä matkaa Suomea eli tasapuolinen matka vanhempiin ja sisaruksiin :D Perhe on erittäin tärkeä minulle, mikäli se jäi vielä epäselväksi :lol2: Ja maalta, jossa ei ole naapureita, mutta silti lyhyehkö matka kaupunkiin. Hmmm, ehkä maksimissaan 30km kaupunkiin....Suositelkaa hyviä paikkakuntia vaan!

Mutta jos ny rehellisiä ollaan, ni ei kai tää nyt vieläkään oo varmaan ens vuodenkaan asia. Mutta saaha sitä haaveilla ja eihä sitä koskaan tiiä :thumbs:

 

[Wendy]

Mutta ehdottomasti haluan kuulla ylipäätään yksin asuntolainan ottaneiden kokemuksia ja fiilareita...rehellisesti hyviä ja huonoja puolia.

Mulla ei ole omaa taloa eikä ihan heti suunnitelmissakaan, mutta asuntolainaa maksan edelleen ja toki vielä aika pitkään. Mitään ongelmia ei ole ollut eikä ole kaduttanut, asuntokaupoista on nyt ~2,5 vuotta. Nykyinen todella matala korkotaso ei haittaa ollenkaan, vaikka toki pitää varautua siihen että korot myös tulevat nousemaan jossain vaiheessa.

 

[Centrum]

Hippa: mää oon nyt niin utelias, että pakko kysyä. Miksi sä maksat yksin tuollaista vuokraa kun sullahan on avokki ja teillä perhe?

 

[anix]

Se avokki kait ei oo töissä. Ja näin ollen maksuvastuu lankeaa yksin toiselle. Mutta siitä huolimatta tuolla summalla kannattais maksaa omaa asuntoa eikä vuokra-asuntoa. imo.

 

[LilyCelieri]

Oi hitsi!
Ei mun elämäntilanne ole juuri muuttunu, mut TAAS jyllää kauhea oman talon kaipuu
Kyllä sitä pikku hiljaa vois alkaa kattelee tarkemmin noita asiaan liittyviä juttuja.........
Haluu vaa omaa rauhaa, omaa pihaa ja koirille parhaimmat mahdolliset olot :haart:

Onko edellisille "ilmottautuneille" tullut mitään katumisia tai muunlaisia takapakkeja tässä puolen vuoden aikana omaan taloon liittyen? Edelleen mielenkiinnolla kuulisin niin hyviä ko huonojakin kokemuksia!

Ja vielä, TAHTOO HARAVOIMAAN :hyvä:

Tervetuloa tänne etelähämeeseen haravoimaan sielusi kyllyydestä:D

Sain olla koko kesän täällä landella, vuorotteluvapaalla, enkä voi kun todeta, että yksi elämäni parhaista ajanjaksoista oli se:haart: Ei kelloa, ei kalenteria, vain leppoisaa yhdessäoloa lapsen kanssa, paljon kotitreeniä ja pitkiä lenkkejä. Ja halonhakkuuta, ihanaa!

Jossain kohtaa kesällä kaivosta napsahti pumppu, mutta parin päivän vedettömyys ei haitannut.. Tuli oikeestaan vaan ihan keijokaismainen olo, kun sai saunoa ulkosaunassa sadevedellä:lol2:

Ja toi remontin loppuunsaaminen tuntuupi venyvän ja venyvän..

 

[noz]

Kertokaahan oi te rohkeat, yksinäiset naiset...
Onko kukaan ottanut yksin asuntolainaa?

Minkä ikäisenä otit lainan?
Millainen elämäntilanteesi oli rahallisesti (opiskelija, osa-aikatyö, vakituinen)?
Oliko sinulle kertynyt jo säästöjä siihen mennessä?
Paljonko otit lainaa? Paljon maksat kuussa takaisin päin?

Millaisia yllättäviä käänteitä on tullut eteen ostamisen jälkeen, joita et tullut ajatelleeksi ennen ostoa?
Kuinka selvisit vaikeuksista?
Millaista elämä on tällä hetkellä taloudellisesti (kuinka rahatilanteesi on muuttunut lainanottoajoilta)?
Oletko katunut asunnonostoasi?

Onko elämänlaatusi parantunut?
Stressaatko vai nautitko enemmän omasta kodistasi?

Siinä nyt muutamia kysymyksiä, jotka mietityttävät ja kiinnostavat
Kertokaa toki lisää muunlaisiakin ajatuksia/ ideoita/ huomioita asiasta.

Itse ostin ensimmäisen asuntoni ollessani 23-vuotias eli reilu kaksi vuotta sitten. Olin tuolloin opiskelija, mutta olin tehnyt parisen vuotta täyspäiväisesti töitä opintojen ohella. Työpaikat vaihtuivat ja tein vähän kaikkea mahdollista. Säästöjä ei tainnut olla kuin parisen tuhatta. Kyllästyin kuitenkin kämppikseeni ja hänen loisivaan poikaystäväänsä ja etsittyäni vuokrayksiötä totesin, että asuntolainaa lyhentäisi vuokrasummalla jo aikatavalla. Sattuipa vielä niinkin sopivasti, että ystäväni oli juuri laittanut oman ihanan pikkukaksionsa myyntiin ja saimme sovittua sille mukavan hinnan. Lainaa otin 72 000 € ja yksi takaaja tarvittiin. Lyhennys on kuussa 409 € ja sisältää lainaturvavakuutusmaksun.

Elämänlaatuni parantui kyllä aivan huikeasti oman asunnon ostamisen jälkeen: nautin valtavasti siitä että sain asustaa ihan itsekseni ja maksaa "vuokraa" osittain omaan pussiini En katunut päätöstä tuolloin pätkänvertaa vaikka kaikki tutut ja vähemmän tutut kauhistelivat päätöstäni ja kokivat myös oikeudekseen tulla ripittämään minua kun olin mennyt ottamaan lainan yksinäni vaikka ei ollut sitä vakkarityötä/ammattia/miestä haalittuna...On se kumma kuinka jotkut jaksavat huolehtia asioista, jotaka eivät heille kuulu...

Sen verran yllätyksiä on tullut, että löysin tuon rakkahimman, joka mokoma asui neljän tunnin junamatkan päässä. Vuoden asumisen jälkeen työni loppuivat yllättäen ja muutin "väliaikaisesti" puoliskon luokse asumaan. Löysin kuitenkin töitä täältä uudelta paikkakunnalta ja laitoin asuntoni vuokralle. Talolustilanteeni on säilynyt samanlaisena eli teen edelleen erimittaisia pätkiä erilaisissa työpaikoissa ja lopettelen opintojani siinä sivussa. Tulotaso on ehkä aavistuksen laskenut nykyisessä työpaikassani, mutta ei se ole venettä kaatanut.

En edelleenkään kadu asunnonostoa enkä lainanottoa (varsinkaan näillä korkoprosenteilla...:D). Ainoa vastoinkäyminen on ollut ihmisten typerät asenteet ja vouhottaminen siitä, kuinka olen järjestänyt itseni kuseen ottamalla yksin tuollaisen lainan. Kertaakaan minulla ei ole ollut vaikeuksia lainanmaksussa enkä ole joutunut tinkimään juurikaan menoistani sen vuoksi, että satun nyt maksamaan vuokran sijasta asuntolainaa. Eli voin kyllä suositella ja tsempata: jos kaipuu omaan tölliin on ja töitä riittää/niitä on valmis tekemään niin eiku töllin hankintaan siis

 

[anix]

Tosi upee juttu noz Sitä oon ihmetelly, että miks ihmiset ajattelee, että se asuntolaina on niin paha juttu. Jos tulee joku tosi paha paikka, niin kyllä sen aina myydä voi. Ei se ole mikään tuhatkiloinen kahlepallo nilkassa. Pitäähän se vuokrarahakin joka ikinen kuukausi jostain kaivaa kuitenkin.

 

[Hippa]

Se avokki kait ei oo töissä. Ja näin ollen maksuvastuu lankeaa yksin toiselle. Mutta siitä huolimatta tuolla summalla kannattais maksaa omaa asuntoa eikä vuokra-asuntoa. imo.

Näin on, työtön eikä toistaiseksi saa mistään mitään tukiakaan.

Mä en saa lainaa, koska ei ole vakituista työtä. Muuten maksaisin omistuskämppää.

Ehkä joskus saan sitä vakkariduunia..

 

[anix]

Mulla ei ollu vakituista työtä kun otin lainan. Toki oon kyllä samalla työnantajalla ollu 11v määräaikaisilla, niin pankin tätille riitti, kuin sanoi että aina se sopimus on ennenki uusittu...

 

[Wjohoo]

Mää kävin tänää Porvoossa ja voi mahoton, ko alko taas himottaa :D Ihanaa maalaismaisemaa niin lähellä kaikkea! Ja ehania taloja....

 

[kiirahvi]

Mulla tulee lainanotosta ensi huhtikuussa kaksi vuotta. Mullakin meni hermo kämppikseen - varsinkin kun kävin vuorotöissä ja se hillui päivät ja yöt.
Olin silloin vielä määräaikaisella työsopparilla, mutta tiesin että vakivirka on vain ajan kysymys koska olen valtiolla töissä (ja vakiviran sainkin puolen vuoden päästä).
Ensimmäinen tunne, joka tuli asunnon hankinnan jälkeen, oli IHANA OMA RAUHA. Omassa asunnossa, saan tehdä mitä halua, lyödä vaikka kirveen seinän läpi jos kiinnostaa. Saa sisustaa, eikä tarvitse kysyä lupaa ensin joltain nihkeältä satavuotiaalta pariskunnalta jonka asunnossa on vuokralla. Olen myös kiinnostunut talonyhtiön asioista (ja niistä kannattaa ihan rahankin takia vähän olla kiinnostunut).

Kävin katsomassa noin.15 asuntoa läpi, ja otin sen jonka kävin katsomassa ensimäisenä. Se oli upeassa kunnossa, mutta liian kallis kun ensimäisen kerran kävin katsomassa. Kävi kuitenkin niin, että reilun kuukauden päästä myyjä joutui pudottamaan hintaa kun kauppa ei käynyt ja meikeläinen iski siinä vaiheessa itsensä kuvioihin ja eka tarjous meni läpi!
Lainaa mulla on paljon yksinäiseksi ihmiseksi, eli 125 000€ mutta kaikkihan maksaa tässä maailmassa enkä jaksa sitä murehtia. Asunto on kilsan päässä työpaikastani joka on iso iso asia mulle koska mulla ei ole autoa. Toinen kriteeri asunnon valinnassa oli se, ettei tarvi itse tehdä remonttia, koska en ole mikään Jorma Piisinen itse ja poikaystävä selviytyy vain jostain perushommista eikä niitäkään ole kovin innostunut tekemään.
Kaksi vuotta maksan pelkkiä korkoa, valitsin tuon järjestelyn siksi, että ekana vuonna on kuitenkin aika isoja menoeriä asunnon suhteen. Jonkun mielestä kannattaa ehdottomasti lyhentää lainaa heti, mutta nykyisillä koroilla(itselläni 3kk euribor), ovat asumiskustannukset luvattoman alhaiset vielä huhtikuuhun asti jolloin "hinta pompsahtaa" tietenkin melkoisesti, mutta olen laskeskellut että siihen mennessä saadaan ukon asunto myytyä ja se joko muuttaa mun luo tai laitan asuntoni vuokralle (jos kelpuutan jonkun ;) ).

Tästä tarinasta nyt ei varmaan paljon apua ollut, mutta pointtini oli se, että jos on mahdollisuus, niin oma asunto kannattaa ehdottomasti ostaa. Ainut, mistä jäi suoraan sanottuna paskan maku suuhun asuntorumbassa, oli eräät teennäiset kiinteistövälittäjät, jotka toimivat ajoittain kuin Turkkilaiset basaarikauppiaat, eli soittelevat jatkuvasti perään vaikka olet sanonut kymmenen kertaa "ei" ja yksi kiinteistönarttu sanoi mulle suoraan, että "tämä asunto on varmaan sinulle liian kallis". Ei sillä että olisin hänelle kertonut, kuinka kallista/halpaa asuntoa etsin ja paljonko pankkitilini saldo on. Mutta ei muistella pahalla.

 

[Wjohoo]

Onko kukaan uskaltanut rakennuttaa omaa taloa?

Edelleen kovasti haaveilen....kun vaan tietäs mihin sitä asettus, ni vois alkaa ehkä suunnittelemaan tarkemminkin. Nyt ko se ajatus maisemanvaihdosta tulee, ni sitä saattaa jo kuukauden pääst asua toisella puolella Suomea :D
Mutta viime kaupunginvaihdos tuntui jo (onneksi) siltä, että alkaa tää mun lentäminen ees taas riittää...