AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 519
Aivan ihmeellistä sekoilua.
Ensinnäkin Marko ei tuolloin varmasti käyttänyt testosteronia sen takia, että hän yritti tarkoituksellisesti päästä lihasmassasta eroon. Tavoitteena oli otella jossain hänen ruumiinrakenteelleen sopivammassa sarjassa kuin +91 kg. Lihaksista eroon pääsy ei onnistunut, mutta olisihan nyt ollut aivan typerää käyttää lihasmassaa kasvattavia aineita samaan aikaan kun yrittää vähentää lihaksia.
Potkunyrkkeilyssä pärjäämisen kannalta Markon aiemmasta dopingin käytöstä oli ilman muuta haittaa. Hän joutui ottelemaan mittoihinsa nähden aivan liian korkeassa sarjassa, jossa ei käytännössä ollut mahdollista menestyä millään merkittävällä tasolla. Etenkin kun samassa sarjassa oli Jukka Saarinen, joka voittikin pian tuon jälkeen maailmanmestaruuden. Jukkakin on sarjaan lyhyt, mutta silti noin 10 cm Markoa pidempi.
Toinen vielä vakavampi ongelma oli se, että dopingin sivuvaikutuksena Markolle tuli aivan käsittämätön määrä erilaisia outoja ja vakavia loukkaantumisia, jotka sitten johtivatkin uran päättymiseen tai keskeytymiseen siihen asti, että munuaissiirrännäinen esti sen lopullisesti.
Dopingista voi kyllä hyötyä myös potkunyrkkeilyssä, mutta aivan varmasti se ei tapahdu niin, että ensin bodataan ammattilaiskehonrakentajan mittoihin, sitten kutistutaan amatöörikehonrakentajan mittoihin ja lopulta aletaan ottelemaan. Tästä on vain haittaa verrattuna siihen, että olisi vaikka pelattu futista tai tehty mitä vaan urheilua.
Väitän että tämä naureskelu tyrmäykselle on täyttä sepitettä. Olin siis itse paikalla. Vastustaja oli vielä omasta seurasta, nimeltään Marko Härkönen. Hän oli tuolloin yksi vakiosparrikavereistani ja nykyään ruskealla vyöllä BJJ:ssä. Odotin siis molempien kanssa sparrattuani hänen voittavan Savolaisen.
Härkönen veti BJJ-treenejäkin salillamme nyt Savolaisen lyhyen BJJ-uran aikana enkä ole huomannut heidän välillään mitään skismaa. Yleinen reaktio tyrmäykseen oli lähinnä säikähdys kun oman seuran tuttu kaveri meni levyksi. Olisi muuten aika erikoinen tapa hakea "seurakunniaa". En tiedä mistä tämä juttu on keksitty, mutta ei se ainakaan totta ole.
Tuo videon matsi oli tosiaan silloisilla sangen heikosti toimineilla light contact -säännöillä. Tuomarihan yritti muutaman kerran hillitä lyömistä, mutta se ei toiminut kovin hyvin ja matsin jälkeen molemmat lähtivät sairaalaan, mistä on jotain kaverikuviakin. Kovin oli molemmilla joka tapauksessa mukavaa.
Lepa ei ole asunut ruotsissa, ei puhu ruotsia ollenkaan ja lienee siksi Lepa eikä Lefa.
Ensinnäkin Marko ei tuolloin varmasti käyttänyt testosteronia sen takia, että hän yritti tarkoituksellisesti päästä lihasmassasta eroon. Tavoitteena oli otella jossain hänen ruumiinrakenteelleen sopivammassa sarjassa kuin +91 kg. Lihaksista eroon pääsy ei onnistunut, mutta olisihan nyt ollut aivan typerää käyttää lihasmassaa kasvattavia aineita samaan aikaan kun yrittää vähentää lihaksia.
Potkunyrkkeilyssä pärjäämisen kannalta Markon aiemmasta dopingin käytöstä oli ilman muuta haittaa. Hän joutui ottelemaan mittoihinsa nähden aivan liian korkeassa sarjassa, jossa ei käytännössä ollut mahdollista menestyä millään merkittävällä tasolla. Etenkin kun samassa sarjassa oli Jukka Saarinen, joka voittikin pian tuon jälkeen maailmanmestaruuden. Jukkakin on sarjaan lyhyt, mutta silti noin 10 cm Markoa pidempi.
Toinen vielä vakavampi ongelma oli se, että dopingin sivuvaikutuksena Markolle tuli aivan käsittämätön määrä erilaisia outoja ja vakavia loukkaantumisia, jotka sitten johtivatkin uran päättymiseen tai keskeytymiseen siihen asti, että munuaissiirrännäinen esti sen lopullisesti.
Dopingista voi kyllä hyötyä myös potkunyrkkeilyssä, mutta aivan varmasti se ei tapahdu niin, että ensin bodataan ammattilaiskehonrakentajan mittoihin, sitten kutistutaan amatöörikehonrakentajan mittoihin ja lopulta aletaan ottelemaan. Tästä on vain haittaa verrattuna siihen, että olisi vaikka pelattu futista tai tehty mitä vaan urheilua.
Väitän että tämä naureskelu tyrmäykselle on täyttä sepitettä. Olin siis itse paikalla. Vastustaja oli vielä omasta seurasta, nimeltään Marko Härkönen. Hän oli tuolloin yksi vakiosparrikavereistani ja nykyään ruskealla vyöllä BJJ:ssä. Odotin siis molempien kanssa sparrattuani hänen voittavan Savolaisen.
Härkönen veti BJJ-treenejäkin salillamme nyt Savolaisen lyhyen BJJ-uran aikana enkä ole huomannut heidän välillään mitään skismaa. Yleinen reaktio tyrmäykseen oli lähinnä säikähdys kun oman seuran tuttu kaveri meni levyksi. Olisi muuten aika erikoinen tapa hakea "seurakunniaa". En tiedä mistä tämä juttu on keksitty, mutta ei se ainakaan totta ole.
Tuo videon matsi oli tosiaan silloisilla sangen heikosti toimineilla light contact -säännöillä. Tuomarihan yritti muutaman kerran hillitä lyömistä, mutta se ei toiminut kovin hyvin ja matsin jälkeen molemmat lähtivät sairaalaan, mistä on jotain kaverikuviakin. Kovin oli molemmilla joka tapauksessa mukavaa.
Lepa ei ole asunut ruotsissa, ei puhu ruotsia ollenkaan ja lienee siksi Lepa eikä Lefa.
