Neljän väkivahvan pitkäsoiton jälkeen Into Eternity on julkaissut ensimmäisen konseptilevynsä. Aiheen yhtye sai kun kitaristi ja pääbiisinikkari Tim Roth menetti hyvin lyhyessä ajassa kaksi ystäväänsä ja isänsä, jotka sairastuivat perätysten syöpään. Sanotaan, että vaikeista asioista ja menetyksestä puhuminen auttaa asian ylipääsemisessä. Sen sijaan, että Roth olisi yhtyetovereineen tehnyt kurjuudessa ja itsesäälissä rypevän teemalevyn, Into Eternity on ottanut härkää savista ja luonut raivokkaan, päällekäyvän levyn.
Into Eternity on aiemmilla death metallin ja raskaamman progen välimaastossa liikkuneilla levyillään herättänyt lupauksia, jotka se lunastaa lopullisesti The Incurable Tragedylla. Yhtyeen tuotantoa ja soundia tuntemattomille Into Eternityä voisi kuvailla pyytämällä kuvittelemaan miltä Judas Priestin tai Iced Earthin musiikki kuulostaisi Children Of Bodomin tai Dragonforcen soittamana. Toisin sanoen Into Eternityn musiikissa on tilaa niin halfordmaiselle ylärekisterin käytölle kuin säksättäville grunt-vokaaliosuuksille sekä thrash metalin parhaita puolia kunnioittaville kitarariffeille ja hätkähdyttäviäkin tahtilajimuutoksia suosiville kompeille. Tuttuun tapaan nämä elementit ovat läsnä The Incurable Tragedylla, tosin entistä kypsemmin toteutettuna.
Turhat löysät on puristettu ja Into Eternity tekee selvää jälkeä levyllään, jonka alle 40-minuuttinen kestoaika muistuttaa miksi monet vanhat metallilevyt ovat kestäneet hyvin ajanhammasta toisin kuin cd:n maksimikapasiteetin täyttäneet tekeleet. Teknisesti haastavan death- ja progemetallin harrastajat löytävät The Incurable Tragedyn mutkikkaista, mutta päähän iskostuvista riffeistä ja rytmityksistä runsaasti nautittavaa kuunneltavaa. Musiikin teknisyyttä ja aggressiivisuutta on myös hienosti siloteltu eri ääripäissä heittelevillä lauluosuuksilla, joista löytyy vastapainona niin helposti omaksuttavia melodioita kuin suoraa huutoa.
Vaikka kyseessä on yhtenäinen konseptilevy, erottuu siltä edukseen neljä huippukohtaa, Tides Of Blood, Spent Years Of Regret, Time Immemorial ja A Black Light Ending, joista tulee muodostumaan kulmakiviä Into Eternityn keikkaohjelmistoon. Enpä tiedä onko Tim Rothin surutyö vielä saatettu loppuun The Incurable Tragedyn ilmestyessä, mutta ainakin silmitön tuska on selvästi läsnä levyllä.
