Vuoden 2005 hevilevy?
- Keskustelun aloittaja Anonymous
- Aloitettu
:D
- Liittynyt
- 15.5.2005
- Viestejä
- 1 389
No ei tuu kyllä oikein mitään mieleen..Olikos se Reverend Bizarren "Crush the Incests" tämän vuoden puolella? Se kolahti, mut tuttuja ukkoja muutenkin (levyjen biisit tullu kuunneltua jo vuosia sitten livenä yhteiskeikoilla jne.)
Tää nyt ei mitään kolmen markan bilemusaa, mut friikkeihin kolahtaa.
Mä kyllä oon niin nirso, että mikään ei kolahda.
Tää nyt ei mitään kolmen markan bilemusaa, mut friikkeihin kolahtaa.
Mä kyllä oon niin nirso, että mikään ei kolahda.
- Liittynyt
- 4.6.2002
- Viestejä
- 449
Moonsorrow - Verisäkeet
- Liittynyt
- 9.10.2004
- Viestejä
- 1 587
S.O.A.D: Mezmerize/Hypnotize
Children Of Bodom: Are You Dead Yet?
Noista on vaikea päätää kumpi on parempi.
Children Of Bodom: Are You Dead Yet?
Noista on vaikea päätää kumpi on parempi.
- Liittynyt
- 9.7.2003
- Viestejä
- 189
X - Blue Blood
- Liittynyt
- 26.9.2003
- Viestejä
- 1 041
Jaaha, nyt taitaa olla aika katsoa menneeseen.
Nyt saattaa tulla vähän keskustelua siitä, onko tämä levy Heavya vai ei, mutta senkin uhalla Porcupine Tree Deadwing. Joku sanoi jossai arvostelua levyä kevyt-heavy-progeksi. Muutenkin ko. orkesteria on turha mihinkään genreen ahtaasti tunkea.
Avausraita ja samalla levyn nimikko piisi kertoo jo hyvin pitkälti mistä on kyse. Välillä tulee kitarariffiä raskaammalla kädellä, tarkaa soittoa ja välillä vänhän fiilistelyä. Kitara soolot silloin kun niiden aika on ja niinkuin pitää. Eli kappalaiden sovitukset on kyl täys kymmpi minun mielestäni. Ei tule sellaista fiilistä että nyt vingutetaan vain vinguttamisen ilosta. Muutenkin piisit pysyy kasassa eikä ole sellaista "progehörhöilyä" liiaksi.
Levyn kohokohta on minulle Arriving Somewhwere but Not here. 12 minuutin mammutti, jota on turha yrittää selittää, se on kuultava. Uskomatonta mihin mittoihin kappale voi kasvaa loppuakohden.
Toisena kyllä tulee Opeth.
Ko orkesterista nyt ei sitten tarvitse miettiä onko se heavya. Onhan se. Biisit on pitkiä, neljä yli 10 minsan. Osa piiseistä mielestäni vähän "leviää käsiin". Joskus tulee sellainen tunne, että mikä kappale tämä nyt onkaan, vaihtuiko se jo vai ei. Eniten levyssä kiehtoo se, että välillä fiilistellään riitasointuisen kitaran kanssa, välillä rymistellään ja siiten tulee blues-vaikuteista musaa kunnes taas rymistellään miehekääseen mallin.
Nyt saattaa tulla vähän keskustelua siitä, onko tämä levy Heavya vai ei, mutta senkin uhalla Porcupine Tree Deadwing. Joku sanoi jossai arvostelua levyä kevyt-heavy-progeksi. Muutenkin ko. orkesteria on turha mihinkään genreen ahtaasti tunkea.
Avausraita ja samalla levyn nimikko piisi kertoo jo hyvin pitkälti mistä on kyse. Välillä tulee kitarariffiä raskaammalla kädellä, tarkaa soittoa ja välillä vänhän fiilistelyä. Kitara soolot silloin kun niiden aika on ja niinkuin pitää. Eli kappalaiden sovitukset on kyl täys kymmpi minun mielestäni. Ei tule sellaista fiilistä että nyt vingutetaan vain vinguttamisen ilosta. Muutenkin piisit pysyy kasassa eikä ole sellaista "progehörhöilyä" liiaksi.
Levyn kohokohta on minulle Arriving Somewhwere but Not here. 12 minuutin mammutti, jota on turha yrittää selittää, se on kuultava. Uskomatonta mihin mittoihin kappale voi kasvaa loppuakohden.
Toisena kyllä tulee Opeth.
Ko orkesterista nyt ei sitten tarvitse miettiä onko se heavya. Onhan se. Biisit on pitkiä, neljä yli 10 minsan. Osa piiseistä mielestäni vähän "leviää käsiin". Joskus tulee sellainen tunne, että mikä kappale tämä nyt onkaan, vaihtuiko se jo vai ei. Eniten levyssä kiehtoo se, että välillä fiilistellään riitasointuisen kitaran kanssa, välillä rymistellään ja siiten tulee blues-vaikuteista musaa kunnes taas rymistellään miehekääseen mallin.
