Salut!
Asuin Pariisissa lukuvuoden 2005-2006 (onko siitä jo niin kauan??? nyyh...). Tilanteeni oli se, että poikaystävä halusi lähteä Ranskaan vaihtoon ja pyysi mua mukaan.. en miettinyt hetkeäkään, vaan sanoin heti, että: "joo, lähden!". Niin ja en siis osannut sanaakaan ranskaa lähtiessäni sinne!
Pariisissa kävin alkuturisteilun jälkeen vähän aikaa ranskan kielen kurssilla yksityisessä koulussa, koska meidän yliopistolla ei ollut ranskan kielen alkeiskursseja tarjolla ;) Sen jälkeen päädyinkin töihin.. eli oikeestaan en opiskellut Ranskassa ollessani ollenkaan, vaikka nimellisesti olinkin siellä vaihto-opiskelijana
Muitten vaihtareitten kanssa me ei juurikaan muutamaa kertaa enempää hengattu, koska ei niin kauheasti kiinnostanut ja me asuttiin yksityisiltä markkinoilta hankitussa asunnossa ihan eri puolella Pariisia, kuin missä meidän yliopisto oli. Muutenkin meillä molemmilla oli jo aiempaa kokemusta vaihto-opiskelusta/ulkomailla asumisesta ja muiden ulkkisten kanssa hengailusta, eli kaivattiin nyt vähän erilaisempaa kokemusta.. ja loppujen lopuksi muiden vaihtareiden sijasta me tutustuttiin paikallisiin ihmisiin ja myös joihinkin Pariisissa asuviin suomalaisiin
Jutun pointtina on ehkä se, että Ranska on ihana maa ja ranskalaiset on mukavia, ystävällisiä ja avoimia
En tosiaan osannut ranskaa ollenkaan ja pärjäsin loistavasti ja tutustuin paikallisiin ihmisiin
Kaikki on ihan omasta itsestään kiinni!
Voih, mulla on niin ikävä Pariisiin.. :haart:
Niin ja sitä vielä, että meitä oli peloteltu ranskalaisella byrokratialla ihan hurjasti ja ne pelottelut osoittautuivat täysin aiheettomiksi, kaikki sujui tosi joustavasti ja helposti :wtf:
