Hieman kai off topic, mutta laitetaan kuitenkin....
Ei oikein ihmeempiä komedioita ole kotona näkynyt, mutta laittelen tähän tositarinaa maailmalta. Komedia on kai siinä että olen tässä(kin) tapauksessa aika

...
Kävin aikoinaan työreissulla Japanian-maalla ja siellä oli sitten
saleilla (vai pitäisikö sanoa "salille pääsemisessä") kaikenlaista vääntöä... Keikka kesti sen verran pitkään,
että piti kuitenkin jostain se jumppasali löytää.
Asustin suur-Tokion aluella ns. liikemies-hotellissa, jossa ei
ollut muita palveluja kuin aamupala, ja itsepalvelu-pyykinpesukone. Eli ei siis puntti-salia...
Iltakävelyllä löysin sitten n. viiden minuutin kävelymatkan
päästä paikallisen urheilu-hallin. Oli uimahallia, tennis-,
squash-, ja sulkiskenttää. Ja se jumppasalikin oli siis olemassa.
Loistavaa (niin luulin...)
Kun sitten hyppäsin ovesta sisälle ja tepastelin tiskille, meni
vastaanoton tytöt "hieman " sekaisin (laitoin tyttöjen reaktion
tietysti komean ulkoisen habitukseni piikkiin :-D). Oikeesti
uskon "sekaisuuden" johtuneen siitä, että olin ensimmäinen
länsimaalainen ko. kerholla.
Tyttöjä oli n. kymmenen, kaikki nuoria ja nättejä, ja kaikki
alkoivat kikattamaan kuin pikkutytöt (no, niitähän he tietysti
minuun verrattuna olivatkin, muttamutta...) tervehtiessäni heitä
japaniksi. Kun sitten vihdoin (...keleellisen "kaakatuksen" jälkeen...) löytyi se neidoista, joka osasi edes auttavasti englantia, päästiin vihdoin asiaan, ja käymään kuukausikortin vaihtoehtoja ja hintoja läpi.
Löytyi sopiva paketti sitten minullekin, ja tyttö alkoi
selittämään minulle kerhon sääntöjä ja kyselemään ja rastittamaan jäsenlomaketta:
T: "Onko teillä AIDS ?"
M: "Ei (...kai. Vielä...)."
T: "Oletteko jäsen jossakin rikollis-organisaatiossa ?"
M: "Joo, olen töissä NNN:ssä" (ja laitoin hieman parasta hymyäni
päälle...)
T: "*kikattaa hieman* Onko teillä tatuointeja ?"
M: "Joo"
T : "!!!!!!!!!!"
Ooops... Jotenkin arvasin, että elämässä ei kannata olla aina
TÄYSIN rehellinen. Siis hei OIKEESTI, tyttö meni aivan
paniikkiin, silmät rävähti apposen auki ja alkoi selittämään...
(ja varmaan etsi varpaallaan hälytysnappia, jotta joku
ninjasukeltajakonepistoolispesialistiyakuzantappaja-portsari
tulisi päästämään musta ilmat pihalle...)
T: "....Ei meille sitten voi tulla !"
M: "No mikäs siinä sitten ?"
T: ".... me Japanialaiset pelätään tatuoituja ihmisiä !" (ja
silmät oli edellenkin yhtä selällään niin kuin se entinen
piika...)
M: "No ethän sä edes näe mun tatuointeja, saati tiedä kuinka
isoja ne on tai missä ne on..."
T: "Mutta ei se käy millään !"
M: "No, ei tarvitse pelätä, että ne näkyy treenatessa, laitan
pitkähihaisen t-paidan, ja menen hotellille suihkuun, joten..."
T: "Mutta ei se käy millään !!!!"
M "....." (vedin henkeä ja mietin mitä olinkaan mennyt
tunnustamaan...) Sitten hieman hermostuin (mikä on myös aika
huono juttu Japaniassa. Ei saisi niitä negatiivisia tunteita
näyttää...)
M: "No voi v..tu, jos tähän taloon kävelee Jon BonJovi, tai Ozzy
Osbourne, niin eikö hekään pääse treenaamaan ? Eihän länsimaissa tatuoinnit ole mikään ihmeellinen juttu... !"
T: " .... Meidän firman politiikka ja ..."
M: "No, antakaa kun mä puhun teidän päällikön kanssa."
T: "Hän ei ole juuri nyt paikalla, eikä hän puhu englantia."
M: "Onko siis OIKEESTI totta että te pelkäätte tatuoituja ihmisiä
?"
T: "Kyllä."
M: "Pelkäsitkö minua jo silloin kun tulin ovesta sisään ? Mikä
tässä parissa minuutissa olisi muuttunut ?"
T: "...???...."
M: "Tänkjuuverimeni..."
Ja marssin ulos.
Perkules !!!! Kyllä ketutti !! Tyttö tietysti noudatti ohjeita,
eikä uskaltanut ruveta niistä joustamaan. Ymmärsin toki, että
tatuoinnit sikäläisessä kulttuurissa rinnastetaan paikalliseen
järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Yakuza), mutta kyllä silti
hieman moinen täysin joustamaton asenne "ihmetytti".
Ja juttu jatkuu....
Takaisin hotellille ja kertomaan tapauksesta respan tytölle. Tämä
kuunteli tarinaa silmät pyöreänä, ja totesi: "Onpa kummallista.
Eikö se tyttö tiennyt, että kaikilla ulkomaalaisilla on
tatuointeja ?". Siinä sitten tuli ilmi toinen ääripää asenteesta
Pyysin heitä sitten etsimään toisen salin, max. puolen tunnin
matkan päästä, johon rahani kelpaisivat. Palasivat seuraavana
päivänä muutaman vaihtoehdon kanssa. Parin päivän päästä lähdin sitten testaamaan niistä sopivinta.
Löysin paikan, pieni sali joka oli omakotitalon alakerrassa.
Omistaja oli joku entinen huippu baseball-treenari, joka
eläkkeelle päästyään piti salia kotonaan. Katselin siinä hieman
ympärilleni... Ei paljon mitään laitteita, mutta pääsen ainakin
jotain treeniä tekemään.
Seuraavalla kerralla alkoi paikalla ollut
toinen asiakas sitten kertaamaan kerhon sääntöjä (keskusteltuaan ensin n. vartin omistajan kanssa). "Ei saa tuoda omia juomia", "Ei saa kolistella painoilla (naapurit saattavat häiriintyä. Mainittakoon että Japaniassa omakoti-talot on "parhaillaan" TOSI lähekkäin. Ei ole metriä seinien valillä. Ja eristys ei ole kotomaista tasoa...)", "seitsemästä kahdeksaan ei saa treenata ollenkaan, silloin on venyttely-tunti", "ei saa ähkiä painoja nostellessa", ja vielä pari muuta samanlaista "asiallista"
sääntöä.... Vahingosta viisastuneena (siis ei näytetä, että on
"jorma" kasvamassa otsaan) nyökkäilin ja hymyilin, ja kiitin
tiedosta. Enkä mennyt enää koskaan takaisin....
Ja taas hotellin respaa kiusaamaan... Seuraavana päivänä tulivat
sitten Yokohaman Gold's Gymin yhteystietojen kanssa... Menin
sitten käymään ko. salilla.
Oli mukavaa huomata, että kansainvälisessä ketjussa panostettiin asiakaspalveluun (Japaniassa tosin asiakas on yleensäkin KUNINGAS !). Toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Kun esittelin itseni, muisti vastaanotossa oleva kaveri minut (tai siis hotellini, josta oltiin otettu heihin yhteyttä). Muistaen tapaukseni, tosin pahoitteli, että koska salin käyttäjät ovat kovin konservatiivisia, olisi kovin mukavaa, jos tatuointini
eivät näkyisi paljoa. Ja että en menisi vesijumppaan, enkä
kylpylä-osaan. No, koska näiden suhteen ei ollut ongelmaa, pääsin sitten vihdoin harrastamaan.
Muuten oli ko. sali aivan loistava, ainoa miinus tuli pitkästä
treenimatkasta n. 45 min. siivu). Tulipahan myös nähtyä ISOJA
japanialaisia... Niin, ja oli siellä muitakin ulkomaalaisia,
joilla oli tatuointeja...
Kerroin näistä episodeista sitten viimeisenä iltana (muutaman
sakepullon jälkeen) asiakkaalle, ja nämä nauroivat aivan
kippurassa. Ei tosin tainnut mennä juttu kaikkine
yksityiskohtineen perille, koska n. puoli vuotta myöhemmin kuulin
firmassa kerrottavan tarinaa, kuinka akku oli näytellyt
tatuointejaan kuntosalin tytöille. En tietysti ole koskaan
viitsinyt asian oikeaa laitaa kertoa, koska hullun maineesta on
joskus myös hyötyä :D