Ensimmäinen postaus koko foorumille ja hyvin alkaa, "vituttaa niin ankarasti"... ;)
Oon toki lueskellut foorumia aktiivisesti jo vuosia ja saanut hyviä vinkkejä niin treeniin, ravintoon kuin muuhunkin pienen ihmisen elämään liittyvään. Tätä topiccia on nyt tullut erityisesti viime ajat seurattua kuitenkin erityisellä intensiivisyydellä ja kerronpa nyt oman vitutustarinani.
Puolitoista vuotta sitten teloin selkäni salilla kulmasoudussa. Selkä on ollut paskana koko ikäni johtuen mk-enduro-, ja motocross-harrastustaustasta. Alin välilevy on lievästi rappeutunut, nikamissa kuluneisuutta ja 3.ja 4. nikamaväli maldaltunut. Joka tapauksessa kesken kulmasoutusarjan "napsahti" ja sitä oireilua on jatkunut enemmän tai vähemmän (pääsääntöisesti enemmän) tähän päivään asti. Olen käynyt puntilla koko tämän kuluneen ajan välillä kevyemmillä kiekoilla ja välillä kunnolla runtaten. Kipuiluun ei ole löytynyt selkeää yhteyttä käytettyjen sarjapainojen tai treenin kovuuden välillä.
Fysiatrian polilla olen käynyt kaksi kertaa, yksityisellä (työterveytemme kautta) useita kertoja, useilla fysiatrian erikoislääkäreillä, fysioterapeuteilla, kiropraktikoilla, osteopaateilla, hierojilla jnejne. Lista on loputon, samoin niistä kertynyt lasku. Kipu-ja unilääkkeet ovat tulleet ensikertaa elämässäni varsin tutuiksi...Magneettikuvaan en ole useista yrityksistä huolimatta päässyt, vaan se pitäisi kustantaa itse enkä ole sitä vielä halunnut maksaa, koska leikkausta en pidä ratkaisuna enkä edes mahdollisena, kuten eivät minua tutkineet lääkäritkään. Olen halunnut kuviin ainoastaan saadakseni tarkemman selvyyden kivun aiheuttajista jotka eivät välttämättä röntgen-kuvissa näy. Lääkäreiden mukaan magneetissa ei kuitenkaan voi selvitä mitään sellaista mitä ei tähän mennessä röntgenissä tai tutkimalla olisi jo selvinnyt...
Tuon kulmasoudussa tulleen kipujakson ja treenin keventymisen johdosta paino putosi ja lihas haihtui. (176cm/85kg ja rasvat n.15%) Kun pikku hiljaa pääsin taas treenin makuun ja elämä alkoi vähän hymyilemään, sairastin tietämättäni influenssaa, joka aiheutti suoraan keuhkokuumeen. Päivystyksestä (johon minut vuorokausi sairastumiseni jälkeen talutettiin) minut laitettiin kotiin "influenssaa" sairastamaan. Yöllä menetin tajuni vessanpöntöllä verilimaa oksentaessani, mutta tulin tajuihini ja konttasin omin voimin takas sänkyyn. Aamulla kannettiin päivystykseen ja keuhkokuvista todettiin erittäin raju keuhkokuume. Sen jälkeen olin kaksi vuorokautta lisähapessa ja tiputuksessa ja sain suonensisäistä antibioottia. Tulehdusarvot oli monisatakertaiset ja hemoglobiini olematon ja pulssi heikko. Viikon sairaalassaolon jälkeen kotiin ja 2 kuukauden urheilukielto. Tässä vaiheessa painoni oli n. 76kg ja olin kuin haamu.
Tuosta pikku hiljaa toivuttiin ja viime syksynä ajattelin ottaa tiukan massakuurin. (natuna) Se menikin hienosti ja paino oli 83kg rasvojen ollessa edelleen melko alhaiset. Olin tyytyväinen treeniin, kun rauta nousi ja rikoin ennätyksiäkin yli vuoden jälkeen. :dance: Kunnes...
Sain tammikuun lopulla yskän joka ei mennyt ohi. Treenasin normaalisti, koska vointi oli hyvä eikä lämpöä ollut. Sit nousi lähes 39 asteen kuume ja menin työterveyteen. Labroissa ei mitään, mutta "varmuuden vuoksi" määrättiin 10pv:n antibiootit. Söin ne ja olo eikun huononi. (todennäköisesti mulla oli virus-flunssa) Muutama päivä sen jälkeen nousi töissä taas 39 asteen kuume ja todettiin influenssa A-virus. Kolme päivää meni kunnon kuumeessa ja ajattelin, et nyt lähtee kaikki pöpöt. Lääkäri käski ottaa viikon rauhassa ja seuraavalla viikolla kevyesti salille yli kuukauden tauon jälkeen. Heti kevyen treenin jälkeen taas lämpöä jota jatkui ja jatkui...Sunnuntai-iltana lepopulssi yli 100 ja sydän löi miten sattuu ja myös rintakipuja oli ollut jo useamman päivän vaikka olin ottanut hyvin rauhallisesti. Menin päivystykseen ja otettiin ekg, labrat, (mm. troponiini) sekä keuhko-, ja poskiontelokuvat. Missään ei mitään ja ainoa vika oli verenpaine 158/98. Pulssi edelleen korkea, mutta rytmi lääkärin mukaan säännöllinen. Lääkäri määräsi viikon sairaslomaa ja käski edelleen mittaamaan lämpöä. (maksimissaan ollut 37,3..) Voinnin mukaan ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen varovasti salille. Sitä tässä nyt sitten odotellaan...
Pahoittelut pitkästä postauksesta, mutta älkää nyt v*ussa valittako jostain kahden viikon flunssasta...Monella on asiat vielä paljon huonomminkin ja olen toki erittäin huojentunut, että ei ole mitään vakavampaa kuten sydänlihastulehdusta, mutta arvatkaa hajottaako... :curs:
Tsemppiä kaikille muillekin vittuuntujille! :kippis1: