Elämässä tulee sellaisia päiviä, jolloin mikään, siis MIKÄÄN ei onnistu. Ja tämä on ollut yksi niistä.
En jaksa tähän koko päivän vastoinkäymisiä vuodattaa joten kerronpa tästä huipentumasta.
Ostin pitkällisen pohdinnan päätteeksi kauan haaveissa pyörineen viinikylmiön veronpalautusrahoista. Kävin marketissa sitä kuolaamassa jo pari viikkoa sitten ja hiljaa mielessäni toivoin, että tarjous olisi vielä voimassa ja vehkeitä varastossa kun meikäläisellä antaa kukkaron nyörit myöten.
Tänään vihdoin koitti päivä kun lähdin unelmoimaani masiinaa ostamaan. Ja tarjous oli kuin olikin voimassa ja vielä neljä kylmiötä varastossa :hyvä: Loistavaa, jotain hyvääkin tässä päivässä, ajattelin.
Masiina oli sen verran kookas, että nipin napin saimme ahdettua myyjän kanssa sen koslani takapenkille. Vaimon kanssa päräytettiin kotiin ja alkoi kiivas paketin repiminen. Olo oli kuin pikkupoikana joulupukin käynnin jälkeen. Kotvasen kuluttua olohuone oli täynnä pahvin, styroksin ja kuplamuovin riekaleita mutta kaiken kaaoksen keskellä loisti ihka uusi ja upea rosterinen viinikylmiö!
Ensi euforiasta tyynnyttyäni havaitsin, että kylmiön oven alareuna repsottaa aika ikävästi. Rosteripeltien saumat irvistivät hieman silmään. Pienen kiroamisen jälkeen tuumasin että eipä tämä mitään, vika on sen verran pieni että käyn huomenna liikkeessä tinkaamassa osan rahoista takaisin.
Suomenkielisiä käyttöohjeita ei tietenkään paketista löytynyt joten rupesin tavailemaan lontoonkielisiä sellaisia. Opuksessa kerrottiin, että härvelin täytyy pari tuntia siirtelyn jälkeen seistä paikallaan jotta kylmäaineet ja sen semmoiset asettuvat. Kaksi pitkää tuntia kiersin laitetta kuin kissa kuumaa puuroa, hipelöin ja ihailin.
H-hetki koitti, kaksi odotuksentäytteistä tuntia oli täynnä ja sain työntää pistokkeen rasiaan. Ah, masiina rupesi kehräämään mutta ääni ei ollut sieltä viehkoimmasta päästä. Korviin kantautui lievästi sanottuna helvetillinen resonanssiääni. Opasvihkosessa luki jollain englannintapaisella että pärinää saattaa ilmetä mikäli laite ei ole suorassa. Vaan kun oli. Jalkoja ruuvailtuani tulin tulokseen, että pärinä lakkaa, kun vehkeen toinen sivu on pari senttiä alempana kuin toinen. Eli niin päin vittua kuin suinkin säätövarat antavat myöten.
Nooh, eiköhän tuo ääni saada hiljenemään myöhemmin. Täytyy syventyä noihin säätöihin paremmalla aikaa, tuumasin ja aloin tutkiskella ihanaisen viinikylmiöni savulasin takaa löytyvää käyttöpaneelia josta saa säädettyä lämpötiloja ja kytkettyä valot kaappiin. Painallus ja kas, valot eivät syty.. painelen myös lämmönsäätönappuloita eikä upeassa, sinisellä taustavalolla varustetussa nestekidenäytössä näy yhtäkään vitun kirjainta saati numeroa joka ilmoittaa kaapin lämpötilan!
Hetken kävi mielessä että revin koko perkeleen keksinnön pihalle ja potkin koko paskan silpuksi.. :curs: Oikein päivän kohokohta!
Eli paskan möivät. Täytyy huomenna ahtaa koko ristuksen vempele taas pakettiin ja peräsuoli pitkällä ympätä se autoon ja kiikuttaa takaisin kauppaan. En vielä tiedä otanko rahat pois ja tyydyn haaveilemaan toimivasta viinikylmiöstä vai otanko riskin ja kiikutan toisen yksilön kämpille.. mitäpä jos sekin on valmiiksi rikki?
Sitten voi meikäläisen löytää pöpilästä. Olen siellä pyöreässä, pehmustetussa huoneessa etsiskelemässä nurkkia.
Että tämmönen päivä tänään.