Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


En oikeastaan näe enää muuta ratkaisua kuin itsensä tappamisen, joka ei kuitenkaan tunnu oikealta, vaikka muita vaihtoehtoja ei enää olisikaan.

Aina on muita vaihtoehtoja. Kannattaa muistaa että tuo on viimeinen valinta ja sitä valintaa ei enää jälkikäteen voi muuttaa.

Huomenna on uusi päivä, toivottavasti aurinkoinen ja lämmin. Nauti kesästä ja lämmöstä.
 
Kädet haisee ihan kalalle, vaikka kalasta tykkäänkin, niin tämä haju:urjo:
 
Ahdistaa, kun elämä valuu hukkaan, siitä huolimatta, että olen yrittänyt muuttaa asioita. Mikään ei tunnu johtavan mihinkään. Elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin sali. Eikä ole edes ketään kenen kanssa puhua. Hermot toisinaan todella kireällä. En oikeastaan näe enää muuta ratkaisua kuin itsensä tappamisen, joka ei kuitenkaan tunnu oikealta, vaikka muita vaihtoehtoja ei enää olisikaan.

Tuollaiset ajatukset ovat myös mulle tuttuja sillo ku masennus yllättää, mutta sen verta jääräpää olen että periks en anna, jos mikään muu ei auta niin ajattele että sinnittelet vaikka ihan muiden kiusaks. :)
Väliilä sit saattaakin tulla hetkiä jolloin huomaa että on se elämä sen sinnittelyn arvosta.
 
Se kun istuu toimistolla nelisen tuntia lounastuntia ajatellen. Saa lounaalla cappuccinon ja hyvän salaatin eteensä niin eiköhän viereiseen pöytään istu joku kuselta haiseva laitapuolen kulkija, joka sitten alkaa sönköttää ja kertomaan elämäntarinaansa. Näistä kavereista ei vielä pääse eroon sitten niin millään, jo sekunnin murto-osan katsekontakti riittää niin juttua vaan tulee lisää :|
 
Kyllä se vähän vatuttaa, jos jo toinen kissa tässä puolen vuoden aika häviää/kuolee. Yksi siis kuoli sairauteen ja toista ei ole näkyillyt tässä muutamaan tuntiin ja kyseessä on 3 kk vanha pentu. Ihan kiva.

Kai kisu löyty?
 
Vituttaa aikuiset ihmiset, jotka vittuilevat puolta nuoremmalle, työtään tekevälle sällille. Ja riemastuttavinta on se, että minä olen oikeassa, he väärässä.

Kiitos sillekin älykääpiölle, joka piristi taas minua eilisessä iltavuorossani.
 
Mulla meni kans eilen pikkasen kireelle kun herraherra isoherra tulee mulle neuvoon miten joku homma tehdään.. no ei siin mitään nyökyttelin siinä aikani kunnes herraherra isoherra läks pois ja jatkoin vanhaan tyyliin.
 
Kerrohan mitä tapahtui:lol2:

40-vuotias perheellinen mies kävi palauttamassa leffapaketin suht myöhään illalla (pitkälti sen jälkeen, kun se olisi jo pitänyt palauttaa), jolloin huomautin kohteliaasti asiasta ja vastauksena "sä olet joka kerta nipottamassa asiasta" (muistin heti sen jälkeen jo sanoneeni asiasta aiemmin), ja ylipäätään sellaisella naama norsun vitulla ilmeellä vittumaisen asenteen kera. Sitten vielä sanoo, että ota siitä se maksu minkä otat (tarkoitti ilmeisesti myöhästymismaksua) eikä halunnut kuunnella, kun yritin kertoa miksi ne leffat pitää palauttaa hyvissä ajoin. Miksi vitussa pitää ruveta agressiiviseksi??? Lukisi perkele ne vuokrausehdot eikä suoltaisi paskaa, jota kuulen joka viikko.

Jos joku muu nyt sitten sattumalta tunnisti minut tästä tekstistä (joo, latelen tätä samaa "nipotusta" jokaiselle palauttajalle, kun ne leffat tuodaan kahdeksan jälkeen), tarkoitus ei ole vittuilla, enkä saa "nipotuksesta" mitään kiksejä, vaan haluaisin ihmisten noudattavan vuokrausehtoja ja helpottavan täten myös meikäläisen hommaa. On myös asiakkaan etu, jos leffat saadaan palautettua ajoissa. Kiireisinä päivinä se on nippa nappa saadaanko leffat lyötyä koneelle, kun niitä tuodaan vielä juuri ennen sulkemisaikaa mukavat määrät. Joku kerta vielä jätän ne leffat palauttamatta, sitten saavat rähistä ihan rauhassa, kun tärähtää myöhästymismaksut, ei hetkauta pätkääkään. Harmittaa muuten mukavien ihmisten puolesta, kun heillekin saa "nipottaa" asiasta. No offence, mutta koittakaa oppia puljun säännöt.

Sainpas purettua paineita.
 
Vituttaa kaikki ihmiset. Erityisesti "kaverit".

Mulle pienenä äiti opetti, että jos jotain sovitaan niin siitä pidetään kiinni. Ei oo muitten äitit opettanu niille. :curs:
 
Ahdistaa, kun elämä valuu hukkaan, siitä huolimatta, että olen yrittänyt muuttaa asioita. Mikään ei tunnu johtavan mihinkään. Elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin sali. Eikä ole edes ketään kenen kanssa puhua. Hermot toisinaan todella kireällä. En oikeastaan näe enää muuta ratkaisua kuin itsensä tappamisen, joka ei kuitenkaan tunnu oikealta, vaikka muita vaihtoehtoja ei enää olisikaan.

Jep. En nyt sano että tiedän miltä tuntuu, mutta eipä tässä ole itselläkään paljon muuta kuin sali, ystäviä on aika vähän, varsinkaan sellaisia joiden kanssa hengailisi. No ei se itsensä tappaminen sentäs mitään auta, kerran täällä vaan eletään. Se että tässä jotain hienoa olis on paskaa, mutta kyllä silti ajattelin kuolla sitten kun kuolen :D

Mitähän koitin selittää, nooooooo antaa mennä.
 
Ahdistaa, kun elämä valuu hukkaan, siitä huolimatta, että olen yrittänyt muuttaa asioita. Mikään ei tunnu johtavan mihinkään. Elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin sali. Eikä ole edes ketään kenen kanssa puhua. Hermot toisinaan todella kireällä. En oikeastaan näe enää muuta ratkaisua kuin itsensä tappamisen, joka ei kuitenkaan tunnu oikealta, vaikka muita vaihtoehtoja ei enää olisikaan.
Kuin omasta suusta. Kyllä se elämä lopulta voittaa. Kannattaa lähteä ulos, vähän ihmisten ilmoille. Siinä sivussa sitten luoda katsekontakteja kauniisiin ihmisiin jne.. Tällainen toiminta piristää ainakin omaa päivää mukavasti, jos on muuten paska fiilis.

Oman uskomuksen mukaan hyvät ja huonot asiat kompensoivat toisian. Jos on joskus todella vaikeaa ja paha olla, se kompensoidaan myöhemmin jollain todella mieleisellä asialla/tunteella. Yllättävän hyvin tuo on ainakin tähän asti omassa elämässä pätenyt..

Voimia! (sekä salille, että elämään :))
 
Nyt jää quotet laittamatta. Ensin olin pelkästään tyytymätön, enkä edes yrittänyt vaikuttaa mihinkään. Sitten kun yritin tehdä asioille jotain epäonnistuin aina. Jokainen muutosyritys vaati paljon rohkeutta, koska aina oli riski epäonnistua, kuten joka kerta kävikin. Ja romahdus oli joka kerta entistä pahempi. Meni yli vuosi ennen kuin uskalsin ensimmäisen kerran yrittää muuttaa elämääni. Ennen uskoin itsekin, että tapahtumat elämässä kompensoisivat toisiaan.
 
...Jatkoa edellisestä...nämä postit voi vaikka yhdistää. Tuntuu, että kaikki mitä on elämästä oppinut murenee. Tähän asti olen uskonut että asiat järjestyvät, koska niin on aina ennenkin tapahtunut, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Nyt harmittaa, että olen edes yrittänyt mitään, olisi helpompi elää, kun olisi vielä edes mahdollisuus vaikuttaa. Olisi edes toivoa paremmasta, jos en olisi kääntänyt kaikkia kortteja. Lomakin alkaa kohta, muttei yksin ole iloa lähteä mihinkään.
 
Tulin tyttöystävän kanssa eilen myöhään kotiin. Mentiin suihkuun ja alko siinä pienet aksönit. Yhtäkkiä yläkerrasta alkaa kuulumaan hirmua voikinaa. Ei siinä mitään mut kun sitä voihkinaa piti omat vanhemmat. Siinä kyllä muna kääntyy sisäänpäin kovemmallakin sällillä.
Pakenin talon toiseen päähän, musiikki soimaan kovalle ja sikiöasento :klassista: :jahas:

Onneksi muutto omaan kämppään parin viikon päästä :rock:

Oikeesti enemmän vitutaa se että pitäis hautajaispuhe vääntää tässä parin päivän sisällä :piis:
 
Saatanan räkätit syöny mansikat ja viinimarjat perkele. Ilmakko oottaa ja teurastus alkaa jos eksyy vielä pihalle... :curs:
 
Back
Ylös Bottom