Jos täytätte mun lasini, niin voinen kertoa...
Sunnuntai iltana se alkoi, oli niin pirun kuuma eikä väsyttänyt ja jäin tekemään kaikkea tietokoneella. No kello olikin sitten äkkiä 1.30. No ei se mitään ajattelin että uni iskee äkkiä mutta ei. Oli vaan niin tuskaisen kuuma että nukahtaminen alkoi muistuttaa itkunvääntöä...
Kääntyilin ja puhisin sängyssä varmaan neljään asti kunnes tilttasin ja menin kylmään suihkuun ja pistin parvekkeen oven ja ikkunan täysin auki. No tämä viilensi kämpän ja nukahdin varmaan neljältä.
No herätys sitten seiskalta ja menin töihin suht "nollat taulussa". Aamusta muistan vain sen kun ysiltä pääsin ABC:lle kahville tuplabatteryiden sekakuoro alkoi laulamaan suomissa. No pääsin vauhdiin ja hoidin aamupäivän työt mallikkaasti. No kello 13.00 sain sitten sen kohtalokkaan keikan. Tunnin ajomatka yhteen suuntaan.
Juuri kun pääsen mahdollisimman korpeen niin auton pakoputki ottaa hiekkatiellä kiveen kiinni ja repäisee koko putkiston irti. Kauhea rysäys ja katson taustapeilistä ja koko helvetin tie täynnä autooni kuuluvaa roinaa. Pysäytän auton ( 88-vuoden ruosteinen romukasa ) ja hamuilen vämmättävää leukaani joka roikkuu suupielistä kuin sijoiltaan lähtenyt uunin luukku... Väms* väms*
No ei mitään muuta kuin keräilen kuumat pakoputken osat tieltä ja heittelen ne takapenkille. Hoidan keikan ja hissuttelen himaan pienillä kierroksilla auton huutaessa kuin riivattu PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ Varmaan elämäni pisimmät 80 kilometriä...
Eipä tuo vielä mitään... Meen sitten vanhemmilleni pajalle ja katson vauriot, parin tunnin hinkkauksen jälkeen karu totuus paljastuu, ei kannata korjata kyseistä romua. Hauskin tapahtuma oli kuitenkin kun kevensin tavaroita taskusta ja jätin LOMPAKKONI Ja KÄNNYKKÄNI vanhempien auton takaluukun päälle. Menin sitten vielä auton alle säätämään musiikin pauhatessa ympärillä ja kun tulin pois niin viereinen Avensis olikin kadonnut. Hapuilin takataskua EI LOMPAKKO, etutaskua EI KÄNNYKKÄÄ.
Samalla hetkellä näen sen hetken hidastettuna jolloin jätin lompakkoni ja kännykkäni siihen auton päälle... NOOOOOOUUU. Ei muuta kuin soitto siskolle sisäpuhelimesta ja kysely että mitä reittiä se meni. "ai että 10 kilsan päässä oot" No ei mitään polkupyörä alle ja lähdin sen kanssa haravoimaan tietä ja ojanpohjia. Tetsasin elämäni innosta seuraavat 2 tuntia ja löysin vain helvetisti roskaa ja tyhjiä pulloja. Ei hajuakaan enään. Ei muuta kuin siskolta kyyti kotiin ja huomenna sitten 2 eri julkisella töihin. Aikaa pitää varata 80 min normaalin 25 minuutin sijaan :curs:
Kiva maanantai. Ei toimivaa autoa enään, ei kännykkää. Ei ajokorttia, ei pinoa lounasseteleitä, ei luottokorttia. Taskussa vain säästöpossusta haalittu kolikkokasa jolla pääsee töihin :curs:
No mutta onneksi ei köyhälle sattunut :thumbs: :D
Mietin vaan, että onkohan bodaajan faija laisinkaan tietoinen nauttimastaan statuksesta.