Just palailin isäukon luota ja voi vittu että vituttaa taas kerran koko ukko. Olen yrittänyt pitää jonkinlaisia välejä jotta omilla lapsilla olisi välit ukkiinsa mutta en tiedä kannattaako. En vain pysty tässä iässä ottamaan vastaan sitä vähättelyä ja vittuilua mitä sieltä sataa koko ajan. Välillä sen vähättelyn takia itsetunto on nolla ja vittuilun takia puran sitten pahaa oloa perheeseeni. Se on saletti, että jos minä en ota yhteyttä niin ei ota sekään. Sille kun tuntuu sitten olevan ihan sama näkeekö vai eikö näe lpasenlapsiaan, se vaan odottaa että toinen "murtuu" ensin ja ottaa sitten yhteyttä. Tämä nyt alkava vaihde on ns. "henkinen vaihe". Se soittelee kaikki sukulaiset läpi jotka soittelevat sitten tänne ja voivottelevat että "Miten sinä nyt noin?". Perkele ei pitäs provosoitua mutta kuulisittepa itse sitä avautumista. Se jotenkin sadistisesti nauttii siitä, että kun hän onnistuu provoamisessa ja toinen sanoo kunnolla takaisin, pääsee ikään kuin "uhrin rooliin". Perkele sentään.
Mutta auttoipa muuten kun saa tähän vitutus-ketjuun purkaa pahaa oloaan..
