Proteos sanoi:
Tohon on vaikea antaa mitään neuvoa, sen verran vahvasti noi ongelmat yleensä istuu takaraivossa (itellä ainakin näin). Pää pystyyn vaan, ei siinä muu auta. Ja lähde kaupungille zuumailemaan, se piristää aina. Missään tapauksessa ei saa jämähtää kotiin.
Ton "kaverit seurustelee - ite sinkku"- touhun olen myös kelannut läpi elämäni aikana todella useasti. Jostain syystä olen aina onnistunut ryssimään sellaiset naiset jotka mua todella kiinnostaa (suhde lopahtanut jostain syystä). Ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, että on joku kumppani vain sen takia, että muillakin on. Mä olen huomannut sen nyt viime aikoina käytännössä enkä todellakaan viitti jämähtää liian vakavaan suhteeseen sellaisen tytön kanssa joka ei tunnu oikealta. Kaverit sanoo useasti, että "eikös se ja se nyt olllu ihan mukava tyttö. kyllä sunkin olisi aika vakiintua. ei tossa ole mitään järkeä...", mutta silloin olisi just sellainen "kun muilla on niin mullakin pitää olla joku"- fiilis. Oma tilanne on tosin sikäli hyvä, että saan aina seuraa baariin, liiankin usein. Edelleen sama virsi... yksi nainen, jonka kaveri olen, saisi pikkuhiljaa lämmetä uudestaan jotta voisi vakiintua sen kanssa. Toi sun naistilanne on tavallaan sama kuin mun tilanne sillä erolla vain, että mä seukkasin mun tytön kanssa muinoin. Onneksi paistaa aurinko.
Eiköhän tää neljän seinän sisällä eläminen raukea parin viikon sisällä kun sairauskin jäi jo taakse. Sitä ei tosiaan aina usko, kuinka v-mäistä on, jos KAIKKI rumempaa sukupuolta olevat kaverit on VARATTUJA, sanan varsinaisessa merkityksessä. Itsellenikin ajatus seurustelemisesta ”jonkun” kanssa on yhtä kaukana kuin Saturnus. Olishan se mukavaa jos joku mukava tyttö sattuis elämään. (”olis mukavaa, jos olis mukavaa”) Ajatus parin etsiminen väkisin ei kiinnosta ja sellaisella asenteella mahdollisuudetkin tulee helposti pilattua. Sinkkuna ollessa on muuten todella ärsyttävää kuunnella toisten ihmisten kehotuksia seurustelukumppanin hankkimisesta. –Luuleko joku vittu, että niitä kasvaa puissa tai että kaikki edes haluaa seurustella?
Siitä mun naissäädöstä vielä sen verran, että se siis on ystävä, eikä kummallakaan ole kiinnostusta mihinkän vakavaan toistemme kanssa. Sen verran eri planeetoilta ollaan. Meidän suhde nyt on tosi outo ja oikeastaan alkoi, kun penskana mentiin sänkyyn ja molemille jäi paska maku. Myöhemmin ollaan lähennytty tosi paljon kavereina ja nyt molempien tekee mieli vain seksiä. Tilanteesta tekee pirun vaikean monikin asia mm. tunteiden ja seksin välisen tasapainon löytäminen. Kyllähän sitä jotain tuntematonta vois vaan ”panna”, mutta ainakaan mä en osaa riisua arvostusta ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan samalla kertaa kuin vaatteita. Toisaalta se toisesta välittäminen voi tehdä seksis tosi hienoa, toisaalta hyvä ystävyyssuhde saattaa mennä vituiks. Sitten soppaan voi vielä lisätä ison kasan muita ihmisiä, pääasiassa miehiä. Mulle on yks lysti kenen kanssa se harrastaa tunteetonta seksiä, eikä mua haittais vaikka se palais x-jätkäkaverin kanssa yhteen (hyvä tyyppi, mutta ei sillä o enää saumoja) Eilen oli supervitutus kun odottelin vastausta viikonlopun suunnitelmiin. (Muutan siis itse sunnuntaina pois.) Oli mennyt sopiin jotain muuta, mutta totesin, että mä en suostu jäämään kakkoseks tässä arvokysymyksessä. Oli kyllä vitun hyvä fiilis, kun se lupas tehdä yhdelle idiootille oharit ja olla mun kanssa. Huomenna siis ehkä saan loistavaa seksiä. :kippis1: Seksilläkään oikeastaan ei ole väliä ja en ole varma haluanko edes riskeerata ystävyyttä sillä. Mulle oli vaan todella tärkeää, että se arvosti mut tärkeemmäks kuin jonkun toisen. Todettakoon vielä, että ei välttämättä ole vika kerta kun sen tytön mainitsen tässä threadissa.
Sun naisjuttus vaikuttaa aika ikävältä. Mä voisin kaikessa suuressa ihmistuntemuksessani antaa yhden neuvon: (jos tunteista ja halusta palata yhteen ei voi suoraa sanoa) Kerro vaan, että pidät sitä tosi hienona ihmisena, jota arvostat ja kunnioitat ja olet iloinen siitä, että sulla on niin mahatava tyyppi lähelläs tjsp. Aika moni onnellinen suhde on alkanut ystävyydestä.
----------------------------------------------------------
Angelica-82 sanoi:
Voisko enempää olla kuin omasta kynästä. Kiva huomata et muillakin menee samoin...paitsi et mulla ei oo ees sitä pientä romanssintynkää tms pitämässä elossa...Eipä oo aikoihin ees kukaan kiinnostanu vaikkei tyypissä mitää vikaa oiskaan. Niin no, koskas oisin omanikäsiä ihmisiä viimeks ees nähny...
Suunnilleen joka sana quotatusta on ihan samoja mietteitä kun mulla nyt. Lisään vaan et mulla tätä on jatkunu jo mukavat 8kk eikä loppua näy.
Otan osaa. Ei tää elämä aina niin elämisen arvosta ole. :itku:
Vituttaa viel tää saatanan työpaikka: kuukaus "töitä" takana mutta ei yhtään TÖITÄ! Mut tuleehan se palkka istumallakin.
Otan osaa. Jotkut idiootit viel sanoo, että ”koettelemuksista voi ottaa opiks” tai ”se mikä ei tapa, vahvistaa”. –Mitäköhän yksin olemisesta tai tekemisen puutteesta voi oppia? Mä inhoan sanontoja. Mutta sun pitäis kyllä olla iloinen, että mikään romanssintynkä ei ole päällä. Tollaseen elämäntilanteeseen kun ei kannata hankkia sydänsuruja ja pettymyksiä. Varsinkaan jos ei saa hyviä ystäviä apuun tarvittaessa ja tarpeeksi paljon. Itsestänikin voin vielä sanoa, että oltuani yksin pidemmän aikaan vailla inspiraatiota ja elämänhalua, olen varsin kuiva ihminen. Sellaiset ihmiset ovat todella rasittavia ja esim. suhde ei välttämättä ole terveellä pohjalla, jos toisella ei ole muuta elämää kuin suhde ja tylsä työ/koulu. Yritä ensin hankkia jotain innostavaa elämään, (tosi helppoa -joo-o) Sen jälkeen olet itsekkin paljon kiinnostavampi persoona. Mutta kyllä se yksinolo on ikävää, vaikka sydänsuruja ei olisikaan. Mä olen itse halutessani hyvin sosiaalinen ihminen ja kaipaan sitä, että voisin olla seurassa, jossa mut tunnustetaan hyväksi tyypiksi. Mutta kuten Proteoskin kirjoitti, älä jää sisälle makaileen. Raahaa vaikka väkisin itses ulos, on se ainakin vaihtelua.
