- Liittynyt
- 14.8.2004
- Viestejä
- 188
Töissä aivan järjettömän paska päivä. Töistä päästyäni ajan johonkin vitun töyssyyn --> autosta pakoputki irtipoikki täydestä vauhdista. Olipahan ihmisillä töllisteltävää. Välittömästi pirahtaa puhelin, vaimo soittaa että on omalla autollaan marketin parkkipaikalla ja avaimet virtalukossa, ovet lukossa kuin myös tottakai.
Poimin vaimon kyytiin ja lähdemme kotiin hakemaan vara-avaimia joita on kaksin kappalein. Ei löydy MISTÄÄN! Tunnin etsinnän jälkeen kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. Luovutetaan, ja kaahataan kohti kauppaa, jonka pihalla vaimon biili noköttää avaimet virtalukossaan.
Matkalla huomaa, että jokin aika sitten alkanut lumipyry sakenee sakenemistaan. Ja kuinka ollakaan, on jälleen meitin talkkarihuki. Päästyämme kaupan pihaan taittelen jäykästä rautalangasta koukun jonka pujotan ovitiivisteen välistä sisään ja alan hapuilla lukon tappia. Tietenkin auto on juuri kaupan pääoven edessä, ja taas on kansalla katseltavaa. :wtf: Kiinnostaa muuten tuossa vaiheessa ihan vitusti kuulla kuinka jollakin vaarilla on vuonna kirves ja kypärä jäänyt Morris Marinaan avaimet virtalukkoon. Se pikkuikkuna Morris Marinan etuovessa on sitten kallein, että ei kannata ainakaan sitä rikkoa. Kuulemma kalliimpi kuin tuulilasi.
Sain tiirikoitua oven auki juuri ennen kuin kaupan edustalle kerääntynyt mummolauma ehtii kaivaa laukuistaan tenapakkausten seasta kännykät ja soittamaan poliisille että on maailma muuttunut pahaksi kun julkisella paikalla, vieläpä päiväseltään ihmisten autoihin murtaudutaan..
Nyt tarttis sitten mennä kolailemaan rivitalon pihaa. Tuntuu, että voisin heittäytyä lattialle selälleen, potkia ja itkeä kuin pieni lapsi. Ehkä sen vielä tänään teenkin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kolatessani lumia juosten (että ehtisin nähdä edes puolet Paosta tänään), kompastun jäätyneseen koiranpaskaan ja lyön käkättimen lumikolan kahvaan murtaen etuhampaani. :itku:
Poimin vaimon kyytiin ja lähdemme kotiin hakemaan vara-avaimia joita on kaksin kappalein. Ei löydy MISTÄÄN! Tunnin etsinnän jälkeen kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. Luovutetaan, ja kaahataan kohti kauppaa, jonka pihalla vaimon biili noköttää avaimet virtalukossaan.
Matkalla huomaa, että jokin aika sitten alkanut lumipyry sakenee sakenemistaan. Ja kuinka ollakaan, on jälleen meitin talkkarihuki. Päästyämme kaupan pihaan taittelen jäykästä rautalangasta koukun jonka pujotan ovitiivisteen välistä sisään ja alan hapuilla lukon tappia. Tietenkin auto on juuri kaupan pääoven edessä, ja taas on kansalla katseltavaa. :wtf: Kiinnostaa muuten tuossa vaiheessa ihan vitusti kuulla kuinka jollakin vaarilla on vuonna kirves ja kypärä jäänyt Morris Marinaan avaimet virtalukkoon. Se pikkuikkuna Morris Marinan etuovessa on sitten kallein, että ei kannata ainakaan sitä rikkoa. Kuulemma kalliimpi kuin tuulilasi.
Sain tiirikoitua oven auki juuri ennen kuin kaupan edustalle kerääntynyt mummolauma ehtii kaivaa laukuistaan tenapakkausten seasta kännykät ja soittamaan poliisille että on maailma muuttunut pahaksi kun julkisella paikalla, vieläpä päiväseltään ihmisten autoihin murtaudutaan..
Nyt tarttis sitten mennä kolailemaan rivitalon pihaa. Tuntuu, että voisin heittäytyä lattialle selälleen, potkia ja itkeä kuin pieni lapsi. Ehkä sen vielä tänään teenkin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kolatessani lumia juosten (että ehtisin nähdä edes puolet Paosta tänään), kompastun jäätyneseen koiranpaskaan ja lyön käkättimen lumikolan kahvaan murtaen etuhampaani. :itku:
