Se olis vissiin elämäntapojen muutos edessä. Tänä vuonna on ollut hengenlähtö ryyppäämisen seurauksena niin lähellä pariin otteeseen, että on pakko alkaa rauhottua. Lopullinen herätys tuli viimeviikolla.
Maanantai-yönä kaverit löytää mut kadulta shortsit, yks sukka ja kengät jalassa tärisemästä. Ulkona lämpötila oli lähellä nollaa tai jopa pakkasen puolella. Tätä ennen olin luvannut etten natsiryyppää enää tänä vuonna enkä varsinkaan ulkomailla.
Keskiviikko-iltana vannon, että otan iisisti ja katon vuorostani kaverieni perään. Puol seittemän aamulla ambulanssimiehet soittaa kavereille, että tulee hakee mut ulkovelta. Kaveri löytää mut pihalta sekavana, vekki päässä verta vuotavana kusemasta lippikseni päälle ja heittää mut vaatteet päällä jääkylmään suihkuun selkiytymään.
Ei tule kyllä jatkossa olemaan helppoa olla kaveriporukassa, jossa on totuttu juomaan aivan saatanasti. Vituttaa aivan helvetisti, että yhenkin kaljan avaaminen muistuttaa tästedes kaikesta kuumottavasta paskasta mitä muistan tapahtuneen ja mitä en muista. Aikasemmin juominen on ollu täysin hanskassa, mutta tänä vuonna homma on riistäytyny käsistä useaan otteeseen pitkään jatkuneen liiallisen opiskelun ja samanaikaisen työssäkäymisen aiheuttaneen ylirasitustilan johdosta. Viina, kyltymätön ja itsetuhoinen persoonaalissuus taitaa olla melko kohtalokas yhdistelmä.
ps. vittu että helpotti