Pertti Haaparanta. professori Helsingin kauppakorkeakoulu ja Jukka Pirttilä. erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitos
Verotutkimuksen vaikeudesta*
1. Johdanto
Jaana Kurjenoja (2005) tarttui haastavaan aiheeseen tutkiessaan sitä, kuinka paljon viime vuosien tuloveroalennukset ovat tulleet maksamaan. Hänen päätuloksensa on, että vuosien 1996-2003 veronalennusten kustannukset jäävät kymmenesosaan eli noin 475 miljoonaan euroon ennakoidusta 4,8 miljardista.
Kritisoimme jo aiemmin (HS 30.1.05) tätä tutkimusta ja ennen muuta sitä seurannutta uutisointia. Koska sanomalehden yleisönosastossa ei voi esitellä laajasti näkemyksensä perusteluja, yritämme tässä valottaa tarkemmin kriittisyytemme syitä.
2. Miten tulisi tutkia?
Peruskysymys on se, kuinka paljon verotuloja olisi saatu, jos veronkevennyksiä ei olisi tehty. Tätä verrataan sitten toteutuneeseen verokertymään, ja erotuksena saadaan veronalennusten kustannukset.
Yksinkertainen tapa on ajatella, että verotuksella ei ole käyttäytymisvaikutuksia. Tällöin veronalennuksen hintalappu on suoraan kevennyksen määrä kerrottuna veropohjan koolla. Jos ajatellaan, että valtion menoja ei samanaikaisesti muuteta, ja kuluttajat eivät ole täysin ricardolaisia, heidän kulutuskysyntänsä kasvaa, ja osa alennuksista tulee takaisin muiden verojen tuottona.
Monimutkaisempi, ja oikea, tapa olisi ensin arvioida verotuksen käyttäytymisvaikutukset: kuinka työn tarjonta, työmarkkinoille osallistuminen, veronkierto, investoinnit yms. muuttuvat kun verotusta muutetaan. Paras lähestymistapa tähän on käyttää huolellisesti koottua mikroaineistoa, jolloin vaikutusten identifioinnissa voidaan käyttää hyväksi sitä seikkaa, että samanaikainen veromuutos vaikuttaa eri tavoin eri tahoihin. 1 Tämä tarjoaa mahdollisuuden puhdistaa tuloksista muut samaan aikaan tapahtuneet makrotason muutokset. Toinen, täydentävä mahdollisuus on käyttää maiden välistä paneeliaineistoa. 2
Mikroekonometrista tutkimusta on maassamme tehtykin. Esimerkiksi Laine ja Uusitalo (2001) perehtyvät kannustinloukku-uudistuksen vaikutuksiin. Alustavia tuloksia Lapin Sosiaaliturvamaksualennuskokeilun vaikutuksista työn kysyntään tarjoavat Korkeamäki ja Uusitalo (2005).
Kun käyttäytymisvaikutusten suuruudesta on käsitys, ne voidaan yhdistää staattiseen analyysiin tai haluttaessa jopa makromalliin (esimerkiksi Suomen Pankin AINO-malliin), jolloin saadaan periaatteessa paras mahdollinen kokonaistalouden tason vaikutusarvo.
3. Kurjenojan työn kritiikkiä
http://karl.hkkk.fi/~haaparan/Kurjenojasta verotutkimuksen vaikeudesta.pdf
Kurjenojan tutkimus ei sisällä mitään edellä kuvatun kaltaista analyysiä, vaan siinä estimoidaan alla olevan tyyppinen malli (s. 37):
...
1. Kurjenoja ei selitä sitä, miksi hän on spesifioinut estimoitavan yhtälön niin kuin on tehnyt.
…
2. Samoin raportissa selitetään puutteellisesti, kuinka yhtälön avulla päädytään keskeiseen tulokseen.
…
3. Yhtälön tulkinnaksi raportissa esitetään, että verotuoton alenema on ennakoitua pienempi siksi, että ansiotaso on noussut, ja veronmaksajia on siirtynyt ylempiin ja raskaammin verotettuihin tuloluokkiin (s. 38). Mielestämme tämä ei voi olla oikea tulkinta, sillä jos ansiotaso muuttui, nämä muutokset olivat yhteydessä BKT:n muutoksiin, mutta yllä oleva luku saatiin olettamuksella, että BKT ei muutu.
…
Lopuksi on selvää, että Kurjenojan estimointeja häiritsee potentiaalisesti huomattava simultaanisuusongelma. Verot vaikuttavat tietysti myös BKT:hen. Samalla logiikalla kun verotuotto kasvaa, voidaan veroastetta laskea. Mitään luotettavia tuloksia ei voi saada, ellei tätä simultaanisuusongelmaa joillakin tavoin oteta huomioon.
http://karl.hkkk.fi/~haaparan/Kurjenojasta verotutkimuksen vaikeudesta.pdf
4. Lopuksi
Koska Kurjenojan tutkimuksen aihe on niin kiinnostava, media tarttui tuloksiin hanakasti ja julkaisi ne sellaisinaan (näin esimerkiksi talouslehdet Kauppalehti ja Taloussanomat, ja MTV3:n ja YLE:n TV2:n talousuutiset, Turun Sanomat, pääkirjoitus 22.1). Tämä tutkimuksen saama huomio yhdessä siihen liittyvien tulkinta- ja muiden ongelmien kanssa sai meidät puuttumaan tutkimukseen ja sen uutisointiin julkisesti.
Vastineessaan (HS 4.2) Kurjenoja kritisoi meitä siitä, että esitämme kritiikkiä, mutta emme itse ole tuottaneet tutkimuksia. Se, että tutkimusta ei paljon Suomessa tehty, on tietysti totta. Poikkeuksia toki on, kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat. Tutkimuksen vähäisyys ei sen sijaan ole perustelu sille, että ehkä alun perin taustaselvitykseksi, ei varsinaiseksi tutkimukseksi tarkoitettu työ raportoitiin Veronmaksajien keskusliiton toimesta näyttävästi julkisuudessa uutena, käänteentekevänä tutkimuksena aiheesta.
----
* Kiitämme Jaana Kurjenojaa datasta ja Roope Uusitaloa hyödyllisistä neuvoista. Kaikki vastuu on toki meidän.
1 Blundell (1995) tarjoaa erinomaisen tällaisen lähestymistavan peruskuvauksen.
2 Koskela, Pirttilä ja Uusitalo (2004) vetävät yhteen tällaisia tutkimuksia siitä, kuinka verotus vaikuttaa työllisyyteen.
Kirjallisuus
Blundell, R. (1995) “Tax policy reformi - why we need microeconomics?”, Fiscal Studies, vol 16, 106-125.
Ilmakunnas, S. (1997) “Female labour supply and Word incentives”, Labour Insitute for Economic Research Studies 68.
Korkeamäki, O. ja R. Uusitalo (2005) “Emplyment effects of a payroll tax cut - evidence from a regional tax subsidy experiment” VATT, julkaisematon käsikirjoitus.
Koskela, E., J. Pirttilä ja R. Uusitalo (2004) “verotuksen vaikutus työllisyyteen”, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 13/2004.
Kuismanen, M. (1998) “Labour supply, unemplyment and income taxation: An empirical application for Finnish females”, VATT Discussion Papers 145.
Kurjenoja, J. (2005) “Veropolitiikka ja verotuotot. Tilastollinen analyysi henkilöverotuksen, arvonlisäverotuksen ja yhteisöverotuksen tuotoista 1980-2003”, Veronmaksajat, Verotietoa 42.
Laine, V. ja R. Uusitalo (2001) “Kannustinloukku-uudistuksen vaikutukset työvoiman tarjontaan”, VATT-tutkimuksia 74.
