LAJIN ILMEINEN MASOKISTISUUS kääntyy itseironiaksi lausahduksissa: Pain is weakness leaving the body ("Kipu on sitä kun heikkous jättää kehon") ja Little bit of pain never hurts ("Pikku kipu ei koskaan tee pahaa").
Kyykkyä kutsutaan kehonrakennustreenauksen kuninkaaksi, sillä se on ehkä vaativin yksittäinen liike. Jokainen meistä kyykkää, esimerkiksi istuessamme vessanpöntölle. Tee sama liike 150 kiloa rautaa niskassa, ja ymmärrät mistä on kyse.
Bodarimme kyykkää painon jo viidettä kertaa. Säärilihakset, pakarat ja alaselkä alkavat puutua työstä. Iho kiristyy veren puskiessa lihaksiin, ja maitohappo alkaa kerääntyä tuottaen polttavaa tunnetta. Kipu lisääntyy. Kehonrakentaja ei kuitenkaan lopeta vielä. Nyt erotetaan jyviä akanoista. Epäily alkaa hiipiä mieleen. Paino on liikaa, olet väsynyt, lopeta jo, huutaa järkevämpi puoli aivoista, mutta neuvo menee kuuroille korville. Mies puskee tuskainen ilme kasvoillaan ja naama verenpunaisena vielä kaksi toistoa karjuen kuin luolamies kosintaretkellä, kunnes asettaa painon takaisin turvallisesti pinneihin avustajien kanssa.
Kehonrakentaja putoaa lattialle. Mies on selkeästi tuskissaan, jalat eivät toimi, hän haukkoo ilmaa kuin hukkuva, hiki valuu ja päivällinen pyrkii ulos sisääntuloaukostaan. Treenikaverit nauravat ja taputtavat bodarin selkää:
"Hyvä setti, yksi vielä."
