Vartalomallien vertailu+oman analysointi (oli:tavoitteen päättäminen&saavuttaminen)

[lumicki]

Eli toisin sanoen treenaaminen on sinulle vain "pakollinen paha" matkalla kohti unelmavartaloa?

Jos punttitreeni on sinulle, lumicki, ikävää pakkopullaa ja sen jatkaminen "seuraavat 10v" (itse asiassa koko elämän ajan, "varastoon" kun ei voi treenata) ahdistaa noin kovin, niin suosittelen kyllä lämpimästi, että suuntaudut mieluummin sellaisiin liikuntalajeihin, joista oikeasti pidät. Punteilla treenaaminen on toki erinomainen liikuntamuoto, mutta mikään ainut autuaaksitekevä juttu ei se(kään) ole.

aikaisemmin pidinkin treenaamisesta ja sen tuomast hyvästä fiiliksestä, sitten tuli reilun vuoden tauko...ehkä mun tän hetkinen elämäntilanne on sellainen että en oikein löydä sitä iloa liikunnasta sen kummemmin kuin muustakaan harrastuksesta. mutta tuskinpa nyt mitään juttua jaksaa jatkaakaan kauaa jos kokee ettei se anna itselleen mitään, joten varmasti lopetan sitten jos siltä tuntuu.

 

[Hippa]

nimenomaan valitsinkin kaksi hyvin erinlaista ja silti mielestäni ainakin treenattua kehonkuvaa, koska mielestäni kummatkin kropat ovat omalla tavallaan kauniita.

kyllä kai kummatkin ovat nähneet vaivaa saavuttaakseen omanlaisensa ulkomuodon, mutta onko siis ainut ero yksinkertaisesti vain siinä että Mari on treenannut enemmän kuin Ashley? vai joutuuko Ashley diettaamaan kokoajan tms. pitääkseensä itsensä sekä hoikkana että treenattuna...mitä luulette?

Mun mielestä tuo Ashley on melko tavallisessa kunnossa. Tuollaisen rasvaprosentin ylläpito ei vaadi dieettaamista, mutta ei tietenkään voi mässäilläkään miten lystää.

Näiden naisten eroon ei löydy selitystä siitä, että Mari on treenannut pidempään. On ihan selvä, että Marin tavoitteet on erottuvissa lihaksissa. Silloin treenataan (ja dieetataan) ihan eri tavalla kuin jos tavoite on vaan olla hoikka (niin kuin Ashley mielestäni on). Minun mielestäni erona on eri tavoitteet. Toinen haluaa olla hoikka ja näyttää hyvältä, ja toinen haluaa olla lihaksikas ja näyttää hyvältä.

Molemmat näyttää omalla tavallaan hyvältä, mutta ovat aivan eri kunnossa.

Gillyanne tuossa sanoikin fiksusti, että jos salilla käyminen on pakkopullaa kannattaa etsiä itselleen laji, joka on mieluinen.

 

[PMLats]

Olen Gillyn kanssa aivan samaa mieltä, että turha on yrittää väen väkisin punttia vääntää jonkun fitnesskissan kuva mielessä - tulokset kun todellakin tulevat vasta vuosikausien pitkäjänteisen työn jälkeen (jos silloinkaan), kehityskin tyssää välillä ja silloin on vain jaksettava jatkaa. Siihen ei minun nähdäkseni pysty, jos ei rakasta itse treenaamista! Joku tietysti saattaa kyetä pakottamaan itsensä vuosi vuoden jälkeen salille, mutta eikö olisi mukavampi tehdä jotain, mistä oikeasti nauttii?

 

[Siru]

Mullakii oli, kun saliharrastuksen aloitin, tavoitteet kovastikin pelkästään ulkonäölliset... Mutta tänä päivänä asian laita on aivan jotain muuta. Mä saan tästä harrastuksesta ihanaa sisältöä ja mahtavaa fiilistä mun elämääni. Tää on ihan mun oma juttu! Kaikki muutos mikä tapahtuu ulkonäössä on vaan plussaa... Oon jotenkin niin ilonen siitä psyykkisestä muutoksesta mikä mulle on tapahtunu kun tän jutun löysin. Toivoisin, että kaikki muutkin tytöt tekis tätä ihan silkasta ilosta treeniin eikä aina miettien niitä ulkonäkötavoitteita.

 

[heduhemuli]

Katotaas mäkin haluan kokeilla tätä:

Positiiviset::thumbs:
-leveät hartiat(omasta mielestä, kroppaan nähden)
-hyvät, voimakkaat jalkalihakset
-hyvän muotoiset selkälihakset ja ryhti
-sopivan kokoiset rinnat
-nopeasti muotoutuvat ( ei kasvavat) lihakset
-Sirot kädet


negatiiviset::down:

-lapsimaha( löysää ja sitäkin löysempää)
-hennot hiukset
-jenkkakahvat
-löysä perse
-oikutteleva olkapää
-heikot nivelet ranteis ja nilkois
-heltan alku
-löysät käsivarret(vielä)
-...


Tavoite: kaikin puolin kiinteä, ei saa nipistämällä kiinni ellei ota isolta alueelta.
Vahvat selkä ja vatsalihakset (lue: erottuvat;) ) Ja iso haba

Eikö realistinen? Aikataulu: Nyt- kuolema eli hiljaa hyvä tulee. Selvän eron haluan kyllä näkyvän noin viiden vuoden sisään, mutta en odota ihmeitä.

Hankalinta harrastukseni kannalta on lihasten monipuolinen harjoittaminen, tuppaa ne jalkalihakset kiinnostamaan eniten. Se fiilis mikä on ku " voima jyllää" (lainatakseni turhankin kulunutta lausetta) Siihen jää koukkuun. Ei oo enää viimeaikoina kiinnostanu peilitkään samalla tavalla, ku jotenkin riittää se, että vaatteet mahtuu paremmin ja olo on parempi. Kasvoja tietenkin meikatessa tulee tuijoteltua, mutta siihen se jääkin. Mukavaa vaihtelua entisen peilin edessä tuskitteluun verrattuna.
Kaukana oon vielä unelmastani, mutta pienin askelin tavoitteeseen...
Paino alkaa olla jo kohillaan, vielä se kiinteys ...

 

[Lizzie]

Miekii pistän totuuksia mustaa valkoselle

- omena vartalo, laihtuessa alkaa olla reppu malli tossa edesssä:evil:
- latta perse
- herkät olkapäät, kipeytyvät helposti
- allit
- ryhti ts. kaljapullo hartiat
- pitkä selkä, vetää jumiin joskus kiitettävän usein

+ pituutta ja raamia riittää 175
+ pohkeet ja reidet
+ aika hyvin lihas vastaa kun sitä kurittaa:whip:
+ perusvoimaa on

Pää tykkää todella tästä puntti meningistä

Tavotteita:
10v=lavalla, 5v=Paino 75-78kg ja allit ja reppu poissa.

Aina on jotakin ollut, että harrastus on jäänyt hyllylle. NO more:evil:
Tää on osa mun elämää ja tähän ei koulu taikka miehet tule sotkemaan.

 

[Annanna]

Mun kropassa plussaa:
-Aika X-mallinen kroppa, hartiat aika leveet ja mulla on hyvä vyötärö.
-Lihasta kasvaa kiitettävän helposti ainakin vielä, varmaan tyssää jossain vaiheessa.
-Juoksemalla tulee hyvän malliset pohkeet
- Mä tykkään mun selästä ja varpaista:D
- Kun on läskiä niin sitä on tasaisesti koko kropassa

Miinusta:
- Raskausarpia (en oo koskaan ollut lihava, eikä oo lapsia, mutta silloin joskus kasvuiässä kasvoin tosi nopeasti ja hirvittää miltä mun maha näyttää joskus sitten raskauden jälkeen... )
-Lihakset ja lihasvoima tuntuu katoavan hujauksessa jos tulee taukoa
-Polvet kenkkuilee välillä pahastikin
- Ennen menkkoja turpoan kuin pallo

 

[F...RED]

Olen Gillyn kanssa aivan samaa mieltä, että turha on yrittää väen väkisin punttia vääntää jonkun fitnesskissan kuva mielessä - tulokset kun todellakin tulevat vasta vuosikausien pitkäjänteisen työn jälkeen (jos silloinkaan), kehityskin tyssää välillä ja silloin on vain jaksettava jatkaa. Siihen ei minun nähdäkseni pysty, jos ei rakasta itse treenaamista! Joku tietysti saattaa kyetä pakottamaan itsensä vuosi vuoden jälkeen salille, mutta eikö olisi mukavampi tehdä jotain, mistä oikeasti nauttii?

Asiaa

 

[mansikka]

Tämä on ehkä vähän , mutta tämä asia on mietityttänyt minua jo pidemmän aikaa..Liittyy tavoitteen saavuttamiseen kuitenkin

Eli harrastan juoksemista ja punttailua, näkyviä tuloksia olen saanut aika nopeasti (jos ottaa huomioon puutteet ruokavaliossa, armoton herkkubeba:lol2: ).
Tavoitteena on kiinteä ja muodokas vartalo.
Jos ruokavalio olisi kunnossa ja noudattaisin sitä hyvin, tulokset olisi varmasti vielä paremmat, MUTTA mikä estää toteuttamasta tätä?

Tunnen jotenkin ehkä pelkääväni sitä, että näyttäisin hyvältä? En koe ansaitsevani näyttää hyvältä? Vai mikä voi olla syynä siihen, että jotenkin pelkään niitä positiivisia tuloksia? Tiedän, että kuulostaa järjettömältä.. Mutta aina kun huomaan, esim. vatsani tiukentuneen, ahmin jätskiä ja karkkia..En tajua! Onkohan kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Haluan kuitenkin saavuttaa tavoitteeni ja treenaan sen eteen.

 

[Sugarfree]

Hei mäkin tunnistan itessäni jonkun tollasen defenssin. Et täytyy lyödä läskiks kun menee liian hyvin. Menestymiskammo, sehän on psykologisesti todettu juttu eiks oo?

------------
Sugarfreen plussat ja miinukset:

+hyvä vyötärö-lantiosuhde
+habaa tulee helposti
+luullaan 5-7 v. ikäistäni nuoremmaks
+kiinteähkö hanuri
+paksu, suora pitkä tukka
+isot silmät
+pieni, siro napa (olis kamalaa olla pienikokonen ja omistaa xl-napa! nähty on)

-pohkeet alkaa nilkoista, eli mulla on pilkat.
-olkapäät on heikot
-notkoselkä menee helposti jumiin
-kaksarii pukkaa leuan alle jos paino nousee vähänki
-5 cm liian lyhyt
-pudottamani 6 kg --> hupikassit pieneen B-kuppiin.

 

[Faidra]

mansikka, mä olin ennen samanlainen. Kun kilo tai pari oli tippunut, tuli joku ihmeellinen tarve aina syödä ne takaisin. Tuo juttu luonnollisesti muuttui siinä vaiheessa kun aloin kilpailemaan. Mutta edelleenkin se meni noin kisojen jälkeen. Vaikka se hieno kunto oli saavutettu, koin sen pitämisen mahdottomaksi. En tiedä miksi. Ehkä sen vuoksi, että ruokavalio ei kuitenkaan loppupeleissä ollut sellainen jolla voisin kuvitella eläväni loppuelämäni? Tuntui, että on PAKKO herkutella koko ajan jollain, koska pian herkut viedään taas pois ja "joudun" dieetille. Nyt kun olen itse suunnitellut ruokavalioni, ei tuollaisia fiiliksiä enää ole. Syön hyvää ruokaa joka ikinen päivä enkä koe, että mulla olisi mitään ihmeellisiä mielitekoja. En myöskään enää ns. pelkää sitä, että olisin jatkuvasti hyvässä kunnossa. Rakastan vartaloani näin ja vielä enemmän senkin vuoksi, että koen pitäväni siitä hyvää huolta ruokavalion avulla. Näin se mielestäni pitäisi mennä, oli dieetti- tai offikausi. En oikeastaan halua enää edes sanoa sitä offiksi. En halua olla "off" joltakin. Haluan, että olen aina "on" - eikä sen tarvitse tarkoittaa kisatiukkuutta, vaan sitä, että on-vaihde on ruokavalion suhteen silmässä jatkuvasti. Ja siis siksi, että syön hyvää ruokaa koko ajan.

Olipas oudosti selitetty, mutta ehkä mun pointti tuli sieltä jotenkin esille.

 

[Gillyanne]

Tuntui, että on PAKKO herkutella koko ajan jollain, koska pian herkut viedään taas pois ja "joudun" dieetille

Hyvä huomio, Faidra. Aika lailla samanlaisia fiiliksiä oli itsellänikin silloin, kun kalorit olivat ylimpiä vihollisiani, enkä muutenkaan tiennyt mistään mitään (mitä tulee syömisjuttuihin, siis).

Ja tuohon auttoi minullakin oikeanlaisen syömisen opettelu.

 

[mansikka]

Kiitos vastauksista oli helpottavaa kuulla, että joku ymmärsi mitä tarkoitin.

Olen kyllä alkanut kiinnittää enemmän huomiota syömisiini, lähinnä siihen, että söisin tarpeeksi. Ruokahalu on tosiaankin kasvanut syödessä, eikä ylimäärräistä läskiä ole juuri tullut. Yritänkin edelleen lisäillä syömisiä..

Toivottavasti pääsen eroon tästä inhottavasta tavasta/pakkomielteestä kunhan saan ruoka-asiat kuntoon.
Joku on myös sanonut, että ongelma voisi johtua huonosta itsetunnosta: en arvostaisi itseäni, enkä saisi näyttää hyvältä. En kuitenkaan usko tämän pitävän paikkaansa, järkevämpi syy on nuo ruokapuolen asiat.

 

[Fättis]

Tunnen jotenkin ehkä pelkääväni sitä, että näyttäisin hyvältä? En koe ansaitsevani näyttää hyvältä? Vai mikä voi olla syynä siihen, että jotenkin pelkään niitä positiivisia tuloksia? Tiedän, että kuulostaa järjettömältä.. Mutta aina kun huomaan, esim. vatsani tiukentuneen, ahmin jätskiä ja karkkia..En tajua! Onkohan kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Haluan kuitenkin saavuttaa tavoitteeni ja treenaan sen eteen.

BINGO! Siis mä pelkään juuri tunnistaneeni itseni tuosta, kiitos sulle Mansikka! Hmmm...mitenköhän tuosta selvitään....

 

[Cassyput]

BINGO! Siis mä pelkään juuri tunnistaneeni itseni tuosta, kiitos sulle Mansikka! Hmmm...mitenköhän tuosta selvitään....

Etkä todellakaan ole ainoa. Kyllä kai tuolla jo pääsee johonkin, että tiedostaa tämmösen asian. Tämmönen taitaa olla aika yleistä...

 

[Miuku]

Olisin kyllä taipuvainen olemaan Faidran ja Gillyannen kanssa samaa mieltä, että tuo on enemmän syömisistä kuin päästä kiinni.

Ainakin minulla tulee helposti "ylilyöntiä" toiseen suuntaan jos liikaa hifistelee syömisten kanssa tai jos on liian tiukka dieettisetup.

 

[Cassyput]

Minulla ainakin se herkuttelu saattaa käynnistyä siitä että katson peiliin ja hups! Vatsa näyttää lattealta --> Makuuniin ja irtokarkkia naamaan.

Uskon että ainakin omalla kohdallani tämä on korvien välissä. Ei niinkään itsetunnossa, etten esim. uskaltaisi näyttää hyvältä, mutta usko uupuu. Eli olen aina näihin päiviin asti tottunut kuvittelemaan etten VOI saada lihaksekasta ja suht tiukkaa kroppaa. Sitten sitä haluaa jotenkin vahvistaa tuota ikuista uskomusta varmistamalla ettei niin varmasti käy. Jotenkin näin, vaikea selittää.

Onneksi tuntuu, että tämä "vaiva" alkaa hellittää. Lisäksi ei ole pelkoa, että minulla olisi se aina ihannoimani lihaksekas kroppa mitenkään kovin pian.... Mutta ehkä uskallan pian uskoa, että sen saavuttaminen on oikeasti mahdollista.

Edit: Meni kyllä totaalisen OT:ksi. Vastaan itse aiheeseen kun en ole näin kuoleman väsynyt.

 

[mansikka]

Yllättävää, että tämä on näin yleistä, luulin olevani ainoa!

Olen miettinyt vaihtoehdoksi myös sitä, että kun huomaa edistystä tapahtuneen niin ajattelee, että on varaa herkutella, kun tuo vatsa näyttää jo noin litteältä tms.
Yleensä herkkuja ei edes hirveästi tee mieli, niitä on vain jotenkin pakko syödä.
Olisiko sitten pinttyneestä tavastakin kysymys.

Minäkin olen kuvitellut, etten voi saada lihaksikasta kroppaa koskaan, jotenkin se tuntui ennen niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta asialta. Enhän vieläkään ole mikään lihaskimppu, mutta tuloksia olen saanut. Paljon on vielä treenattava ennen kuin saavutan tavoitteeni.

 

[Senttu]

mä laitan nyt tähän ketjuun, kun olen miettinyt näitä omia tavoitteita, tai sitä että entä kun niiihin päästään. Mulla on nyt tässä takana semmoset 4kk tiukkaa salitreeniä, kävin 4xvko salilla ja lisäks tuli pari aerobista päälle viikossa. Ruokavalio oli aika tarkkaa. Kalorit pidin siinä n. 2200-2400. Kroppa on nyt kiinteytyny omasta mielestäni hyvin ja olen suht tyytyväinen. Nyt mietin että sit vois ottaa vähä rennommin ainaki jonkiaikaa ja miettiä sit myöhemmi mitä tavoitteita olis vielä. Kun eihän nyt ole mitään järkeä eikä mahdollistakaan täysillä mennä kokoajan..

Niin varsinainen kysymys olisi että miten onnistuu sit pitää yllä tämä kunto mikä nyt on? Tarkoitus on edelleen käydä salilla ja nyt syksyn aikana varmaan jumppatunnit sit houkuttelee kun ei välttämättä lenkki ilmat enää ole hyviä.
Mikä olis sopiva määrä käydä salilla? Onko järkeä tehdä koko kroppa 3x/vko ja lisäks vaik 2 jumppatuntia? Tekisinkö nyt jonkiaikaa samoilla painoilla millä nyt teen, jos ei ole tarvista sitä lihasta nyt tällä hetkellä kasvattaa? Entäs sit ruokailut? Pysyiskö kalorit samalla linjalla?

Tosi paljon aiheuttaa pään vaivaa että onko se mahdollista treenata sillee ettei laihtuis eikä kuitenkaa sit pääsis lihomaankaan..
Jos joku osais jotai neuvoa antaa niin olis kyl tosi apuun!

 

[lumicki]

Yllättävää, että tämä on näin yleistä, luulin olevani ainoa!

Olen miettinyt vaihtoehdoksi myös sitä, että kun huomaa edistystä tapahtuneen niin ajattelee, että on varaa herkutella, kun tuo vatsa näyttää jo noin litteältä tms.
Yleensä herkkuja ei edes hirveästi tee mieli, niitä on vain jotenkin pakko syödä.
Olisiko sitten pinttyneestä tavastakin kysymys.

Minäkin olen kuvitellut, etten voi saada lihaksikasta kroppaa koskaan, jotenkin se tuntui ennen niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta asialta. Enhän vieläkään ole mikään lihaskimppu, mutta tuloksia olen saanut. Paljon on vielä treenattava ennen kuin saavutan tavoitteeni.

toi kuulostaa kyl tosi tutulta mustakin :evil: