Vanhuus ilman yksinäisyyttä

[Anonymity]

Taas tämä pysäytti "mainoksena" metrolaiturilla...

www.vanhuusilmanyksinaisyytta.fi


Joka toinen päivä Suomessa kuolee vanhus oman käden kautta. Perinteisestihän vanhukset tappavat itsensä juhlapyhien, synttäreiden tai vastaavien lähestyessä.

Milloin sinä viimeksi muistit jotakuta yksinäistä vanhusta, enemmän tai vähemmän läheistä? Tuntuuko sinusta siltä, ettei ole aikaa tavata tai soittaa? Vai onko vaikeaa olla vanhan, ehkä dementoituneen vanhuksen lähellä, jonka kanssa jutut eivät ehkä enää kulje samalla tasolla?

 

[Hullu inkkari]

Onhan tossa hyvät tarkoitusperät, vaan on täällä vanhusten lisäksi paljon muitakin yksinäisiä ajautumassa itsemurhaan. Jutut harvemmin kulkee ihmisten kesken samalla tasolla muutenkaan, joten enpä tekisi numeroa että se johtuu juuri ikäerosta. Kaikkein ahdistavinta yksinäisyyttä on se kun dialogia ei synny. Silloin todella tuntee täysissä hengen ja sielun voimissaan olevansa yksin.

 

[PikkuT]

Täytyy tunnustaa, että itsekkin laiminlyön ainoaa elossa olevaa isovanhempaani vierailemalla liian harvoin. Ajanpuute on mielestäni . Aikaa löytyy aina, jos vaan oikeasti haluaa tavata. Ehkä olemme liian "ujoja" keskustelemaan "höperöiden" vanhusten kanssa ajoista, jolloin itse ei ole ollut edes märissä unissakaan olemassa. Vanhuksien kanssa on toisaalta mielenkiintoista keskustella ajoista ennen toista maailmansotaa, sillä ainakin oma mummoni muistaa ko. ajat pelottavankin tarkkaan.

 

[Tytteli]

Omat isovanhemmat on jo kuolleet, mutta olen ollut joskus kesätöissä kotipalvelussa, missä tuli päivittäin törmättyä näihin yksinäisiin ja etenkin liikuntakyvyttömiin vanhuksiin. Heidän koko päivä kului neljän seinän sisällä ja ainut valopilkku oli meidän työntekijöiden pikainen visiitti. Todella surullista...:( kyllä mielestäni sukulaisten tehtävä olisi edes jotenkin muistaa vanhuksia, muutenkin kuin perintöä odotellessa...

 

[Anonymity]

Toki on muitakin ihmisiä, jotka hautovat itsemurhaa. Vanhusten itsemurhista vaan ei kauheasti puhuta. Täytyy sanoa, että vaikka omassa työssäni kohtaan välistä aika paljon ikäviä asioita, niin kyllä eniten on jäänyt mieleen pyörimään erään vanhuksen itsemurhayritys 80-vuotis päivänään tai siis sitä edeltävänä yönä. Pahinta oli ehkä se, ettei vanhus edes pystynyt myöntämään, että tällainen aikomus oli, kun se oli niin kova häpeän aihe hänelle itselleen.

 

[Hullu inkkari]

Eipä mistään enää puhuta, ellei se ylitä uutiskynnystä. Ja sitten kun puhutaan, niin asiaa myllytetään mediassa valheellisesti minkä ehditään.

 

[Kalmaaja]

Pysäytti todellakin ja tästä lähtee soitto papalle.
Näitä juttuja ei voi pysähtyä koskaan miettimään tarpeeksi, sitä ei vaan tajua että kaikki on kuolevaista, ennenku omalle kohdalle, tai lähipiiriin napsahtaa...

 

[Mixu]

Sellaiseen voisin suostuakin, että kerran viikossa kävisin vaikka ilmaiseksi jonkun vanhuksen luona, juttelemassa ja kuuntelemassa. Mutta rahaa en kyllä anna mihinkään keräyksiin, usko mennyt.

 

[MissEvilEve]

Minä olen aika avulias ollut aina vanhuksille. Itseni on kasvatettu niin että vanhuksia, ja vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa [tosin kunnioitus tulee ansaita]. Yritän aina olla ventovieraillekin vanhuksille iloinen ja tuttavallinen, hymyilen heille kadulla/kaupoissa/terveyskeskuksissa, autan jos he tarvivat apua ja saatan jututtaa joitain ihmisiä tietyissä yhteyksissä hetken aikaa.

Uskon että tälläinen pienikin panos [varsinkin kun se kohdistuu ventovieraisiin] voi olla mukava päivän piriste kenties niin hyvin harmaaseen arkeen. Varsinkin jos ovat yksinäisiä niin ehkä juuri se minun jutteluni kaupan hyllyillä tai postin jonossa on juuri se joka tuo auringonpaisteen risukasaankin.

 

[kalmukki]

Jos ei ole nuoruudessaan opetellut sietämään yksinäisyyttä, voi vanhuus olla aika tuskallista aikaa. Me kokeneet erakot osaamme puolestaan nähdä yksinäisyyden onnen ja mielenrauhan lähteenä.

 

[Ex-Tavis]

Minä olen aika avulias ollut aina vanhuksille. Itseni on kasvatettu niin että vanhuksia, ja vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa [tosin kunnioitus tulee ansaita]. Yritän aina olla ventovieraillekin vanhuksille iloinen ja tuttavallinen, hymyilen heille kadulla/kaupoissa/terveyskeskuksissa, autan jos he tarvivat apua ja saatan jututtaa joitain ihmisiä tietyissä yhteyksissä hetken aikaa.

Uskon että tälläinen pienikin panos [varsinkin kun se kohdistuu ventovieraisiin] voi olla mukava päivän piriste kenties niin hyvin harmaaseen arkeen. Varsinkin jos ovat yksinäisiä niin ehkä juuri se minun jutteluni kaupan hyllyillä tai postin jonossa on juuri se joka tuo auringonpaisteen risukasaankin.

Todella hyvin kirjoitettu!

Itse ajattelen aivan samalla tavalla. Mulle onkin tyypillistä rupatella kaikille(oli kyseessä sitten vanhus tai nuori) kaikissa mahdollisisissa yleisissä paikoissa kuten bussipysäkit, kassajonot, kaupat jne..heh, ehkäpä joskus liikaakin.

Mulla on elossa enää yksi mummo, jonka luona käymiseen AINA järjestän aikaa vaikka olisin käymässä kotipaikkakunnallani vain pikaisesti. Tämän threadin ansiosta kyllä väistämättä tulee sellainen olo että kyllä sitä pitäisi tehdä enemmänkin vanhusten hyväksi, ja ainakin soitella mummolle useammin...

 

[Gascoigne]

Koita nyt siinä käydä katsomassa dementiapotilasta joka ei tunne enään lastenlapsiaan luulee että oon ryöstämässä rahoja.

Vaari sentään on suht järjissään vielä, ukko ei inahtanutkaan sotajutuistaan 50-ekaan vuoteen mutta nyt on alkanut puhumaan niistä Sven Hassel tyyliin, "miestä tuli jään yli ihan mustanaan eikä siinä konekivääri mitään auttanut, rivit täytettiin nopeasti uudestaan URAA huudon kuuluessa... Karkuunkaan oli turha yrittää kun oli aukea seläntakana joten puukkohan siinä piti kaivaa esiin..." tai sitten saa kuulla juttua siitä konepistoolista jonka se otti, vähän röhönaurua väliin ja sitten vaan kylmästi "Se pirun konepistooli pelasti miun hengen sitten useasti"...

Itse uskon että meidän ei enään tarvitse olla vanhana "yksin", internetissähän me surffataan ja chatitään mahdollisten lastenlasten kanssa...

 

[Mur-Mur]

Kyllä jokaisen velvollisuus on hoitaa omat vanhempansa. Kaikkien tulisi mielestäni ottaa vanhempansa luokseen asumaan. Varsinkin sitten kun toinen vanhemmista kuolee. Eihän se kivalta tuntuisi ottaa jotain kääpiä nurkkiin pyörimään mutta mielestäni lapset ovat sen vanhemmilleen velkaa. Kyllä se Kiinan malli, jossa koko suku asuu saman katon alla, on paljon ihmisystävällisempi kuin tämä länsimainen malli, jossa ihmiset jätetään yksin kuolemaan.

Olen ehkä :wanha: :naikainen mutta olen sentään oikeassa.:D

 

[Inkeri]

Kyllä jokaisen velvollisuus on hoitaa omat vanhempansa. Kaikkien tulisi mielestäni ottaa vanhempansa luokseen asumaan. Varsinkin sitten kun toinen vanhemmista kuolee. Eihän se kivalta tuntuisi ottaa jotain kääpiä nurkkiin pyörimään mutta mielestäni lapset ovat sen vanhemmilleen velkaa. Kyllä se Kiinan malli, jossa koko suku asuu saman katon alla, on paljon ihmisystävällisempi kuin tämä länsimainen malli, jossa ihmiset jätetään yksin kuolemaan.

Olen ehkä :wanha: :naikainen mutta olen sentään oikeassa.:D

Tää on tosi vaikea juttu.. kaikilla ei ole vaan mahdollisuutta ottaa vanhempiaan luokseen asumaan vaikka se kuinka olisi hieno ele. Oma äidinäitini (ainoa isovanhempi elossa) sairastaa alzheimeria ja tarvitsee koko ajan valvontaa ja sairaanhoitoa. Miten mun oma äiti sitä kotonaan hoitaisi, kun ei todellakaan ole hoitoalalla (ja hänen kärsivällisyydellään ei olisi muutenkaan mitään edellytyksiä hoivaamiseen) ja mummu on käytännössä sänkypotilaana + aivan poissa tästä maailmasta? Kyllä omasta mielestäni paras paikka on silloin dementiakoti, jossa ammattilaiset osaavat hoitotyönsä.
Kyllä se hienoa olisikin jos kaikki vanhukset saisivat olla kotonaan ja perheen ympäröimänä (luonnolliseen)loppuun asti.

Se metromainos tosiaan pysäytti :(

 

[AGR]

Omat isovanhemmat on jo kuolleet, mutta olen ollut joskus kesätöissä kotipalvelussa, missä tuli päivittäin törmättyä näihin yksinäisiin ja etenkin liikuntakyvyttömiin vanhuksiin. Heidän koko päivä kului neljän seinän sisällä ja ainut valopilkku oli meidän työntekijöiden pikainen visiitti. Todella surullista...:( kyllä mielestäni sukulaisten tehtävä olisi edes jotenkin muistaa vanhuksia, muutenkin kuin perintöä odotellessa...

Teen paraikaa työtä jossa käyn pikavisiiteillä vanhusten luona. Voi helvetti miten kurjaa elämää niillä voi olla. Ja miten pimeiksi ne vanhukset omassa pikku maailmassa muuttuvat. Järkyttävää. Kova luonto saa olla vanhustyössä että sitä jaksaa. Mä oon nuori ja tuntuu vähän liian rankalta tällainen homma. Kommentit "Haluan kuolla" on joka päiväistä monella vanhuksella. Karu totuus elämästä iskee tajuntaan. Paskaa hommaa.

 

[Angelica-82]

Kaikkien tulisi mielestäni ottaa vanhempansa luokseen asumaan. Varsinkin sitten kun toinen vanhemmista kuolee.

Meillä äidin äiti asuu palvelutalossa, jossa on muitakin vanhuksia. Tavallaan ei siis ole yksin. Kuitenkaan mummo ei halua olla muiden kanssa tekemisissä ja on siksi melko yksinäinen. Joskus haettiin se meille jouluksi (asutaan eri kaupungeissa) mutta se haikaili koko ajan kotiin... Eikä se jaksa seuraa kovin kauaa. Jos se oikeasti haluais, ni kyllähän se meille mahtuis asumaan (siis äidille ja iskälle, ei mun luo) mutta kun se ei nimenomaan ite edes halua!
Vaikea siinä on yksinäistä auttaa, kun se ei oikein itsekään osaa sanoa mitä se haluaa. Pappaa kai se seuraksi kaipaa, mutta kun se kuoli jo 8v sitten...

Mulla siis enää mummot jäljellä ja niitä käyn moikkaamassa aina jouluna ja sit kun meen porukoiden luona käymään niin että mennään koko sakki mummolaan. Lukiossa joskus vietin syysloman äidin äidin luona. Nykyään en käy usein siksi, että matkaa sinne on kai lähemmäks 400km eikä tollasta matkaa tule kovin helpolla ajettua...

 

[Mur-Mur]

Meillä äidin äiti asuu palvelutalossa, jossa on muitakin vanhuksia. Tavallaan ei siis ole yksin. Kuitenkaan mummo ei halua olla muiden kanssa tekemisissä ja on siksi melko yksinäinen. Joskus haettiin se meille jouluksi (asutaan eri kaupungeissa) mutta se haikaili koko ajan kotiin... Eikä se jaksa seuraa kovin kauaa. Jos se oikeasti haluais, ni kyllähän se meille mahtuis asumaan (siis äidille ja iskälle, ei mun luo) mutta kun se ei nimenomaan ite edes halua!
Vaikea siinä on yksinäistä auttaa, kun se ei oikein itsekään osaa sanoa mitä se haluaa. Pappaa kai se seuraksi kaipaa, mutta kun se kuoli jo 8v sitten...

Mulla siis enää mummot jäljellä ja niitä käyn moikkaamassa aina jouluna ja sit kun meen porukoiden luona käymään niin että mennään koko sakki mummolaan. Lukiossa joskus vietin syysloman äidin äidin luona. Nykyään en käy usein siksi, että matkaa sinne on kai lähemmäks 400km eikä tollasta matkaa tule kovin helpolla ajettua...

Okei onhan tuo tosi. Onhan nuo monet vanhukset jääräpäitä eivätkä halua kotoaan lähteä vaikka eivät kyllä sielläkään viihdy. Eihän sitä ketään voi väkipakolla raahata. Moni ei varmaan vaan sen takia lähde muualle asumaan kun ajattelee olevansa vaivaksi. Yksikään vanhus ei halua tuntea olevansa vaivaksi. Siitä tulee varmasti todella :wanha: olo. Mutta elämä on kuitenkin elämää ja jossain vaiheessa moni meistä tarvii apua vessassa käyntiin ja syömiseen. Kyllä tällaiselle vanhukselle olisi parempi olla läheistensä luona kuin jossain laitoksessa. Toki jotkut ovat niin huonossa kunnossa ettei heitä voi kotonaan hoitaa. Silloin pitää vaan muistaa käydä usein katsomassa. No, itse ainakin vanhana haluaisin asua jonkun lapseni luona mikäli vaimoni kuolisi ennen minua ja olisin valmis ottamaan meille vanhat sukulaiset asumaan.

Ei minulla nyt jokatilanteeseen ratkaisuja löydy mutta silleen suurin piirtein. Jee.

 

[PikkuT]

Täytyy tunnustaa, että itsekkin laiminlyön ainoaa elossa olevaa isovanhempaani vierailemalla liian harvoin. Ajanpuute on mielestäni . Aikaa löytyy aina, jos vaan oikeasti haluaa tavata. Ehkä olemme liian "ujoja" keskustelemaan "höperöiden" vanhusten kanssa ajoista, jolloin itse ei ole ollut edes märissä unissakaan olemassa. Vanhuksien kanssa on toisaalta mielenkiintoista keskustella ajoista ennen toista maailmansotaa, sillä ainakin oma mummoni muistaa ko. ajat pelottavankin tarkkaan.

Täytyy vielä hieman täydentää omia ajatuksiani aiheesta. Kirjoitukseni katkesi kun kiireiset työt kutsuivat...

Anyway, itseäni pännii joskus omassa mummossani ne vanhuuden tuomat vainoharhat, tyyliin välillä kehutaan kuinka hyvin olet itseäsi kouluttanut, pärjännyt elämässä tähän asti jne. Kohta epäillään vihjaillen huumeisiin sekaantumisesta, varastelusta jne... Ei moisesta tietysti pitäisi ottaa poroja nokkiin, aika näyttää kuinka höperöksi itse tulee...

Kyllä vanhuksille pitäisi antaa riittävästi aikaa, laatua eläkepäiviin, vanha ikäpolvi on sen kyllä ansainnut. Vaikka itse olenkin omalla tavallani "erakko" ja olen aina pärjännyt itsekseni tilanteessa kuin tilanteessa, niin empä haluaisi vanhuuden päiviäni yksi viettää. Tarkoitan tässä nimenomaan sukulaissuhteita.

 

[protsku]

Milloin sinä viimeksi muistit jotakuta yksinäistä vanhusta, enemmän tai vähemmän läheistä?

Kyllähän isovanhemmat muistaa, mutta yhteydenpitoa harvakseltaan kun asuu kokonaan toisella paikkakunnalla. Noin muuten tulee useinkin juteltua sotaveteraanien ja muitten satunnaisten "teräsvanhusten" kanssa ketä tulee vastaan lenkkipolulla ja uimahallissa.

Omasta vanhenemisesta olen ajatellut niin että sitten kun on itse wanhus niin keskittyy siihen teräsvaarina pysymiseen. Liikunta pitää nuorekkaana ja näkee muita itsestään huolehtivia immeisiä! :arvi: