Vanhojen perään haikailu

[Jali]

Tällä hetkellä en yhtään. Jos jokainen kuluva vuosi ei ole edellistä parempi tai edes yhtä hyvä, niin sitten täytyy muuttaa jotain omassa elämässään.

 

[Helistö]

Ainut mitä tulee menneisyydestä mietittyä, että olisinpa nuorena tehnyt muutaman fiksun päätöksen enemmän. Olisinpa jaksanut nähdä vähän enemmän vaivaa asioiden eteen. Jos olisin jaksanut, niin nyt pääsisi vähän helpommalla.

Tai joo, pääsispä takaisin päiväkotiin. Saisi joka päivä nukkua 1,5 tunnin päiväunet.

 

[Sylverö]

Tai joo, pääsispä takaisin päiväkotiin. Saisi joka päivä nukkua 1,5 tunnin päiväunet.

Minä nukun kotona, mutta työaikaan sisältyvät päikkärit kyllä kelpaisivat.

 

[Poppis]

Poppiksen tekstistä tuli mieleen että on hiljaksiin oppinut ettei ole mikään pakko.
Joku tulee sössöttää että sun on pakko sitä ja pakko tätä niin mä ainakin osaan sanoa ettei mun ole mikään pakko tehdä yhtään mitään.
Joskus oli melkoinen sähköjänis että kaikki ny ja heti, nyttemmin etenkin muiden kiireiden kohdalla tuumannut ettei se ole mun kiire ja jos oikein alat siinä hössöttää niin istun siksi aikaa persiille että se kiire menee ohi.
Se mikä nuoruudessa ketuttaa niin usein on joku nainen tullut sanomaan että häntä harmittaa ettei lähestynyt silloin ja silloin minua, itsellä ollut samoja fiiliksiä ja toki harmittanut mutta sitten kun ehdottanut jotan hänkipänkiä niin saanut ettei mua ny enää kiinnosta, sekös on sitten vituttanut

Aivan totta. Oon tässä parin vuoden aikana käynyt aika paljon asioita läpi päässäni, mitä haluan elämältä ym.
Olin itsekin ennen mulle-heti-tänne-nyt-tyyppi mutta nykyään aika harkitseva.

 

[start]

Mä oon tällä hetkellä ehdottomasti paras versio itsestäni joten en todellakaan haluaisi olla se mitä olen ollut 5,10 tai 20v sitten. Mulla oli joskus parikymppisenä aivan eeppinen parin kk rinkkareissu Hong Kongissa, Macaolla ja Thaimaassa jossa olin varmaan sen 2kk putkeen pienissä tai isommissa tumuissa. Mukava sitä on muistella, mutta ajatus siitä että vetäis 2kk keittoa on aika kamala. Mä luulen että mulla on mennyt toi ikääntyminen siinä mielessä hyvin että kaikki hyvät muistot liittyy asioihin joita en halua enää tehdä jolloin ne jättää mieluusti muistoiksi. Samaten entisiä parisuhteita on mukava muistella mutta en koe mitään ikävää niitä kohtaan. Toki jotain asioita ois voinut tehdä paremmin. Jos olisi ollut tämä tietotaito punttitreenejä kohtaan 15kesäisenä tai jos olisin aloittanut kitaransoiton jo teini-iässä enkä päälle 30vuotiaana. Saati sitten että olisin panostanut lukioon enemmän ja mennyt niillä papereilla johonkin kovaan kouluun. Noi on kuitenkin kaikki asioita mitä voin duunata nykyään. Opin kitaraa pikkuhiljaa, salilla on hauskaa vaikkei kehitys enää niin nopeaa olisikaan ja kouluun voin mennä jos tulee sellanen fiilis. Väliaikaisesti riittää opiskella omaksi iloksi ja itseasiassa vietän illan mieluummin lukien himassa kun lähtisin radalle vetämään salmarishotteja. Ja kun se olo tulee että "hei nyt vedetään kuin parikymppiset" niin viimeistään aamulla tulee fiilis että onneksi en ole enää sen ikänen ja lähde uuteen nousuun. Festareitakin katson enemmän sillä silmällä että onneks en enää käy noissa telttailemassa ja nestemäisellä ravinnolla.

Sitten jos alkaa terveys menemään niin aletaan koetella sitä henkistä kanttia. Siihen mun voisi olla vaikea mukautua. Tosin jos se menee tasaisesti vanhetessa niin enköhän mä sillonkin mieti että onneksi ei tarvitse enää rykiä mitään rautoja maasta ja olihan se kiva kun oli komeat haukset mutta nykyään istun mieluummin vaikka opiskelemassa kieliä.

Libido on myös pysynyt hyvänä mutta jos se panetus alkaa joskus vähenemään niin eikai sitä osaa kaivata. Itseasiassa sehän antaisi vain aikaa tehdä jotain oikeasti mielekästä panemisen tai runkkaamisen sijaan.