Vanheneminen

[essi]

Taas on se aika vuodesta jolloin on jälleen yksi vuosi lisää plakkarissa...enään muutama vuosi ja neljä kymmentä on täynnä. Vanheminen on väistämätönta ja pitää sisällään paljon hyviäkin puolia noin niin kuin psyykkisesti, osaa ottaa asiat rauhallisemmin ja ainakin itsestä tuntuu että olisi ikään kuin jopa viisaampi kuin pari kymmpisenä.
Mutta tosi asia on se, että fyysinen puoli on se missä ikä näkyy väistämättä, enkä nyt tarkoita mitään ryppyjä silmä kulmassa ym. vaan ihan puhtaasti fyysistä suoritus kykyä.
Nyt vielä jaksaa helposti nuorempienkin mukana reeneissä, mutta jossain vaiheessa on edessä se kun ei enään pystykkään esim. punnertamaan niin kuin ennen, tai kroppa ei kestäkkään reenaamista samassa määrin kuin nyt. Refleksit hidastuvat, samoin kuin palautuminen. Väistämättä koittaa se päivä, jolloin on vaihdettava nyrkkeily kuminauha jumppaan tai vesijuoksuun.
Mitä muut yli 35v. ovat asiasta mieltä?

 

[Emmah]

Pyydäpäs Mikeä, että lisäilee sulle oikeudet tuonne Old school -puolelle (oma alue yli 30-vuotiaille), ellei niitä ole jo. Sieltä löytyy enemmänkin jutustelua tämän asian tiimoilta

 

[Hapero]

Rypyt silmä kulmassa lisäävät suoritus kykyä.

 

[Arzzka]

Olen vasta 30, mutta tajunnut aikapäiviä sitten että nuori aikuisuus on takanapäin. Vaikka miehilläkin testotasot alkavat laskea 30 ikävuoden jälkeen kuin lehmän häntä, uskon silti että ahkeralla treenaamisella voi kehittyä vielä useampia vuosia aina tuonne nelikymppiseksi asti. Ja senkin jälkeen liikuntaharrastus on paras tapa ehkäistä kropan rappeutumista.

 

[susanah]

Vielä kulkee ja kone puuskuttaa loistavasti, vaikka mittarissa on lähes nelkyt . Onneksi saa nauttia hyvästä kunnosta ja hyvästä fiiliksestä. Sitten kun luonto käskee hiljentämään tahtia, niin sitä on kuunneltava, ei siinä sen kummempia. Silleen tämä elo vain menee, turha siitä on murhetta ottaa tai vastaan taistella.

 

[DonHessu]

Itellä tulee aina ajatus "mitä teen vanhempana" yms. En vain halua/voi ajatella itseäni vanhana,heikkona, suuria kipuja tuntevana sairaana vanhuksena.

Tosin nyt olen "vasta" 15-vuotias, mutta tuntuu kuin olisi vain hetki siitä kun olin 6-vuotias. Ja kohta pitäisi työelämä aloitella... Ja kun en ole ajatellut edes jatkavani peruskoulun jälkeen.

Jessus.

 

[Jonzi]

Iteki olen nyt 17 ja aloin ajattelemaan että kohtahan sitä armeijaan tulee ja nyt ollaan vasta ysillä ;s Sitä se tuottaa kun oli puhe viivästymä ja 8vuotiaana kouluun.

 

[tattikuningas]

Ikäni puolesta en ehkä ole oikea henkilö postaamaan tähän ketjuun, mutta en näkisi viis-kybäseksi tulemisessa mitään vikaa (tai miksikä kybäseksi hyvänsä)

Kakruna on turha miettiä yhtään mitään, kunhan painaa menemää
Teininä ei kannata miettiä mitään, kunhan painaa menemään ja pysyy kaidalla tiellä
Parikymppisenä ei kannata stressata siitäkään turhia, rahat voi loppua mutta sou not, hanttihommissa on parikymppisenä sellaista siisitä kurjuusromantiikkaa

Kolmekybäsenä taas voi viedä parikymppisten naiset, nelikymppisenä voi ostaa kaikkea siistiä ja kutsua kaikkia nuorempia "pojiksi"
Viiskybäsenä on rahnaa sen verran ylimäärästä että voi toteuttaa itseään siltäosin (tai niin mä sen visioin)
Ja kuuskymppisenä ja siitä eteenpäin voi kertoa nuorisolle kuinka härskiä hommaa se oli aikanaan olla itte kloppi.

Kaikkein huonoin homma on stressata ja miettiä että viedään hautaan kuin pässiä narussa. Get it? Saunakaljan päälle on hyvä miettiä tällaisia.

 

[Taskuamatsoni]

Eipä itelläni vanhenemisessa stressaa muu kuin se että miehet tuppaa iästä riippumatta olevan kiinnostuneimpia jostain teineistä tai juuri sen iän ko. ylittäneistä Noh, nyt olen reilu parikymppinen, (eli en threadin kohderyhmää,) toivottavasti sitten vanhempana olen viisaampi enkä mieti tuollaisia.

Luulisin, että elämä on parhaimmillaan siinä 40-50 vuoden välillä, kun on vielä terveyttä, enemmän järkeä, intoa, rahaa jne. tehdä kaikkee kivaa, kaiken kruunaisi vaan se, että olisi tuolloinkin joku jonka kanssa sen kaiken voisi jakaa

 

[Systeemi]

Joo 33 tulee mittariin tämän vuoden aikana. Vanheneminen on kuitenkin aika kivaa. Ihmiset ottaa tosissaan eikä ala ensimmäisenä miettimään että mitä poika meinaa... No ehkä osittain ammatin varjo puolia.

Rahaa tulee ja menee. Ei velan ottaminen tunnu kauhealta niinkuin nuorempana.

Saa nähdä kun oma mukula kasvaa.. Tää on parasta mitä voi kuvitella. Ei voi käsittää kuinka voi olla huolissaan pienestä ihmisestä. Eikä voi käsittää sitä vilpitöntä iloa ja auttamisen halua mitä siltä pieneltä ihmiseltä saa.

50-vuotias ei enää ole vanha.

20-vuotias =sakkolihaa

63-vuotias = elämä edessä (eläkeelle) tukka takana

No tommoisia sloganeita tuli mieleen. Nämä ei ole missään järjestyksessä.

Teille nuorille kyllä tekin perässä tuutte ja vanhemmille täältä tullaan.....

 

[Phantomas]

Vanhuksena yleensä tehdään ne asiat mitkä olisi pitänyt tehdä nuorempina. Ajattelin tehdä ne jo aiemmin.

 

[tattikuningas]

Se on muuten vittumaista kun keksii mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä vasta kun koko homma on jo ohitse. Elämä on (enimmäkseen nössöjä) valintoja..... valitettavasti.

 

[SuperStar]

Hyvä threadi. Oon jo (vasta) 25v, antakaa vanhemmat ohjeita mitä tehdä nyt kun vielä oon "parikybänen" ja vielä on aikaa? En tarkoita että se myöhemminkään ois mahdotonta, mutta mitä kannattaa puuhailla sillon kun on parikybänen? Ja mikä jäi kaduttamaan mitä et itse tehnyt silloin kun olit "nuori"?

 

[Ultimecia]

Luulisi, että jälkeenpäin vituttaa ihan missä iässä tahansa se, että ei ole tehnyt sitä mitä on silloin halunnut. Että on lykännyt kaikkea "sitten kun" -mentaliteetilla tai muuten rajoittanut tai estänyt itseään jonkun ulkopuolisen tahon painostuksesta/toiveesta jne.

Voiko se kaduttaa, että parikymppisenä ei tee mieli vaikka treenata vaan tehdä kaikkea muuta? Totta kai kolmekymppisenä voi ajatella, että olisi kannattanut treenata enemmän, mutta jos olet kuitenkin ollut onnellinen onko sillä jotain väliä? Voiko kaikkea tehdä sillä perusteella, että vanhempana ehkä ajattelee tästä asiasta sitä tai tätä?

Itsellä on ollut yksi pieni ikäkriisi, kun samalla viikolla täytin 20 ja otin kaikenkattavan kotivakuutuksen. Nyt on ollut pari vuotta pelkkää taantumaa. Ehkä havahdun sitten kun naama on polvissa ja luulen olevani edelleen 25.

 

[esa67]

ikaa tulee tana vuonna 33v. ei tunnu missaan. Lapsi on tulossa noin 3 viikon paasta ajatukset lahinna siina.
seuraavan 10 vuoden aikan oman talon osto.
15 vuoden aikana elakkeelle jaanti.

odotan myos naita kaikkia. ei tosiaankaan mitaan paniikkia

 

[Ziphon]

Aika vauhdilla tuo ikä tuntuu menevän... erityisesti muutokset. Vielä 1,5 vuotta sitten asuin kotona ja nyt keväällä avovaimon kanssa olisi tarkotus muuttaa opiskelemaan 500km päähän toiselle paikkakunnalle. Ympäristö ja kaikki vaihtuu.

 

[terminator x]

Ihminenhän on niin vanha, kun tuntee itsensä olevan. En tarkoita, että nelikympisenä tarvitsis todistella nuoruuttaan, mutta eipä mitään syytä ole vanhaksikkaan vielä heittäytyä. Kilpakehonrakentajan ura tuolla edessäpäin viellä häämöttää.:whip:

 

[Ruger]

Joskus parikymppisenä luulin että elämä loppuu siinä kolmenkympin jälkeen. Nyt kun katsoo ~50vee ukkoleita jotka on asiansa hoitaneet kunnolla, niillä on aikaa kalastella, metästellä, käydä talvella muutama viikko lämpimässä, lapset pärjää omillaan ja talot maksettu. Se se vasta olisi elämää. Erektio ongelmat, valskaava stefa ja rouvan selluliitit(+viikset) on pieniä miinuksia.

Nyt rapia 30vee tuntuu että elää semmoista no-lifeä, työelämässä pitää yrittää edetä raketin lailla, lapset on pieniä, asuntolaitaa vaikka lampaat söisi, jatko-opiskelua, talon remppaa yms.. jatkuva kiire ja stressi. Aikaa ei ole lapsille, ystäville eikä oikein edes itselle.

SuperStarille, ensiksi elä ota naista vakavampaan suhteeseen. Jos sattuu niin käymään niin sitä asuntolaitaa, lasta, farmariautoa koeta välttää mahdollisimman pitkään.

 

[no-body]

Itselläni tuli alkuvuodesta 29 täyteen ja alkoi ahdistamaan aivan saatanasti, kun tajusin että kolmekymmentä kolkuttelee jo aivan nurkan takana :curs:. Asiaa hieman pidempään järjellä mietittyäni sen ei pitäisi niin kamalaa olla, koska sinänsä ikä ei tunnu minulla vielä missään ja kunto on joka suhteessa parempi kuin parikymppisenä (kaksviitosena se tosin oli paljon parempi kuin nyt, mutta kunnon laskeminen ei johdu iästä vaan elämäntapojen täydellisestä repsahtamisesta muutama vuosi sitten). Se kolmekymmentä ei myöskään ole mikään salamanisku, joka ihmisen muuttaisi tuosta vain raunioksi.

Enemmän kysymys voi olla siitä, että joskus alta parikymppisenä ajatteli itsestäänselvyytenä, että kolmekymppisenä tulee varmasti olemaan elämä järjestyksessä, fiksu työpaikka, vaimo hommattuna ja ehkä lapsiakin suunnitteilla jne. Se työpaikka nyt sentään on, mutta mistään muusta ei ole tietoakaan enkä osaa minkään kiljuvan kakaralauman perään edes kaivata, veisivät vain turhaan aikaa harrastuksilta ja kaljan juomiselta:D. Jossain mielen pohjalla kaivelee kuitenkin ajatus siitä, mikä mahtaa tällä menolla olla tilanne vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Viimeisetkin kaverit pariutuneet, nuorempien porukoista muumio nauretaan pihalle ja jäljellä on vain pakkopulladuunia päivät pitkät ja pornokokoelma sekä kiljupönttö iltojen ratoksi :curs:?

Asiaa pohdittuani totesin, että iän kertymiselle en mitään voi, mutta lupasin itselleni olla kolmenkympin täyttyessä paremmassa kunnossa ja toimintakykyisempi kuin ikinä ennen. Se ei sinänsä ihmeitä vaadi kun en mikään himokuntoilija ole ikinä ollut, mutta hyvä tavoite kuitenkin ja aikataulussa ollaan edelleen.

 

[hookoo]

Emmehän me ole kuitenkaan numeroita. Ikähän ei kerro ihmisen vanhuutta vaan vietettyä aikaa pallolla.

Itse omaksuin rauhallisemman elämäntyylin (kenties siis vanhuuden) jo 5 vuotta sitten. Parhaat päivät ovat vasta edessä, nuoruudessa ei ollut yhtään mitään hohtoa tai en ainakaan tunnusta. Odottelen tässä kuinka poika kasvaa ja velat lyhenee, mikäs siinä ollessa. Elämään mahtuu kuntosalia, matkailua, ystäviä, telkkaria ja silloin tällöin luxusta. Niin ja kaiken kruunaa tietysti kumppani jonka kanssa kaikkia edellämainittua voi tehdä ja tietysti muutakin.

EDIT: fyysinen suorituskyky, mitä väliä? Jossain voi aina olla paras.