Nimenomaan näin.
Toki ymmärrän sen kulman, että saliharrastusta aloittaessa on tarpeeksi tekemistä jo siinä kun opettelee oikeita suoritustekniikoita jne., eikä siihen soppaan kaipaa enää mitään salatiedekirjan sivulta vaikuttavaa vaikeaselkoista dokumenttia aiheuttamaan lisäharmia.
Kuitenkin jonkun 3x5-monotonian ja supertrendikkään hifistelykikkailuohjelman väliin mahtuu aika paljon, esim. fiksusti rakennettu lineaariseen progressioon perustuva ohjelma, jossa syklitellään kovempia ja kevyempiä päiviä, vaihdellaan toistomääriä ja vähän liikevariaatioita & kevennellään säännöllisesti.
Tolla tavalla se totaalinen nyyppäkin saattaa oppia jotain pientä ohjelmoinnista ja tajuta hyvissä ajoin järkevän tekemisen ja säännöllisen levon merkityksen, jos meinaa kehittyä.
Toinen vaihtoehto on takoa aivottomasti jotain kolmekertaafemmaa siihen asti kunnes ekan kerran stallaa kunnolla, ja joko a) kyllästyä koko touhuun, b) kuvitella, että nyt on aika alkaa bodaamaan kuustoistajakoisella paskaohjelmalla kun "ei enää kehity yksjakoisilla", c) alkaa kyselemään salin isoilta karjuilta sustaa tai d) parhaimmassa tapauksessa tajuta, että hei täähän on aika paska ohjelma, vois kokeilla jotain muuta.
Viimeisessä kappaleessa oli allekirjoittaneen huonoa huumoria, pahoitteluni jo etukäteen.
