Mikään koira ei saa olla harjoituskappale, mutta totta se on, että helpommalla koiralla kannattaa "harjoitella" ennen vaativamman ottamista. Koira on koira, mutta tasan tarkkaan kokematon koiranomistaja on helisemässä, jos murkkuikäinen -otetaan nyt sitten vaikka se helvatan- rottisuros alkaa temppuaan. Tunnen monta rottista, jotka ovat ihan kainaloisia, mutta myös muutaman, joita omistaja on jossain vaiheessa pelännyt, koska ei ole ollut tietoa/taitoa käsitellä koiraa. -Puhumattakaan, mikä tikittävä aikapommi esim. iso uros voi olla kokemattomissa käsissä. Ja tässä täytyy ajatella jo muitakin ihmisiä eikä vain sitä, miltä näyttää oman koiransa kanssa. Noissa pelkotapauksissa koira on otettu pelkän ulkonäön perusteella ja kun kasvattajiakin löytyy joka lähtöön, myydään koiria katsomatta pennun tai omistajan luonnetta.
Jos tiedät jostain asiasta enemmän siksi, että tämä asia on elämäntapasi tai harrastuksesi, eikö silloin ole ihan normaalia, että voi neuvoa aloittelijoita? Ihan samalla tavalla kuntosali- kuin koirapuolellakin.
Varmasti suren sitten tulevaisuudessa kuollutta koiraani pitkään, onhan se ollut suuri osa elämääni hyvällä lykyllä yli 15 vuotta. Vanhin on meillä kohta 14 ja välillä tuntuu kuin sydäntä revittäisiin rinnasta, kun ajattelee, että yhteinen aika käy vähiin. Toisaalta ymmärrän, että ihminen, jolla ei ole koiraa/lemmikkiä koskaan ollut, ei voi ymmärtää kiintymyksen astetta. Mutta se ei oikeuta vähättelemään toisen surua.
Tämä ei ollut kohdistettu ilkeilynä Mikelle, kunhan vastailin melko kokeneen koiranomistajan äänellä.
On tosiaankin tyhmää puhua, että kannattaa ensimmäiseksi ottaa joku ns. pikku karvakasa. Ei nää karvakasat oo sen helpompia yleensä ku muutkaan koirat. Ja tärkeintä koiraa hankkiessa on se, että ottaa selvää asioista ja rodusta sekä lähtee liikkeelle oikealla asenteella,rodulla ei ole siten väliä. Sama homma oli mulla ku otin ekaa koiraa, niin kaikki muka kokeneet suositteli mulle jotain vitun kultaista noutajaa tai mäyräkoiraa helppoina rotuina. Olin kuitenkin ihastunut rotikan luonteeseen, ulkonäköön jne jne. Ja en halunnut muuta rotua. Otin rotikan, eikä sen kanssa tuohuaminen ja kouluttaminen ollut sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan rodun kanssa. Jokaikinen koira on oma yksilönsä, ja se voi olla ns "vaikea", oli se sitten bordeauxindoggi tai bichon frise. Annan siis vinkiksi että ota se rotu, mihin olet itse ihastunut. Saat siitä loistavan ja toimivan rodun, kun otat itse asioista selvää ja koulutat siitä mieleisesi. Siitä ensimmäisestä rotikan ottamisesta on nyt kulunut kymmenisen vuotta ja kolme pentuetta kasvattaneena, en enää ikinä vaihda rotua. 
