USA Road Trip: Denver ---> Vancouver in 4 weeks!

[Lionhead]

Matkan varrella näimme aivan tien varressa satamäärin valtavia merinorsuja! Usean tonnin painoiset möhkäleet röhkivät rannassa, kuopsuttivat hiekkaa päälleen ja välillä tappelivat. Yksi nousi ylös ja aloitti uhittelun, johon joku ronsu välittömästi vastasi mönkimällä paikalle ja aloittamalla tappelun. Päitten yhteen löyminen kesti muutamia kymmeniä sekunteja, jonka jälkeen osanottajat kävivät vieri-viereen nukkumaan.

Puhuttiinko tässä nyt oikeista merinorsuista vai amerikkalaisista naisista?

Mielenkiintoista raporttia ja siistejä kuvia. :thumbs: Varmasti huikea reissu. Pakko itsekin toteuttaa elämän aikana.

:5:

 

[Batou]

Mahtava reissu. Mieleen tulee oma 8 vuoden takainen jenkkilan lapiajo reissu. Noita reissuja ei ikina kadu. Korkeintaan kaduttaa jos mieli tekisi ja ei ikina lahde. Onhan jenkkila jotain aivan ihmeellista - mielenkiintoisten suurkaupunkien lisaksi luonto on haikaiseva - kasittaakseni jenkkila on ainoa maa jossa on arktiset ja trooppiset ilmastot.

 

[Mike]

Mites turvallista muuten tuolla ylipäätänsä on seikkailla?

 

[manux]

Mulla on jenkeissä pelottanut kaks kertaa ja molemmilla kerroilla vähempi kuumotuskerrointa kuin helsingissä juna-aseman reunamilla. Toinen kerta oli ihan vaan olosuhteista kun ajettiin death valleyn läpi. Sitä kelas, että miten käy jos eksyy/auto hajoo/tms. muuta hazardia. Toinen kerta oli miamin downtownissa. Kävelin aamuvarhaisella klubilta hotellille ja oli spurgua jos jonkinnäköistä matkan varrella. Edellisenä päivänä samoilla nurkilla olin todistanut melko ikävän näköisen turpaanvetokisan. Miamin downtown on meleko hazardia aluetta imho.

En usko, että tarvii kauheasti pelätä, ellei sit käy jotenkin nohevasti, että päätyy väärään slummiin kultahelyjen kanssa tai tekee jossain alabaman nurkilla punaniskoja ärsyttävää perustoimintaa. Olosuhteet kyl kantsii tsekata ja luontoa kunnioittaa. Death valley on nimensä veroinen, jos munii itsensä asfaltilta hukkaan+jumiin tai vuoristossa tipahtaa talvella kinokseen/vuorelta alas.

Mitä köyhemmän oloisten paikkojen läpi tulee fillarilla vedettyä ja ei ainakaan vielä ole tarvinut miettiä, että jonnekin ei uskaltas mennä

 

[Aleksei]

Toinen kerta oli miamin downtownissa. Kävelin aamuvarhaisella klubilta hotellille ja oli spurgua jos jonkinnäköistä matkan varrella. Edellisenä päivänä samoilla nurkilla olin todistanut melko ikävän näköisen turpaanvetokisan. Miamin downtown on meleko hazardia aluetta imho.

Jep. Me oltiin menossa Spaceen joka oli kiinni. Päätettiin jäädä taksista kuitenkin ja lähdettiin kävelemään randomina "johonkin suuntaan" jos löytyisi ruokapaikka tai joku muu kuppila. Ei päästy kuin joku 30m kun heppu heppu joltain ovelta huusi että "no-no, you don´t wanna go there, take a cab". Käännyttiin ympäri ja lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan. Sieltä löydettiin American Airlines Arena ja lopulta Bayside Marketplace mihin mentiin syömään.

 

[Funky]

Kalifornia/länsirannikko on osittain poikkeustapaus. Täällä on paljon jengiä, jotka arvostavat laadukasta ruokaa, kuntoilua jne. Riittävän paljon, että tosiaan tota "jenkki organic" kamaa on tarjolla huomattavan paljon. Jenkit on muutenkin varsinkin san franciscon seudulla hirmuisia hifistelijöitä. Läskikin haluaa just ne oikealla mäenreunalla kasvaneet kahvipaput havaijilta mitkä on paahdettu oman maun mukaan. Tän näkee myös pekonihyllyllä missä ne läskit viihtyy. Pekonia on varmasti yli tusinaa erilaista perusmarketissakin. Eri puilla savustettua, eri tavalla maustettua, eri paksuista jne.

Tosin toi jenkkien organic ei tarkoita samaa kuin suomalainen orgaaninen. Lähinnä kai se on sitä ettei ole käytetty antibiootteja, myrkkyjä jne. Tästä lähtee sisämaahan vähän enempi niin siellä alkaa tuleen niitä läskejä vastaan huomattavissa määrin. Eikä edes puhuta vielä siitä millaisia lylleröitä on teksasissa.

Hyvänä huomiona kun ajaa Kaliforniasta kohti Oregonia niin paino nousee n. 1kg/50km. Jossain Washingtonissa ihmiset on jo about 20kg painavampia kuin Kaliforniassa.

 

[TML]

Crater Lake kuva, what the :wtf:

Morjes, pikkasen upee.

 

[Dopey]

Jos ne arvostais, niin ne ei olis semmoinen kuvottavan lihava kansa. Hyvä kuitenkin, että yrittäjät edes koittaa tehdä jotain asian eteen.

Jenkeissä ne ylilihavat ovat yleisesti ottaen kaikista köyhintä kansanosaa, joilla ei ole varaa syödä noissa paikoissa, missä raaka-aineiden laatuun on kiinnitetty huomiota. Syövät McDonald'sissa ja Burger Kingissä tai kärräävät TV-dinnereitä himaan Walmartista. Ja tosiaan porukka on laihempaa (ja varakkaampaa) rannikoilla, keskilännen jeesusjengiä ei paljon lähiruoka tai jenkkakahvat kiinnosta.

 

[tanten]

Vau, todella mielenkiintoinen kertomus ja mielettömiä kuvia!
Osaatko/haluatko kertoa mitä tuo reissu tuli kustantamaan yhtä heppua kohti (oletko laskenut omaa osuuttasi tms.)?

Jonkinlainen (ehkä lyhyempi) road trip kiinnostaisi kyllä itseäkin, saas nähdä tuleeko ikinä tehtyä. Jättäisin kyllä Arizonan ehkä väliin (paitsi pohjoisosasta vois Grand Canyonille mennä), koska siellä tuli käytyä eikä ollut mikään huippuihmeellinen paikka. Mutta luonto on kyllä jenkeissä upeaa, se kiinnostaa itseä eniten. Yellowstoneen tms. paikkaan olisi hieno päästä.

 

[Berof]

Hienoja kuvia ja hyvää tekstiä!

Tekis miel joskus tehä ton tyyline road trip.

 

[msj81]

Viikko 4.

Jatketaas tää stoori loppuun. Jäi vähän vaiheeseen kun työkiiruut alkoivat...

15.7 Rajan yli Kanadaan
Aamiaista tuli nautittua Twin Peak’s Cafessa. Legendaarinen Cherry Pie tuli skipattua, koska oli tehty purkkikirsikoista, mutta muuten aamiainen oli jälleen loistavaa settiä: aivan kuten kaikissa muissakin Dinereissa. Kuppilassa oli yksi kokonainen seinä omistettu Twin Peaks-sarjan lehtileikkeille, keräilykorteille yms. Tuon lisäksi mikään ei viitannut siihen, että kylässä olisi kyseistä sarjaa kuvattu. Paikalliset eivät edes tietäneet koko sarjaa! Onko sitten koskaan ollut USA:ssa niin iso juttu kuin Suomessa?

North Bendistä oli lyhyt ajomatka rajalle, jossa rajamuodollisuudet menivät ongelmitta. Jonotimme rajalla noin 30-40 minuuttia, vilautimme tädille passeja ja vastimme muutamaan kysymykseen, kuten ”tunnetteko ketään Kanadasta?” En tiedä olisiko vaikuttanut maahan pääsyyn jos tuossa vaiheessa olisi kertonut tuntevansa erään Sarahin Torontosta? Muutenkin rajavirkailijan kysymykset tuntuivat kohtuullisen turhilta.

Vancouverissa meillä sitten olikin koko reissun kallein majoitus. Best Western Downtown parkkihalleineen maksoi kolmelta yötä $658.00! Sijaintinsa puolesta hotelli oli aivan piikkipaikalla Vancoucerin keskustassa rannan tuntumassa. Pikasuihkujen jälkeen suuntasimme illalliselle Yaletowniin, joka oli parin kadun levyinen alue täynnä ravintoloita. Loppuilta meni keskustan pääkatua Granville Streetia mittaillessa. Keskustan maisemaa hallitsivat suuret asuin kerrostalot, joissa näytti olevan suuria puutarhaterasseja ja suuria, monikerroksisia pent houseja.

16.7 Vancouver – orastavaa koti-ikävää...
Tässä vaiheessa reissua alkoi jo turtumaan hienoihin maisemiin ja lomailuun. Tuli tsekkailtua koneelta työmailit, vastailtua osaan ja lähinnä vaan lorvittua kaupungilla. Näköjään lomailustakin voi saada tarpeekseen – etenkin kun ei ollut mitään järkevää ohjelmaa näille viimeisille päiville. Otettiin auto alle ja ajeltiin Vancouverista pohjoiseen kohti Whistleriä. Mielestäni maisemat olivat hienommat kuin Pacific Coast Highwaylla: tie ei ollut läheskään niin mutkainen, vuoret nousivat korkeampana ja saaristo näytti kauniilta. Kauniista maisemista vaan oli tullut jo niin ähky ettei jaksanut edes ottaa valokuvia.

Kävelyretki Gastownista Chinatowniin paljasti Vancouverin karumman puolen, josta meitä oli hieman varoiteltukin. Paikoitellen tuntui kuin olisi keskellä zombie-elokuvaa! Aivottoman oloiset narkkarit ja ilmeisesti avohoitopotilaat notkuivat pitkin tien poskia. Ihmiset kävelivät tunteeton ilme kasvoillaan, puhuivat yksinään, narkit huuteli toisilleen ja pyörivät vuoroin maassa vuoroin seisaallaan. Tulipa yksi jopa päällekin ja löi ystävääni käteen. Oltiin koko porukka niin hämillään, ettei edes tajuttu mitä tapahtui! Narkki jatkoi matkaansa, mutta pian se sitten jo kävelikin ihan meidän takana. En tiedä mitä se toimitti tai halusi, mutta päästettiin se ohi ja jatkamaan matkaansa.

17.7 Stanley Park
Napattiin aamusta hotellilta pyörät ja ajeltiin Stanley Parkiin. Polkupyöräreitti kulki meren rantaa myöten puiston sisään ja toista puolta rantaa myöten takaisin kaupunkiin. Kuvittelin Stanley Parkia enemmän puistomaiseksi, mutta se osoittautuikin havumetsäksi keskellä kaupunkia. Puiston sisäosiin emme käyneet tutustumassa, mutta mukavalta keitaaltahan tuo vaikutti. Rannat olivat ainakin täynnä ihmisiä, jotka ottivat aurinkoa tai urheilivat Cross-Fit -henkisesti. Kuntosaleja, Cross-Fit-saleja, kamppailulajipyhättöjä näkyi tuossa Vancouverin keskusta-alueella kohtuu reilusti. Eli siellä lomailevan ei pitkältä tarvitse treenipaikkoja hakea... Muutenkin tuo keskusta-alue oli miellyttävää, lukuunottamatta kodittomia ja narkkareita. Ravintoloita oli paljon, hintataso edullinen (20 palaa sushia viisi euroa) ruoan osalta, kallis juoman osalta.

18.7 Takaisin USA:han ja Seattleen
Viimeinen ajopäivä. Vuokraamme sisältyi tankillinen bensaa, joten yritimme palauttaa auton mahdollisimman tyhjänä... Onnistui vähän liiankin hyvin! Kun palautin auton Seattlen Hiltoniin näytti ajotietokone, että bensalla olisi vielä päässyt 4 mailia. Pienehköt hikikarpalot tuli kieltämättä otsalle kun liikenne ennen Seattlea alkoi puuroutumaan eikä bensaa enää tankissa pahemmin ollut. Oli muuten reissun ensimmäinen kunnon ruuhka Seattlen keskustaan ajaessa... Noh, auton palautus onnistui moitteettomasti ja mailimittari näytti 4180 mailia eli noin 6700 kilometriä. Tässä vaiheessa olikin sitten aika juhlistaa hyvin mennyttä ajoturneeta! Hotelliksi valikoitui Sixth Avenue Inn, joka maksoi noin 66€/yö. Hotelli oli aivan ydinkeskustassa, mutta rauhallisella paikalla. Perinteiset pikasuihkut ja sitten suunnattiinkin syömään ja kohti Seattlen viihde-elämän keskustaa Capitol Hilliä. Käsittääkseni tältä alueelta on ponnistanut mm. Nirvana sekä Alice In Chains, mikä näkyi ihmisten vaatetuksessa ja olemuksessa.

Istuskelimme iltaa paikallisten kanssa jutellen Elysian-panimossa, jossa oli kieltämättä reissun parhaat oluet ja palvelu. Tarjoilija suositteli meille oluita ja anteliaasti maistatti ilmaiseksi lähes kaikkia oman panimon tuotteita. Täällä sitten saikin huomata kuinka palvelualttius muuttui vittumaisuudeksi kun unohdimme tipata. Otimme välilaskun, koska poikkesimme muualla. Sanoimme kyllä palaavamme, mutta ajatushäiriössä emme jättäneet tippiä kuin noin dollarin 50 taalan laskusta. Kun sitten tultiin takaisin niin meitä oltiin haluttomia palvelemaan. Ystävällinen ja huumorintajuinen tarjoilija oli muuttunut sulkeutuneeksi ja edes katsekontaktia ei ottanut.. Juotiin yhdet, jätettiin 15 taalaa tippiä ja lähdettiin kohti hotellia.

19.7 Seattle: Pike Place Market & Seattle Library
Pakollinen turistinähtävyys Pike Place Market, jossa ei sitten muuta nähtävää ollut kuin kaloja, hedelmiä, kukkia ja ihmisiä. Krapulassa kalanhajuinen paikka, jossa ei pääse liikkumaan tuntui ahdistavalta! Saimme reissun paskimman idean mennä Seattlen akvaarioon. Sisäänpääsymaksu oli $19 ja sillä rahalla sai huvitusta vartiksi... Huonoin akvaario missä olen käynyt. Enemmän näkee kaloja kun laittaa pään kesämökillä laiturilta järveen. Akvaariosta Seattle kirjastoon, joka oli arkkitehtuurillisesti hieno paikka, mutta nopeasti nähty. Väsytti niin paljon, että lähdin jo kasilta nukkumaan kavereiden lähtiessä vielä illalliselle.

20.7 Seattle: The Crab Pot ja lento kotiin
Oli viimeinen lomapäivä USA:ssa ja yöllä olisi sitten tiedossa lento kotiin. Jo tuo oli aikakin... Viimeinen viikko oli mennyt odotellessa ja osin jo peukaloita pyörittäessä. Kävästiin syömässä Seattlen parhaaksi kehutussa pizzeriassa Serious Piessa, jossa pitsat olivat hyvin erikoisia. Miltä kuullostaa esim. kirsikka, vuohenjuusto, rucola, saksanpähkinä tai pancetta, pecorino, osteri? $19 taalaa maksoi veroineen kohtuullisen pieni, mutta erittäin herkullinen pitsa. Pizzerian vieressä olikin sopivasti leffateatteri, jossa alkoi uusi Batman. Lippu ei maksanut kuin $9, joten siinä sai kulutettua mukavasti kolme tuntia. Leffan jälkeen pistäytyminen Space Needlessä ja sitten The Crab Potiin syömään. Kyseinen rafla on esitelty (http://www.thecrabpotseattle.com/) myös Man vs. Foodissa ja täytyy sanoa, että yksi mielenkiintoisimmista ruokailukokemuksistani! $33/henkilö sai ison pöntöllisen tuoretta sea foodia, joka vaan kipattiin keskelle pöytää ja siitä vaan sormin syömään. Ruokailijoille annettiin vasara ja lauta, jonka päällä ravut sai hakattua auki. Lihaa sitten dippailtiin voisulaan ja ääntä kohti. Erilaisten rapujen lisäksi annoksessa oli lohta, simpukoita, ostereita, makkaraa, maissia ja perunaa.

Lento lähtikin Seattlesta kohti Chicagoa kello 6, joten aamulla ennen neljää oltiin jo kentällä. Siitä sitten 3,5h Chicagoon, neljän tunnin vaihto ja yhdeksän tuntia Suomeen. Nukuin molemmat lennot kokonaan, Suomeen päästyäni olo oli sen verta freesi, että kävin vielä sunnuntaina salillakin. Ensimmäistä kertaa yli kuukauteen .


Summa Summarum
Kokonaisuudessaan onnistunut reissu. Tuli nähtyä enemmän USA:ta kuin moni paikallinen näkee koko elämänsä aikana! Reissun kohokohtina alkupään luonnonpuistot, Zion ja Black Canyon of the Gunnison sekä kaupungeista San Francisco ja Seattle. Väliin olisin ehkäpä jättänyt Los Angelesin... Jälkeen päin mietittynä myös Seattleen ja Vancouveriin olisi voinut miettiä hieman ohjelmaa etukäteen. Parhaita olivat ne päivät, jolloin aktiivisesti teimme jotakin. Kaupungilla notkumiseen ilman sen kummempaa päämäärää leipääntyy nopeasti. Kuukauden aikana en missään vaiheessa kokenut oloani uhatuksi, mitään ongelmia ei ollut, eikä edes pahemmin ajettu harhaankaan. Kaikki sujui paljon paremmin kuin osasi arvatakaan.

Aika paljon olen tuolla kirjoittanut ruoasta, mistä ehkä saattaa päätellä, että olen ruoan ystävä. Reissun aikana tuli syötyä enemmän hiilaria kuin viimeseen vuoteen, tuli juotua enemmän olutta kuin koko tänä kuluvana vuonna ja lihottua noin kuusi kiloa. Salitreenejä mun oli tarkoitus tehdä, mutta päivät venyi niin pitkäksi, että ei oikeasti jaksanut. Tuli siis pisin treenitaukokin sitten armeija-ajan.


Kustannuksista
Rahaahan tuolla reissussa meni seuraavasti (hinnat per henkilö ja meitähän oli kolme):

Vuokra-auto (24 vrk, eautovuokraamon kautta Nationalilta) 408 €.
Bensat (keskikulutus 8,71 l/100km noin 3,5 $/gallona) 146 €.
Hotellit (29 yötä) 878 €.
Lennot 769 €.
Tuliaiset 1000 €
Ruoka, juoma ja pääsyliput yms. noin 2000 €.

Yhteensä meni rahaa noin 5.200,00 €. Maksoin suurimman osan ostoksista kortilla paikan päällä ja kurssi vaihteli 1€ = $1,19-1,24 välillä. Suomesta vaihdoin 1,22 kurssilla noin tuhat euroa ennen lähtöä. Ruoassa ja juomassa olisi voinut säästää huomattavastikin, mutta mie yleensä söin neljästi päivässä: aamupalan, lounaan kahdella ruokalajilla, kahveet jossain ja vielä illallisen kahdella-kolmella ruokalajilla. Valitsin harvemmin listan edullisimpia ruokia vaan söin just sitä mitä halusin. Kavereilla meni ruokaan noin 500€ vähemmän, mutta nepä ei lihoneetkaan kuutta kiloa. Ruoassa olisi helposti säästänyt 500€, kaljat pois ja 200€ lisää olisi säästynyt, pienempi auto olisi vähentänyt kuluja 100€/lärvi. Hotelleissa olis voinut säästää 100€/reissaaja ja tietysti tuliaiset pois. Tällöin reissu olisi tullut maksamaan noin 3.300,00 €. Eli tuollaisella kolmen puolen tonnin budjetilla tollasen reissun tekee ihan heittämällä.

Mutta hieno reissu kyllä – suosittelen!

 

[leoko]

Todella hyvä kertomus ja komiat kuvat! Joku vähän vastaava reissu on kiinnostanut monta vuotta, esim. Route 66:n tai Highway 101:n ajo. Jos olis aikaa ja rahaa niin mieluiten siten, että ostas jonku isolohkon alkupisteestä ja myis loppupäässä pois. Tämähän ei tule koskaan toteutumaan. Toistaiseksi ameriikan ihmemaasta nähtynä vain San Jose, Santa Cruz ja niiden välissä oleva Big Basinin punapuumetsä. Sekä San Francisco, missä pakolliset Golden Gate ja Alcatraz. Sattu työmatka tonne suunnalle pari vuotta sitten.

 

[maree]

Sivuhuomautuksena, kandee katsella luottokorttilaskua tai laittaa kortti vaihtoon suosiolla, itsellä kopioitiin kortti viime vuonna vegasissa, eikä kyseessä ollut pelkkä korttitietojen kopiointi vaan siitä oltiin tehty fyysinen kortti jne. Olen aina ollut todella vainoharhainen luottokorttien suhteen. En oikeen tiedä miten suhtautua tohon enään tän jälkeen, koska luulin, että olen ollut aina ihan liian varovainen ja tarkka mun kortin suhteen ja kuitenkin pääsi käymään noin. En sano, että sulle tulee niin käymään, mutta ajattelin vain huomauttaa.


Jos luulet, että Oregonissa on läskejä, niin tule Texasiin Se on muistaakseni tilastollisesti läskein osavaltio.

 

[V-H-P]

Vaikka pakkotoistoa on tullut selailtua jo vuosikaupalla, niin tämä ketju sai viimeinkin meikäläisen oikein rekisteröitymään.

Täytyy sanoa, että tosi mielenkiintoista luettavaa tuo matkakertomus ja upeita kuvia. Sikäli erityisen mielenkiintoista, että tämän kuun loppu/lokakuu kokonaisuudessaan menee meikäläisellä Jenkkejä kierrellessä emännän kanssa. Osittain on tullut samoissa paikoissa käytyäkin kesän aikana jo, kun olen ollut pohjois-Idahossa töissä. Varsinainen lomamatka olisi tarkoitus alkaa Olympian niemimaalta, ajella 101:stä etelään Kaliforniaan ja sieltä mahdollisesti jatkaa Louisianaan asti ja kuun loppuun mennessä takaisin Seattleen. Saa nähdä josko sitä itsekin oikein kirjoittelisi jonkinnäköisen matkakertomuksen tämän inspiroimana.

Tähän mennessä on tullut tehtyä vain kolmen päivän lenkkejä pitkinä viikonloppuina töiden ohella, Idahon eteläosaan oli yksi reissu, Sandpoint - Calgary - Vancouver - Olympian niemimaa - Seattle - Pullman toinen ja pari viikkoa sitten tuli koluttua Glacier, Yellowstone ja Grand Teton. Lisäksi takana on töiden puolesta yksi kuuden päivän koskenlaskumatka alas Salmon Riveriä. Voisihan noistakin varmaankin jotakin riipustella, jos muita Yhdysvaltoihin aikovia kiinnostaisi nuo maastot. Ainakin kuvia on tullut otettua roppakaupalla.

Turvallisuuden puolesta ei mun lyhyillä reissuilla ole kyllä mitään ollut. Sen sijaan kun töissä on tarvinnut partioida retkeilyalueita ja muita syrjäseutuja joissa ihmiset retkeilee, ei ole kyllä virkapuvun pitäminen aina kamalasti huvittanut, etenkään kun tällä suunnalla ei suhtautuminen valtionorganisaatioihin ole kamalan lämmintä - eikä etenkään nykyiseen hallitukseen. Samaten täällä pikkukylän paikallisessa kapakassa on tullut törmättyä aika erikoisiin hahmoihin pari kertaa.

 

[esaesa]

Vaihdossa ollessani kävin myös Yosemitessa ja kyllä kävi harmittamaan ettei mukana ollut kuin järkkäri ja kittilinssi. Lisäksi aikaa olisi pitäny varata lähes viikko, että olisi saanut joka kohteesta täydellisiä kuvia - päivä tai kaksi kuvauspaikkojen kartoitukseen ja sitten niiden kiertämistä siten, että aurinko paistaa oikeasta suunnasta.