Viikko 3.
7.7 Santa Cruz --> San Francisco
Hotellimme check-out oli kello 11:00, joten heräsimme puolen päivän aikaan kauheaan krapulaan. Sitä se aamukuuteen kännäily tässä iässä teettää. Hotellihuoneeseemme ei ollut tulijoita, mutta respan ahne intialainen riisti meiltä silti rahaa ”late-check-outista”. Tässä vaiheessa reissua poppoollemme tuli ensimmäinen riita: kuka oli jättänyt yöllä pöntön vetämättä ja kuka ajaisi tänään San Franciscoon? Aikamme toisillemme raivottuamme suoritimme hali-anteeksipyynnöt ja minä otin syyt niskoilleni pöntöstä sekä otin kuskin viitan harteilleni. Krapula oli niin kamala, että rattiin lähteminen vaati muutaman tunnin levon jossain. Ahne intialainen ajoi meidät ulos huoneestamme, joten suuntasimme Santa Cruzin beachille, jonne kävin pitkäkseni suoraan hiekalle. Jossain vaiheessa ilmeisesti nukahdin, koska heräsin aallon kastellessa vaatteeni... Kello oli noin neljä ja naamani palanut. Oli aika lähteä kohti San Franciscoa.
San Franciscossa hotelliksemme valikoitui Park Hotel korttelin päässä Union Squarelta. Hotelli oli ikääntynyt, mutta erittäin keskeisellä paikalla. Auto jouduttiin viemään kaupalliseen parkkihalliin, joten neljän yön majoitus ja parkki maksoi yhteensä $706,60 eli noin 590 €. Koska krapula kiusasi vielä meitä kaikkia, suuntasimme korttelin päähän Chinatowniin sushille ja loiventavalle. Pullo hyvää valkkaria ja parikymmentä palaa sushia kustansi noin $25 (happy hour ja viini puoleen hintaan). Loppupäivä menikin San Franciscon keskustaa ihmetellessä. Alkuvaikutelma oli todella positiivinen: kompakti keskusta, paljon palveluita, helppo liikkua, erittäin siistiä mutta huomattavasti kylmempää kuin esim. Santa Cruzissa. Jostain syystä täällä lämpötila laski illalla noin 12 asteeseen. Keskusta-alueelta löytyi tosiaan tuo Chinatown, Japantown sekä Little Italy
Illalla koitimme löytää sporttibaaria, jossa näytettäisiin illan UFC-lähetys suorana, mutta meille kerrottiin, että baarissa UFC:n näyttäminen maksaa jopa $8.000/otteluilta, joten lippujen hinnatkin tulisi olla $60. Jäi siis UFC näkemättä.
8.7 San Francisco: Alcatraz
Sunnuntaina kävimme tutustumassa pakolliseen turistiloukkuun Alcatraziin. Liput olimme ostaneet hyvissä ajoin netistä, koska tänne on jopa kahden viikon jonot. Alcatrazissa meni muutama tunti katsellessa paikkoja. Olin toivonut, että saarella olisi enemmänkin rakennuksia ja nähtävää, mutta kohokohdaksi jäi audiokierros, jossa entiset vangit sekä vanginvartijat kuljettavat sinua läpi vankilan kertoen samalla kokemuksiaan sekä näistä muutamista Alcatrazin pakoyrityksistä. Englanninkielentaito on välttämätön, jotta vierailusta Alcatrazissa saa mitään irti.
Alcatrazin jälkeen suuntasimme Fisherman’s Wharfiin lounaalle. Ylikallisannos paistettua Red Snapperia meluisessa ja tunkkaisessa kalaravintolassa. Olin muutenkin pettynyt kalasataman antimiin. Indonesiassa ja Thaimaassa on tottunut tuoreisiin ”kalapöytiin” joista saa valita, mitä mereneläviä haluaa syödä ja kuinka valmistetaan. SF:ssa hinnat olivat korkeat ja valikoima suppea. Voihan se olla, että oikeaa paikkaa ei löytynyt? Loppuilta meni marssien kaupungin mäkisiä katuja ylös alas.
9.7 San Francisco – polkupyörällä Muir Woodsiin
Minä en ole kaupunki lomailija. En ole järin kiinnostunut notkumaan museoissa tai näyttelyissä. Sen takia kaupungit ovat kohdaltani hyvin nopeasti nähty. Näin kävi myös SF:ssa. Kaupunki ei vaan jaksa kiinnostaa. Vuokrasinkin maantiepyörän ($35) päiväksi ja polkasin sillä Brooklyn Bridgen yli Muir Woodsiin ja sieltä edelleen Mill Valleyhin ja Tiburoniin, josta tulin sitten lautalla takaisin keskustaan. Olin kuvitellut, että Muir Woodsissa olisi isoja punapuita, mutta eipä ollut. Suomen puita huomattavasti suurempia puut olivat, mutta eivät mitään verrattuna Mariposa Groven vastaaviin (tuosta myöhemmin). Polkupyörälenkki oli kuitenkin mukava puolipäivän aktiviteetti, matkaa kertyi noin 50 kilometriä. Ruokailut hoitui parinakin päivänä Cheesecake Factoryssa, jota uskaltaa sekä ruokansa että juustokakkujensa puolesta suositella! 50 erilaista juustokakkua ja kattava valikoima ruokavaihtoehtoja, joista voisin suositella ainakin Lousiana Chicken Pastaa (resepti löytyy googlettamalla). Oli niin hyvää, että piti tehdä heti kotona itsekin tuota.
10.7 San Francisco – kaupungilla notkumista
Tämä päivä meni kauppojen kiertelyksi, sushilounaaksi Chinatownissa, kävelyksi homokaupunginosaan ja The Avengersin katsomiseen leffateatterissa (leffalippu $15, vesi $4,50). Homokaupunginosassa vaikutti olevan välitön meininki: ihmisiä istuskeli katukahviloissa, kaikki tuntuivat hymyilevän, sateenkaarenvärisiä lippuja roikkui joka puolella. Täällä näki ihmisiä päiväkahvilla täysin alasti! En tiedä kuinka lainsallimaa tuo on, mutta ainakaan poliisia ei tuntunut kiinnostavan kun eräskin kaveri heitti itsensä munasilleen kahvin juontiin poliisiauton viereen.
11.7 San Francisco – Yosemite – Mammoth Lakes
Alunperin meidän oli tarkoitus olla yötä Yosemitessä ja tästä syystä valitsimmekin ajoreitiksi puiston eteläisen sisäänkäynnin, koska tällä puolella puistoa vaikutti olevan enemmän kohtuuhintaista majoitusta. Toinen syy eteläisen reitin valintaan oli se, että mikäli päättäisimme vain ajaa puiston läpi, niin tämä olisi logistisesti parhain reitti. Ajoimme siis etelästä Mercedin kautta eteläiselle sisäänkäynnille ja siitä tietä numero 41 Mariposa Groveen. Mariposa Grove on Yosemiten sisällä oleva alue, jossa on erityisen paljon suuria punapuita, joista suurin Grizzly Giant on arviolta noin 1900-2400 vuotta vanha, vain 64 metriä korkea, mutta halkaisijaltaan noin 9 metriä! Mariposasta ajelimme autoletkassa kohti Glazier Pointin näköalapaikkaa, täältä hidastelimme ruuhkassa Yosemiten laaksoon, jossa söimme Curry Villagen buffasta mahamme täyteen $16 hintaan. Tässä vaiheessa Yosemite alkoi riittämään meille: tuntui, että täällä oli puoli Kaliforniaa lomailemassa. Lukuunottamatta huikeita maisemia, puisto vaikutti ruuhkaiselta leirintäalueelta. Koska kellään meistä ei ollut vaellusfiilistä ja koska tarkoituksemme oli ajaa Tioga Passin läpi Sierra Nevadan yli, päätimme tehdä sen vielä saman päivän aikana ja yöpyä vuorten toisella puolella (mainittakoon, että puistossa on kallista majoittua ja joissain paikoissa on minimi 3 yötä tms.). Ajelimme siis vielä saman päivän aikana Mammoth Lakesin kylään, jossa majoituimme jälleen Motel 6:seen.
(Mainittakoon, että tossa matkalla SF:sta Yosemiteen poikkesimme purilaisella ja piirakkapalalla Nation’s Giantissa (
http://www.nationsrestaurants.com/), voitti palstallakin mainostetun In’N’Out mennen tullen!)
12.7 Bodie, Cabela’s ja 700 km tien päällä
Aloitimme aamun Subin patongeilla ja lähdimme kohti Bodien aavekaupunkia. Bodie kukoisti kultakuumeen aikana 1890-luvulla, mutta kuihtui hyvin pian. Viimeinenkin asukas muutti Bodiesta vuonna 1976 (mitä kyllä syvästi ihmettelen, koska täällä ei ollut mitään). Kylässä oli 1800-luvun lopussa jopa 10.000 asukasta ja aito villinlännen meininki. Ampumiset, tappelut ja väkivaltaisuudet olivat jokapäiväisiä. Kylän kirkonkellon kerrotaan soineen lähes joka päivä kuolleiden merkiksi. Talven ankarat olot verottivat väkilukua entisestään. Kylän historiikin mukaan tuulet puhalsivat jopa 40 m/s, pakkasta saattoi olla 40 astetta ja lunta jopa kolme metriä. Eipä ihme, että eräs pikkutyttö oli sanonut Bodiehen muuttaessaan: ”Good bye God, I’m moving to Bodie.” Nykyään Bodie on kansallispuisto, jonne perittiin $7/henkilö sisäänpääsymaksua. Nähtävinä on paljon ränsistyneitä rakennuksia, krääsää, tavaroita, hautausmaa jne. Osiin rakennuksista pääsi sisään, suurimpaan osaan ei. Portilta sai $2 hintaan oppaan, jossa kerrottiin paikan historiaa ja esiteltiin vielä pystyssä olevat rakennukset. Kummituksia ei pahemmin näkynyt, mutta törmäsimme suomalaiskolmikkoon, mikä sinänsä tuntui oudolta – suomalaisia ei pahemmin ollut reissussamme näkynyt.
Jätimme Bodien taaksemme ja suuntasimme Cabela’siin Renoon. Cabela’s on eräliikeketju (
http://www.cabelas.com/stores/store_info.jsp?pageName=022), jonka Renon liike on kooltaan noin 12.000 m2. Liikkeen sisällä oli mm. valtava akvaario täynnä lohia, täytettyä eläimiä aina elefantista hirveen ja jääkarhusta tiikeriin (linkistä löytyy kuvia). Aseita, kalastusvehkeitä ja erätarvikkeita oli varmasti riittämiin! Kaverini osti mukaansa metsästyspuvun ja kiroili halpoja kiikaritähtäimiä, joita ei mennyt enää laukkuun.
Muuten tämä päivä meni tien päällä. Ajoimme 700 kilometrin kokonaismatkan Klamath Falls’iin, jossa majoituimme jälleen kerran Motel 6:seen (alle $60 per yö) ja menimme illalliselle Denny’s Dineriin. Denny’s on 24h ketjuravintola, jota paikalliset tuntuivat suosivan: annokset olivat todella suuria ja edullisia. Täällä ei ollut turhia hienosteluja. Ruoka pöytään ja sen jälkeen laskun kanssa kassan kautta ulos. Aamupalat täällä oli varsin mainioita!
13.7 Crater Lake, Shaniko, Kent ja 700 km tien päällä Yakimaan
Matkalla pohjoiseen matkamme varrelle jäi Crater Laken kansallispuisto, jossa päätimme ohimennen piipahtaa. Kannattava pysähdys! Täällä oli henkeäsalpaavan kaunista! Crater Lake on muodostunut tulivuoren purkauduttua ja poksautettua noin 1,6 km korkean vuoren noin 700 metriä syväksi ja 10 kilometriä leveäksi kraateriksi. Noin 7700 vuotta sitten tapahtuneen purkauksen jälkeen kraateri on täyttynyt sadevedellä, joten veden väri on syvänsininen ja hyvin kirkas. Kraaterin ympäri kiertää tie, jonka varrella on ällistelypaikkoja. Pohjalle voi laskeutua uimaan tai kalastelemaan erittäin jyrkää ja hikistä polkua myöten, myös veneretkiä on tarjolla. Me tyydyimme ihailemaan maisemia kraaterin reunalta, jonka jälkeen matka jatkui kohti hylättyjä Kentin ja Shanikon kaupunkeja.
Kent ja Shaniko olivat Bodieta uudempia, pieniä kyläpahasia, joissa vielä tänä päivänä asuu ihmisiä. Shanikossa muistaakseni 26. Muuten kylänraitti olikin sitten tyhjä: hylätty hotelli, kunnantalo, vankila, museo ja muutama kauppa. Kent ei ollut tämän kummempi, mutta molemmat olivat mukavasti tien varrella matkalla pohjoiseen.
Yöksi päädyimme Yakimaan, joka oli seuraavan päivän kohteemme, Mt. Rainierin, itä-puolella. Hotelliksi valikoitui Knight’s Inn tai joku vastaava, jonka mainoksen olimme bonganneet turistilehdestä, jossa oli hotellitarjouksia eri osavaltioihin (kannattaa napata huoltoasemalta tai kaupasta matkaan – saa 20-30% alennusta huoneista). Hotelli oli jossain meksikaanialueella, koska kaikki kyltit oli espanjaksi ja kaikki olivat meksikaaneja. Kun olimme tsekkautumassa sisään hotelliin, paukutteli joku pyssyllä viereisen huoltamon pihassa ja pian oli poliiseja tienoo mustanaan. Illallinen hotellin vieressä ”seafood restaurant”-mainoksin varustetussa meksikolaisessa oli täyttä scheissea ja vähäisenkin illallisnautinnon pilasi totaalisesti trubaduurit, jotka soittivat meksikolaisia renkutuksia 150 dB:n voimalla.
Illallisen jälkeen six-packin hakureissulle läheiselle huoltamolle, jossa kaikki tuntuivat olevan narkkareita ja rikollisia. Nice neighborhood indeed!
14.7 Mt. Rainier & North Bend
Ohjelmassa oli jälleen yksi luonnonpuisto, Mt. Rainier, 4392 metriä korkea viimeksi vuonna 1854 purkautunut tulivuori. Ajelimme tänne idästä, Yakiman suunnasta ja jo pelkästään ajo puiston läpi oli hieno kokemus. Tie laskeutuu noin 25-30 kilometriä alas kohti vuoren juurta. Vastaan tuli jatkuvalla syötöllä polkupyöräilijöitä, joille ei voi muuta kuin hattua nostaa. Ajappas siinä kevyessä vuoristoilmassa 25 kilometriä ylämäkeen. Noh, Mt. Rainieria emme valitettavasti päässeet kunnolla näkemään koska vuori oli pilvien peitossa. Täten näkemättä jäi myös Rainierin kuvajainen Mirror Lakesien pinnasta. Teimme pienen, noin 7-8km vaelluksen parille erämaalammelle, joiden alueella on mahdollisuus spotata karhuja. Polulla olikin porukkaa kohtuu paljon, joten paikallisten mökä piti huolen, että karhuja ei näkynyt. Lammetkaan ei olleet kummosia, mutta sinänsä ihan kiva oli kävellä kahden metrin lumipatjan päällä samalla kun ilma oli noin 20 asteista.
Mt. Rainier tuntui olevan suosittu paikka. Parkkipaikatkin olivat vierailukeskuksessa aivan täynnä ja autoja joutui jättämään jopa kilometrin päähän. Mt. Rainierin ympäri kulkee Wonderland Trail (
http://www.nps.gov/mora/planyourvisit/the-wonderland-trail.htm) 150 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka olisi mukava jonain päivänä käydä vaeltamassa. Sen verran hienoja maisemia ja puhtaanoloista luontoa tuolla oli. Mm. monet puut olivat aivan naavan peitossa, mikä kertoo tuosta ilman puhtaudesta. Pieniä vesiputouksia oli joka puolella johtuen sulavista jäätiköistä.
Rainierilta suuntasimme kohti Tacoma Domea. Oli perjantai-ilta, joten hyvällä tsägällä tuolla olisi saattanut olla joku hyvä artisti esiintymässä. Tällä kertaa ei onni suosinut – Domella oli helluntalaisten Vartiotornijuhla, joten ei muuta kuin kohti North Bendiä.
North Bendiin saavuimme illalla noin kahdeksan maissa. North Bendin maisemat ovat tuttuja Twin Peaks-televisiosarjaa seuranneille. Täällä on kuvattu osa sarjaa ja paikalta löytyy mm. Twin Peaks kahvila, saha, huoltoasema, sarjassa esiintynyt hotelli ja vesiputoukset yms. Vannoutuneina Twin Peaks faneina tämä oli must see-paikka. Suureksi yllätykseksemme kaupungissa oli BlockFest-kaupunkifestari! Valkkasimme pääkadun varrelta hotellin hintaan $80, pikasuihku ja nauttimaan livemusiikista liikenteeltä suljetulle kadulle. Ilta menikin taasen tuttuun tyyliin nautiskellen paikallisen Snoqualmien panimon tuotteita. Paikalliset ihmiset tässä 6000 asukkaan kylässä olivat todella mukavia! Juttuseuraa riitti koko ajan ja kutsuipa eräs naiskatras meidän jatkoillekin. Luvassa olisi ollut uima-allaspippalot ja Guitar Heron pelaamista. Passattiin tällä kertaa. Ja taas oli viikko takana. Kolme viikkoa reissua mennyt ja auton mittarissa reilu 6000 kilometriä.
Reitin karttaan linkki:
https://maps.google.fi/maps?saddr=S...-aVDGrXD_QgqjJ2g&oq=north+bend&mra=ls&t=m&z=5
