Dream on uusi Pride (Bushido). Tällä hetkellä se on puhtaimmassa formaatissa oleva ja säännöiltään (Priden erät, ottelusäännöt ja arvostelutuomareiden kriteerit) viihdyttävyyden parhaiten takaava vapaaotteluorganisaatio.
UFC:n arvostelumenetelmän (10-point-must system) takia suuri osa ottelijoista (erityisesti vihaamani amerikkalaispainijat) ei edes koita lopettaa ottelua. Tämänkaltainen pystyottelija siis tanssahtelee ympäriinsä ja lyö pelkästään heikkoja osumia, jotka eivät tee mitään oikeaa vahinkoa, mutta antavat hänelle erävoiton pisteissä (esim. Griffin vs Rampage). Matto-ottelija sen sijaan tyytyy Lay 'n Pray- taktiikoidensa avulla pitämään vastustajansa matossa ja pysymään juuri niin aktiivisena ettei tuomari nosta heitä ylös (esim. kaikki amerikkalaispainijat). Tämän lisäksi ottelijat, kulmamiehiensä kanssa, suunnittelevat ottelustrategiat sen perusteella miten erätuomarit ovat heidän mielestään arvioineet aiemmat erät.
Priden säännöillä oteltaessa tätä ongelmaa ei ole. Vaikka ottelija olisi suuremman osan ottelun ajasta iskujen vastaanottavana osapuolena, voi hän silti voittaa tuomaripäätöksen lopettamalla ottelun vakuuttavasti. Tämä on mielestäni oikein, koska vapaaottelun lähtökohdat ovat lopetushakuisuudessa, ja ottelun loppu on tästä syystä alkua tärkeämpi (Pride: ottelu on lineaarinen jatkumo, jota arvioidaan analyyttisesti. UFC: jokainen erä arvioidaan itsenäisenä kokonaisuutena ja muutetaan numeroiksi, useimmiten 10-9, ja lopuksi erien lopputulos lasketaan yhteen). Otteluissa ei alunperin ollut aikarajoja, vaan ottelu käytiin lopetukseen asti. Erät otettiin myöhemmin käyttöön, koska ottelut kestivät muuten liian kauan. Nyrkkeilystä kopioitu arvostelusysteemi on UFC:n viihdyttävyyttä nakertava syöpäläinen sekä syy miksi Pride, ja nykyään Dream, on näistä organisaatioista parempi. Toivottavasti Dreamistä saadaan kilpailija UFC:lle ja sen myötä organisaatioon myös painavempien painoluokkien edustajia.
/avautuminen