- Liittynyt
- 28.1.2006
- Viestejä
- 4 202
Niin siis Strickland tulee eteenpäin ja jakaa iskuja niin kauan kuin vastustaja perääntyy. Heti kun tulee vastustaja jota ei saa perääntymään kuten DDP, Seanin vaarallisuus katoaa kuin pieru saharaan. Mieheksi joka huutelee ennen joka matsia että nyt otellaan kuolemaan asti, niin melko ristiriidassa on tyyli puheiden kanssa kun 95% aseista on kevyt jabi ja teep kick, ja heti kun vastustaja tulee eteenpäin niin Strickland vain peruuttaa automaattisesti ja jatkaa sitä mikäli vastustaja vaan tajuaa myös painostaa. Puheissa matsia ennen joku kuolee, matsia katsoessa vaaran tunnetta saa kyllä hakea.
En voi sanoa että lopputulos oli hämmentävä, koska arvelin että jos jompikumpi ottelijoista tekee muutoksia jolla pärjätä paremmin edelliseen matsiin nähden niin se on DDP jolla tuntuu olevan hassusta tyylistä huolimatta todella hyvä fight IQ. Stricklandinkin camppi ilmeisesti tähtäsi siihen, että Sean puolustaisi paremmin asemaansa ja jakaisi painavampia vastaiskuja, mutta kaveri ei vain näyttänyt siltä että pystyisi muuttamaan tyyliään isojen lamppujen alla sitten kuitenkaan. Vähän tietynlainen outo sparraussyndrooma vaivaa Seania, jossa tyydytään häviämään jos vastustaja ei suostu tottelemaan. Kun on katsonut DDP:n ja Seanin matseja niin ei uskoisi että näistä kahdesta se älyllisempi ja adaptiivisempi on omituinen konkkalonkka DDP eikä Sean johon tuntuu olevan välillä mahdoton osua.
Ehdottomasti se Chimaev seuraavaksi, en voi sietää tätä jatkuvaa painoluokista toiseen pomppimista ja divarien normaalin toiminnan sekoittumista sen takia että mestarit vetelevät tikkaat ylös perässään ja menevät seikkailemaan vyö mukanaan ties miten pitkäksi aikaa. Jon Jones tosin ei tarvitse tähänkään mitään uutta divaria tai tikkaita, joka on sinänsä outoa koska vuohet kyllä kiipeävät vaikka vuoren ylös mutta kanat eivät mielestäni osaa lentää.
