Luulisin, että palloilulajien edustajien keikkuminen tilastojen kärjessä johtuu yksinkertaisesti siitä, että niiden harrastajamäärä on aivan eri luokkaa verrattuna vapaaottelijoiden harrastajamäärään.
Sillä on varmasti vaikutusta, mutta on myös muita tekijöitä.
Kamppailulajissa tilanne on se, että tiedät vastuksen yrittävän lyödä /potkaista /kuristaa tjms, lajista riippuen. Olet näitä varten treenannut, osaat siihen varautua. Käytössä on tyypillisesti myös painoluokat, jolloin siellä on suurinpiirtein samankokoiset kaverit vastakkain. Monissa tapauksissa, jopa ottelijoiden tasoa pyritään katsomaan sopivaksi toisiinsa nähden (ei tietenkään arvokisaturnauksissa). Tuomarikin vielä seuraa koko ajan vierestä tapahtumia ja puuttuu peliin jos näkee tarvetta.
Jääkiekossa perusolettamus kait pitäisi olla kiekon pelaaminen ja vähemmän se, että kymmeniä kiloja isompi kaveri vetää laitataklauksen takaa päin. Silti näitä käy jatkuvasti. Tässä on jo heti huomattava loukkaantumisriskin lisääjä. Jalkapallossa tavoittelet palloa ja kaveri tulee täyttä vauhtia nappulat edellä ns. "sukille", herkästi hajoaa paikat. Tavoitellaan esim. kulmapotkutilanteessa pääpalloa ja kolahtaakin päät yhteen toisen pelaajan kanssa vahingossa. Jääkiekossa tulee kiekko suuhun (ei edes kovin harvinaista, pidempään pelanneilla). Jenkkifutiksessa juokset täyttä vauhtia, katse pallossa jonka aiot kopata kyytiin, samaan aikaan täyttä vauhtia jyrää vastapuolen 150kg linjamies sun yli ja lennät voltilla tonttiin.
Skenaarioita, joita tapahtuu jatkuvasti, on vaikka kuinka paljon. Pointtina on se, että siellä kamppailussa sulla on yksi vastus edessäsi ja sä tiedät jokseenkin mitä se sulle koittaa tehdä. Keskityt siihen ja omakin tarkoitus on kamppailla. Tilanne on paljon paremmin hallussa, kuin pallopeleissä, joissa välillä keskittyminen on yhdellä pallossa/ kiekossa ja toisella tämän pelaajan vahingoittamisessa.
