Ensimmäiset mietteet lyhyehköjen yöunien jälkeen.
Kortti kokonaisuudessaan viihdyttävä (lukuun ottamatta Fitch - Saunders otteluparia).
Pellegrinon herhiläismäistä työskentelyä on mahtava seurata. Mies kaivoi hienosti mustan vyön kaulan itselleen, ennen kuin oli riisunut tämän aseista. Camoesin alastulo niskoileen näytti aika raa'alle, onneksi hermoyhteydet näyttivät pelittävän kaiken aikaa.
Millerin ja Bocekin ottelussa nähtiin kahden työmyyrän wääntö, jossa oli mahtavaa positionvaihtoa matossa. Itse ajattelin jo hetken, että Bocek saattaisi jopa viedä pisteillä. Miller puolusti mahtavasti kaikki lukotusyritykset. Kummatkin haastavia vastuksia valtaosalle LW-sarjan miehistä.
Carwin tarjosi illan mahtavimmat vibat ottelussa, jossa en miehelle antanut kamalasti mahdollisuuksia. Lyhyissä iskuissa on todellakin ruutia ja ja lyöntitiheyskin oli kohdallaan ennen kuin Mir tippui. Mir otteli todella passiivisesti sidonnassa ja maksoi siitä ison hinnan. Miragliotta antoi ottelun jatkua turhan pitkään.
GSP teki sen mitä odotettiin, joskin ainoastaan kaksi lukotusyritystä ja vähäiset vahingot mattolyömisessä viiden erän aikana antavat jossain määrin luvan puhua "passiivisuudesta". Urheilullisessa mielessä tuota mestarillista massan keskipisteen siirtelyä ja alasvientikyvykkyyttä on pakko arvostaa, mutta agressiivisempi lopetushakuisuus lisäisi vielä viihdearvoa ja sopisi lajin perimmäiseen luonteeseen (tämänhän mies myönsi suoraan haastattelssa). Propsit Hardylle uppiniskaisesta asenteesta ja korkeasta kivunsietokyvystä, mutta mestaruusottelussa ei voi matossa olla kuin kala kuivalla maalla. Muutama terävä pakoyritys taisi ajoittua ottelun alkuhetkille. Harmi, että pystyottelun anti jäi vaillinaiseksi, koska kehässä oli oppitunti meneillään - "shooting doubles and singles 1 on 1".
Toquinho - tuo ruutitynnyri jota niin suuresti arvostin fair-play hengestä ja arvostuksesta kanssaottelijaa kohtaan...Täysin kohtuuton veto pitää ehkä vaarallisinta lukkoa (jos mietitään kudostason tuhoa ja kuntoutusaikaa) tuollaista yliaikaa. Sen sijaan, että wääntöä ei lopetettu selvään taputukseen ja huutoihin, mutta että lukkoa pidettiin tiukasti vielä tuomarin tullessa väliin - täysin kohtuutonta. Mies itsekin tietää polveen kohdistuvien lukkojen vaikutukset ja siinä ei ottelun jälkeiset verbaaliset rispektit ja onnentoivotukset auta, kun Drwal makaa leikkauspöydällä. Tuossa lukossa jokainen sekunnin kymmenys ratkaisee ja mielestäni tuomaria on turha odotella selvässä tapauksessa. Mielestäni tämä on vähintään yhtä törkeä temppu kuin Babalun nautiskelu. Heath on todennäköisesti ollut tatamilla jo seuraavalla viikolla, kun taas Drwal menee 100% varmuudella (kivuista päätellen) puukon alle ja pitkään kuntoutukseen. Pienet armonpalat olisi olleet Toquinholta paikallaan, kun olutyhtiö tarjosi mahdollisuuden nopeaan lopetukseen ;)