tyrä rytkyy

Liittynyt
13.8.2004
Viestejä
53
Ikä
53
he mimmit

tyhmäilin tuossa viime talvena ja tein mieheeni vaikutusta tekemällä vipunostoja sivulle taljoissa samoilla painoilla kuin hän. ja jouduin köyristämään selkää ja silloin vatsalihakseni eivät pysyneet ryhdissä ja napani viereen luiskahti tyrä! sattu aivan sairaasti , mutta sain sen hierottua takaisin. se on muutaman kerran tullut esiin sen jälkeen muuallakin ja hiki otsalla tuskasta olen hieronut sen takaisin. ajattelin että jos on 3 lasta saanut maailman ilman arpia vatsassa niin en kyllä tyräleikkaukseen mene! onko muilla vastaavaa? käytän salilla paljon vyötä nykyään ja treenaan vatsoja voimapyörällä jottalihaskorsetti pitäisi kasassa.
 
Multa on leikattu tyrä joskus alle 7-vuotiaana. Leikkauksesta jää max. 5 sentin pituinen arpi, joka ainakin mulla jää alushousujen alle piiloon. Muutenkin se parantui todella nopeasti eikä arpea enää vuoden päästä edes huomannut... Ainakin ennen noin pienet haavat laitettiin itsestään sulavilla tikeillä, eli niitäkään ei tarvinut käydä poistamassa.

Jos olisin sinä, marssisin lääkäriin enkä noin pienen arven takia kärsisi kivuista... ;)
 
Multa on leikattu 7-vuotiaana nivustyrä. Se tulla tupsahti nostellessani kavereitani ja kaikkea raskasta mitä tielleni sattui. Joten kokemusta tyräleikkauksesta(kin) löytyy.

napani viereen luiskahti tyrä!
Sinulla on napatyrä. Kehoitan menemään mitä pikimmiten lääkärin pakeille. Hopi hopi. Terveys ennenkaikkea, arvista :arvi: viis.
 
Mulle pullahti kans tän kevään aikana Pull-overissa pikku paukura navan yläpuolelle. Siis ihan melkein syvän napulini uumeniin. Kirurgi sen sit totes alkavaks napatyräks ja tällä hetkellä se on seurannassa. Yhden kerran se on pikkusen kasvana, mut ei mitää radikaalia. Leikkauttaa en aio ennen kisoja, ku toipuminen kuitenki vie min. sen kaks viikkoa. Lyhyt aika elämästa, joo, mut kisadietillä pitkä... Leikkaus on kuitenki tosi simppeli, paikallispuudutuksessa ja mä ymmärsin et se Koskisairaalassa tehtäis ilman varsinaista leikkaushaavaa.
Mut jos tosiaa tyrä kipuilee, ei sitä voi eikä kannata pitää yllä... On omat vaaransa, esim. kuroutuminen. Tää siis suosittaa lääkäriä kyllä kans.
 
Nostetaan vanha ketju ylös, kun olisi tarinointia nivustyrästä. Luin jostain, että 95% nivustyrän saaneista olisi miehiä, joten eipä ihmekään ettei täällä punttimimmienkään puolella tämän uudempaa ketjua aiheesta löytynyt.

Oman nivustyräni huomasin vuosi sitten kesällä, jolloin pullahti reilusti ulos ja kipeytyi todella kovasti maastavetotreenin jälkeen. Leikkausjonoon pääsin melkein heti, mutta itse leikkaus tapahtui vasta tämän vuoden syyskuussa. Jouduin jättämään raskaan kuntosalitreenin kokonaan tässä välissä, koska tyrä kipeytyi siitä. Ja kun ei neitipainoilla treenaaminen oikein maistunut, niin treeni jäi todella vähäiseksi, ryhmäliikuntatunneilla sentään tuli vähän käytyä. Ilman liikuntaa kipuilu oli todella vähäistä ja tyrä pysyi pienenä. Paino sen sijaan on noussut vuoden treenaamattomuuden takia ihan sietämättömästi ja fläsää on kertynyt :(

Leikkaus oli helppo ja tehtiin avoleikkauksena pelkästään paikallispuudutuksessa. Naisille ei kuulemma laiteta mielellään tyräverkkoa tähystyksellä, koska se estäisi mahdolliset keisarinleikkaukset. Tuo nyt ei minun päätökseeni vaikuttanut, mutta paikallispuudutus kuulosti vähemmän pelottavalta kuin nukutus, joten siksi valitsin avoleikkauksen. Leikkaus kesti 40 minuuttia ja sen jälkeen piti hengailla osastolla puolitoista tuntia ja päästivät kotiin. En huolinut mitään rauhoittavia, niin luultavasti tuonkin takia päästivät niin nopeasti pois sairaalasta.

Leikkaushaava on n. 8 sentin pituinen ja se liimattiin kiinni, joten mitään tikkienkään jälkiä ei tule näkymään. Sain ohjeeksi, että viikko pitää ottaa rauhallisesti mutta kävellä paljon ja sen jälkeen voi palata omien tuntemuksien mukaan ihan normaaliin liikuntaan. Parina ensimmäisenä päivänä käveleminen oli todella hidasta, mummot ja papat vaan meni ohitse kun kävin päivittäisellä kävelylenkillä. Kivuliainta oli istualtaan ylos nouseminen ja sukkien laitto jalkaan, mutta muuten kipua oli yllättävän vähän, odotin paljon pahempaa. Buranaa söin 3 päivää, koska sitä suositeltiin. Leikkauskohdassa on kuulemma pieni tulehdustila koko ajan päällä ja saattaa estää pahempia tulehduksia. Parasta lääkettä kipuun oli kuitenkin käveleminen ulkoilmassa.

Nyt on kulunut kuukausi leikkauksesta ja haavasta on lähteneet melkein kaikki ruvet ja ihan nätisti pysynyt kiinni. Salilla olen käynyt nyt kaksi kertaa ja olen ottanut todella varovasti noiden painojen kanssa. Kipua ei ole ollut treenatessa, jotain pieniä tuntemuksia kylläkin, mutta nekin ovat vähäisempiä kuin mitä ennen leikkausta oli. Takaraivossa koputtelee silti epävarmuutta siitä, että tuleeko tuo vatsan seutu kestämään enää lyhyitä sarjoja isoilla painoilla vai pitäisikö nyt vain suosiolla asennoitua treenaamaan 10-12 toiston sarjoja tästä lähtien.
 
Miehisestä näkökulmasta sanoisin tähän että hyvin nousee malmi vaikka nivustyrä on leikattu. Varovaisesti pitää ottaa toki alkuun. Mulle laitettiin sinne tosin verkko. Pahoittelen, mutten saanut ihan selvää laitettiinko sulle verkkoa vai ei...
 
Kannattaa tosiaan sanoa lekurille, että laittaa sinne sen tukiverkon eikä vain paikkaa vatsapeitteen repeymää. Itselleni ei laitettu ja tyrähän sieltä pullahtelee vatsapeitteistä edelleen, eli käytännössä leikkauksesta ei ollut mitään hyötyä. Repeymää ei tarvitse suunnattomasti varoa mikäli se ei tuota kipua, eli jos vatsapeite hivenen repeää lisää, niin se ei käytännössä haittaa tai vaikeuta leikkausta. Repeymää voidaan kutsua tyräksi siinä vaiheessa, kun se pullahtaa sieltä siten, että tekee kipeää. Itselläni on ollut napatyrä taikka vatsapeitteen repeymä nyt n. viiden vuoden ajan, ilman että siitä on ollut minkäänlaista haittaa, sillä en jaksanut heti lähteä uuteen leikkaukseen. Toipumisaika on n. parisen viikkoa, ensimmäinen viikko ollaan lähinnä sängynpohjalla, toisella viikolla alkaa jo tuntua paremmalta. Treeneihin ei ekan kuukauden aikana juuri pääse.
 
Back
Ylös Bottom