Tuskinpa se poika olkapäitään aivan heti rikkoo vipunostoissa, joten asian voi antaa ollakin. Toisaalta, ihmisiä voi opastaa heitä nolaamatta asettamalla sanansa niin, ettei asetu heidän yläpuolelleen "opettajaksi". Tässä tapauksessa esimerkiksi voisi muotoilla sanansa jotenkin seuraavasti: "Moi, kuuntelin tossa vieressä kun teitte noita vipareita. Oli vaan pakko tulla sanomaan, ku sain ite kuukausi sitten pirun hyvän neuvon. Tein meinaan itekin just noin siihen asti. Sitte yks iso kaveri tuli neuvomaan, että...(tähän väliin oikea suoritustekniikka)...Toivottavasti näihin omiin pulkannaruihin alkais kertymään lihaa, hehheh... Jatkakaa vaan noin ku äskenki, mutta kokeilkaa ihmeessä jossain välissä tolla mun tavalla, on meinaan hyvä liike." Pojalle voisi sanoa jossain vaiheessa myöhemmin isän kuullen, "On muuten hiton hienoo nähä että faijas tuo sut mukana salille ja opettaa, olispa mullakin ollu joku jeesaamassa kun alottelin."
Tällä tavoin ketään ei saada näyttämään tyhmältä, tunnustaahan neuvoja itsekin tehneensä aivan samalla tavalla. Isän ei myöskään suoraan sanota olleen väärässä, vaan hänelle annetaan mahdollisuus perääntyä tyylikkäästi. Lopuksi vielä kehutaan isää epäsuorasti. Sama tekniikka toimii monessa muussakin yhteydessä, ihmisiä on kohtalaisen helppo ohjailla antamalla heidän luulla, että he itse keksivät ratkaisun ja saavat vapaasti päättää siitä.
