Työuupumista

[Cassidy]

Moi Mimmit!

Työuupumisesta on puhuttu paljon viimeaikoina ja haluaisinkin kuulla mimmien mietteitä/kokemuksia kyseisestä aiheesta.

Syy miksi aihe kiinnostaa on ystäväni. Hän on viimeisen vuoden aikana mennyt koko ajan huonompaan suuntaan (mm. laihtunut, ei jaksa enää hymyillä, on koko ajan kiukkuinen, harvoin jaksaa nähdä ketään, ylipäänsä koko olemus on hyvin,hyvin väsynyt). Kerran humalassa hän myönsi että on todella väsynyt töihinsä (työskentelee hoitoalalla) ja lupasi mennä lääkäriin muttei ole vieläkään saanut aikaiseksi. Ystävien kanssa olemme muutaman kerran painostaneet häntä että menisi puhumaan jollekin, mutta ei.

Toisaalta ajattelen että hän on aikuinen ihminen, hänen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä lääkäriin juttelemaan. Toisaalta taas että hänellä itsellään ei ole voimia hakea apua ja minun pitäisi auttaa vaikkapa varaamalla hänelle ajan työterveyteen. Poden usein huonoa itsetuntoa kun ajattelen että ystävälläni on paha olla.



Onko mimmeillä ollut vastaavia tilanteita?

 

[Ayana]

On ollut elämässä vastaavia tilanteita, eikä varmaa reseptiä ole tilanteen purkamiseen.

Homma lähtee oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan siitä, että ihmisen on itse tunnistettava tilanteensa ja haluta apua ja muutosta. Läheisten tuki, ymmärtäminen ja jaksaminen on tärkeää. Kun on tarpeeksi uupunut on avun hakeminenkin todella vaikeaa. Usein käydään aika pohjalla, ennen kuin haetaan apua. Työuupumukseen (tai masennukseen tmv) sairastuminen koetaan leimaavaksi (ja sitä se oikeasti vielä onkin, valitettavasti!), mikä sinällään jo nostaa kynnystä avun hakemiselle. On myös vaikeaa tunnustaa olevansa "heikko" vaikkei työuupumuksessa tai masennuksessa sinällään kyse olekaan heikkoudesta. Uupuneelle ei kannata ikinä sanoa "ota itseäsi niskasta kiinni" tai edes ajatella niin, sairastunut ihminen ei vain kykene siihen. Pienetkin asiat voivat olla täysin ylivoimaisia ja ylitsepääsemättömiä. Hoitoalalla muuten sairastutaan keskimääräistä useammin uupumukseen ja masennukseen.

On hyvin vaikea sanoa pitääkö, voiko tai kannattaako asiaan puuttua. Tärkeämpänä näkisin sen, että osaa olla tukena ja läsnä, olla ystävä myös silloin kuin menee huonommin, eikä anna sairauden vääristää ihmissuhdetta. Ihmissuhteiden vääristyminen voi olla sairastuneen kannalta ahdistavaa. Usein moni kaveri "katoaa" tällaisessa tilanteessa - ei osata suhtautua, ei tiedetä kuinka keskustella tai toimia sairastuneen kanssa.


Tässä tuli päälimmäisiä ajatuksia tilanteesta, omien elämänkokemuksien pohjalta.

 

[prente]

Itse työuupumuksesta vuosi sitten kutakuinkin toipuneena voisin kanssa yrittää antaa vinkkejä omiin kokemuksiin perustuen. Tai ehkei niinkään vinkkejä vaan oman tarinani. Kuvailemasi ominaisuudet kuulostaa kyllä hyvin hyvin tutuilta, erityisesti "ei jaksa enää hymyillä", "on koko ajan kiukkuinen", "harvoin jaksaa nähdä ketään".. Muistan sairaslomani aikana ja erityisesti töihin palattuani vasta tajunneeni kuinka eri ihminen olinkaan ollut jo vuoden verran. Ennen sitä oli ollut töissä se positiivisesti ja hymyillen asioihin suhtautuva henkilö ja pikkuhiljaa olin muuttunut äksyileväksi ja kaikkeen negatiivisesti suhtautuvaksi. Loppuvaiheessa ennen sairaslomaa jokainen pienikin vastoinkäyminen tai odottamaton muutos sai epätoivon partaalle.

Itse tajusin tilanteeni ystävän avulla. Tämä ystäväni jaksoi loputtomasti kuunnella valitustani ja sanoa ettei tilanteeni ole normaali ja ettei kenenkään tarvitse jaksaa tilannetta jossa olin. Myös tosielämän tarina ystävän työuupumukseen sairastuneesta työkaverista varmaan auttoi minua tunnustamaan itselleni ettei kaikki ole hyvin. Erityisesti varmaan auttoi kun kuuli miten hyvin, ja täydellä ymmärryksellä ystävä suhtautui loppuunpalaneeseen työkaveriinsa. Eikä mitenkään vähättelevästi kuten niin usein ympärillään kuulee aiheesta puhuttavan. En siis saanut suoranaisia kommentteja siitä, että minun pitäisi mennä lääkäriin vaan ennemminkin sen suuntaisia kommentteja, että se on ihan ok jos ei enää jaksa ja on ihan ok käydä juttelemassa siitä lääkärin kanssa. Ja psykologitkin on oikeastaan aika mahtavia kun niille voi jutella ihan mitä vaan ja niiltä saa täysin ulkopuolisen mielipiteen omiin asioihin. Näissä mielipiteissä oli avain oman tilanteeni ratkeamiseen.

Oma alamäkeni ehti jatkua noin vuoden ennen kuin lopulta uskoin etten tilanteesta selviä ilman jotain muutosta ja sain hakeuduttua lääkäriin. Lääkäristä minut lähetettiin työpsykologin juttusille ja psykologin suosituksesta ja lääkärin määräyksestä jäin kuukauden sairaslomalle. Pomo ja kaikki muutkin töissä ja muualla suhtautuivat sairaslomaani uskomattoman hyvin. Ehdin pelätä vähätteleviä kommentteja etukäteen todella paljon. Psykologin kanssa kävin juttelemassa vielä muutaman kerran ja jo parin viikon lepäilyn jälkeen aloin olla enemmän oma itseni, innostuin tekemään kotona käsitöitä ja muutenkin harrastamaan mukavia asioita, jotka olin jättänyt sivuun työkiireiden takia niin pitkäksi aikaa. Sairaslomalta töihin palattuani sain paremman vastaanoton kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Kaikki jopa ymmärsivät sanomattakin, että minun tulee alkuun tehdä melko kevyitä työtehtäviä koska olin vielä toipumassa sairastumisestani. Ja nykyäänkin kaikki ymmärtävät kun sanon etten halua tehdä ylitöitä.

Ymmärrykseni mukaan olin onnekas kun olin niinkin nopeasti kuin kuukaudessa uudelleen työkykyinen, koska liian pitkälle päässyt työuupumus voi aiheuttaa todella pitkiä työkyvyttömyysjaksoja ja pidentyessään sairaslomat aina vaikeuttavat paluuta.

 

[Heetu]

Eikö tuossa voi jollain nätillä tavalla vedota myös hänen hoitajan moraaliinsa, että pitäisi ensin hoitaa itsensä kuntoon että jaksaa sitten hoitaa toisia.

 

[iiaks]

Itse olen ollut viitisen vuotta työpaikassa jossa on ajoittain ollut hyvinkin vaikeaa, yritysjohdon ollessa täysin kyvytön johtamaan. Tällä hetkellä on erityisen työlästä yrittää hoitaa omat tehtävänsä kun valtaosa kollegoista+ minä olemme irtisanottuja kesäkuun puolesta välistä ja vielä vaan johto kamppaa minkä ehtii! Itse irtisanouduin viime viikolla eikä vuoroja ole kuin 4 jäljellä. Kiitos tästä, voisin koota kirjan "Miten yritystä EI johdeta" tai "Näin työntekijät murretaan..

Äitini lähetti eräänä iltana tekstiviestin jossa luki että "Toivottavasti lähdet kohta. Ikävä hymyilevää tytärtäni!"...

 

[Neferet]

Me jouduimme raahaamaan ystäväni työuupumuksen vuoksi työterveysasemalle. Hän ei itse käsittänyt tilannettaan ollenkaan. Ihminenhän kokee olevansa riittämätön ja tekevänsä liian vähän. Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta minulle puhuivat järkeä ystäväni ja pakottivat ottamaan loman.

joskus ihminen ei tajua omaa tilannettaan. Vaikka hänestä tuntuisi hullulta ja typerältä apusi nyt, hän saattaa arvostaa sitä myöhemmin.