Onnittelut kihlautuneille ja osanotot kihlauksen purkaneille. Vai pitäisikö sanoa toisinpäin...
Haaveilen tällä hetkellä työpaikasta, vakituisesta sellaisesta, mielellään yksityiseltä sektorilta, vaikka joku kuntoutuspsykologin homma ois ihan jees.
Pitkällä tähtäimellä haaveet ovat ihan keskiluokkaisia (kuten monella muullakin):
- että poikani pysyisi terveenä ja siitä kasvaisi fiksu ihminen
- että saisi elää rakastamansa ihmisen kanssa elämänsä loppuun saakka tasapainoisessa ja antoisassa parisuhteessa
- että saisi vielä pari lasta
- että työura pitkällä tähtäimellä antaisi haasteita ja tyydytystä
- että pysyisi virkeänä, ei kangistuisi paikoilleen, kasvaisi ihmisenä, osaisi nauraa myös itselleen, eikä löytäisi itseään katkeroituneena ja suvaitsemattomana eläkeläismummona kiikkustuolissa haukkumassa naapureita, hallitusta ja ylipäätään kaikkia muita paitsi itseään ;)