tuhlaajatytön paluu, eli miten pää treenikuntoon?

[reinhardt]

Ilokseni huomasin, että pääsen näköjään vielä kirjautumaan pakkikselle.

Reinhardt on ollut tuhma. Reinhardt on ollut käytännöllisesti katsoen treenaamatta vuoden. Sitä se teettää, kun vaihtaa asuinpaikkaa ja työpaikkaa ja muuttaa yhteen jonkun karvaisen äijän kanssa. Miehet eivät muutenkaan sovi minulle, koska laardia on tullut seurustelun alkamisen jälkeen viisi kiloa.

Nyt olen aikeissa ryhdistäytyä, koska alkoi tuntua siltä, että minulla olisi hyvä olla muutakin elämää kuin parisuhde. Mutta vuosi ilman treeniä (joista viimeiset kolme kuukautta astumatta ollenkaan salille sisään) on pehmentänyt minua. Tuntuu, että "eihän ihminen oikeastaan tarvitse punttitreeniä, kyllä kävely ja juoksu pitää kunnossa". Lisäksi en ole edes kotiutunut uuden paikkakuntani salille, joka on pieni, ruotsinkielinen äijämesta. Kynnys taas aloittaa on kerta kaikkiaan huikea.

I want my life back. Potkikaa minua perseelle. En olisi ikinä uskonut, että ihmisen kunto romahtaa näin lyhyessä ajassa. Tai että alkaisin ihan vakavissani ajatella, että onko se reenaaminen nyt niin tärkeää, kyllä hyötyliikunta on kova juttu.

 

[Taskuamatsoni]

Tervetuloa takaisin, minä jo eilen mietinkin, että minne olet kadonnut :D

Enpä tässä rupea sori vaan sua perseelle potkimaan, itse olen noitten pakkiksettomien treenitaukojeni jälkeen Comebackin tehtyäni huomannut, että pelkkä täällä oleminen saa treenimotivaation huippuunsa. Sitä paitsi puntillahan käydään koska se on kivaa, ei kunnon takia. Se on vaan hyvä sivuvaikutus.

 

[tintula]

Yhdyn ihan Missukkaan. Itteä ainaki motivoi extrahyvin, ku kattelee punttimimmien kuvia vip-osiolta. Tulee sellanen pakko päästä iteki hetinyt salille.

 

[puuma]

en ole edes kotiutunut uuden paikkakuntani salille, joka on pieni, ruotsinkielinen äijämesta..

Joo voin tolta lähtökohdalta treenaamisen jäämisen tavallaan ymmärtää:jahas: Jos se kuitenkin on ainoo sali sielläpäin, niin ei kai muuta voi kun yrittää kuin kotiutua.:thumbs: Tsemppiä siihen.

Ehkä ne ruåtsii puhuvat äijät onkin ihan kivoja

 

[Shangri_las]

Olen itse pyörinyt pakkiksella vasta hetken aktiivisesti, enkä sinua ja taustojasi saliharrastukseen tunne... mutta uskon, että kun sinne salille jälleen menet ja sen treenifiiliksen löydät, niin sali maistuu jälleen varmaan TOSI hyvälle! Palautat mieliisi sen aivan upean tunteen mikä salitreenin jälkeen tulee ja avot johan sinne halajaa useasti viikossa. Mikäli poikaystäväsi ei treenaa, ehkä hänkin siitä innostuu.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että ruotsin-suomalaiset ovat todella hyviä tyyppejä. Miehet kohteliaita, avoimia ja ystävällisiä. Varmaan heitäkin löytyy joka lähtöön, mutta nämä ovat omia kokemuksiani. Jos vain vähänkään mietit, että haluat jälleen saliharrastusta aloitella, niin sinne salille vain rohkeasti ja sanot niille äijille, että "tere, tää tyttö on nyt tullut taasen treenaan"! :thumbs:

 

[Taskuamatsoni]

Hööh, salille mennään treenaamaan eikä hankkimaan kavereita :D

 

[reinhardt]

Itse olen tullut siihen tulokseen, että ruotsin-suomalaiset ovat todella hyviä tyyppejä.

Juu, siis tarkoitukseni ei ollut dissata ruotsinkielisiä, minulle on vain muutenkin vaikeaa mennä vieraisiin paikkoihin, joissa on vieraita ihmisiä, ja sitten kun ei vielä oikein ymmärrä, mitä ne vieraat ihmiset puhuvat...

Toivottavasti tosiaan treenifiilis palautuu kun saa taas mentyä salille. Ja toivottavasti ymmärtäisin kerrankin aloittaa rauhallisesti; viimeisin aloitusyritys tyssäsi siihen, että menin ihan kivan treenin, jonka jälkeen olin niin puhki, poikki ja rättiväsynyt, että makasin melkein kaksi tuntia sohvalla itkemässä.

 

[puuma]

Hööh, salille mennään treenaamaan eikä hankkimaan kavereita :D

Höh, niin tietenkin. En sitä tarkoittanutkaan, kun nostin ton pätkän esiin, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen... En mäkään olis kovin innokas treenaaja jos Helsingis ei olis muita paikkoja kuin Liikuntamylly...sielläkin aika paljon vieraskielisiä miehiä;)

 

[Gillyanne]

JEAH, reinhardt is back!!!

... ei mulla oikeastaan mitään uutta itse ketjun aiheeseen sitten olekaan, kunhan piti tulla tervehtimään :D

 

[Ardilla]

OPalautat mieliisi sen aivan upean tunteen mikä salitreenin jälkeen tulee ja avot johan sinne halajaa useasti viikossa.

Tuo on itellä tärkeä ellei juuri se tärkein motivaattori: järkyttävän hyvä ja tyytyväinen olo treenin jälkeen. Lisäks treenaamisesta saa itseluottamusta vahvistavia onnistumisen tunteita, ainakin mulle tärkeitä.

Jos on ollut taukoa treenaamisesta ja niin suorastaan kirpaisee aika lailla kun huomaa tulosten pudonneen. Siitä ei pidä _ollenkaan_ lannistua, sillä oli se sitten lihasmuistia tai jotain muuta, niin äkkiä se vire ja voimat sieltä palaavat! Onneksi. Sitten on taas huipputyytyväinen olo, että alkoi jälleen treenaamaan, eikä pysty käsittämään miten edes kykeni "harmaaseen arkeen" ilman päivän kohokohtaa, punttisalia :thumbs: . Vähän kärjistettyä mutta ymmärrätte pointtini.

 

[mizzim]

Kumppanini kertoi tässä taannoin, että sellasen pidemmän tauon jälkeen, kestää kuukauden päästä takaisin siihen samaan treenivireeseen ja rytmiin, kuin on ollut jonkin aikaa ennen lopetusta. Siis tuollasella tyypillisellä neli- tai viisijakoisella ohjelmalla, se tarkoittaa noin neljää treeniä per lihasryhmä. Eihän tuo nyt niin paljoa ole?:whip:

Siis tervetuloa takaisin! Muistan kyllä tämän nimimerkin! Nyt sitä sitten huomaa ihmetellä kun ei ole uusissa ketjuissa näkynyt..:D

Raudanpariin vain, tiedän kyllä kynnyksen lähteä treenaamaan oudolle salille. Tiedän miltä tuntuu jähmettyä siinä salinovella ja katsoa kun sielä on niiiin kauheasti vieraita ihmisiä ettei tahdo sisälle sopia. &
Sitten kun kiertää salin lävitse ja suunnittelee senhetkiseen treeniin sopivat laitteet ja raudat, ottaa ensimmäiset puntit käsiin ja keskittyy vain niihin lihaksiin, rautoihin, liikkeeseen ja hengitykseen.. Kyllä se lähtee kulkemaan, muistat ottaa ensimmäisen kierroksen kropan lävitse niillä painoilla millä ennen lämmittelit ja lopetat kun olet hyvässä vireessä, Sun tulee nyt aloitella! Verryttelet, herätät elämän kroppaasi uudelleen. Ei kuulu "ottaa kunnolla". Tärkeää on myös ymmärtää, ettei kukaan laske sun toistoja, eikä ajattele raudan määrää,osaat varmana säätää itse ne tähän tarkoitukseen sopiviksi kun niin päätät. Aikanaan sitä huomaa et on ihan jees nähdä salilla samoja naamoja.

Ihmisen toimiin vaikuttaa ja kuuluukin vaikuttaa muiden toimet sekä ympäristöolosuhteet, ei siinä väärää ole. Pidät vaan pidemmällä tähtäimellä oman kurssis.

Pikkuinen mizzim ei ole edes treenannut niin kauaa että siihen oikein mahtuisi vuoden taukoa, mutta tahtoo silti tsempata!;)

 

[MÖYKKY]

Kerrothan sitten meille kaikille miten treenit lähtee käyntiin ja mistä se motivaatio sitten tuli takaisin.

 

[Myako]

Mä olen voittanut uuden salin pelkoni sillä, et oon käyny itseni kanssa pienen (joskus vähän isommankin..) psyykkaavan keskustelun Haastaa itsensä ylittämään sen itserakentamansa esteen. Ja niin kuin joku jo mainitsi, eihän salille mennä kavereita etsimään, vaan treenaamaan! ;)

 

[ZannaZ]

Moro Rein ja teretulemast takas. Kuinkas perkele sattukaan tää thread, koska itellä melkeenpä samanlainen tilanne - siis treenaamattomuuden suhteen. No, okei, tilanne on ollut "pakonsanelemema" ei niinkään oma päätös (joo, on vituttanut ja kympillä" - kahta duunia paiskin, toinen päivällä ja toinen yöllä ja pitäis nukkuakin... Ei ollut aikaa, ja eikä rahaa (sitä vartenhan sitä töissä oltiin lähestulkoon 24/7).

Nyt, on sitten vihdoin tilanne että sinne salille ois realistiset mahkut päästä takas. Mulla ei oo motivaation kanssa mitään ongelmia, hirvee hinku on ollut kokoajan! Täytyy sanoa etten ole totaalitreenaamatta ollut, salille tosin en ole päässyt mutta pieniä vaparijuttuja on tullut tehtyä ja käytyä lenkille/pyöräilemässä yms. hyödyllistä. Ja kaipa tuon 2-5h öisen "rappujumpan" voi laskea aika tehokkaaks reisi- ja- peppujumpaks :D.

Mutta tosiaan, nyt paluu takaisin arkeen - säännölliseen salitreenaamiseen ja säntilliseen ruokailuun. Vói poijjaat että oonkin kaivannut! Täältä tullaan KASVAMAAN!

Tsemppivä sulle Reinhardt (hoh, ompas vaikea nick kirjottaa ulkomuistista, piti pari kertaa tulla ainakin korjaamaan että menee deet ja ärrät oikeille paikoilleen :lol2: )"uuden alun" löytämiseen. Uskon että kun pääset salille taas löydät sen fiiliksen joka on ollut ennen taukoa, että tykkäät treenata ja viihdyt salilla... . Ja jos näin ei ole, niin ehkä sitten salitreenaus ei ole "se sun juttus" ja jos näin on ni eipä mittää, pää pystyssä muihin lajeihin.

Sitten viä aika tämmönen perustava kysymys mutta kakaisempa silti ulos: jos/kun on ollut pidemmän aikaa treenaamatta tai treenannut epäsäännöllisesti ja satunnaisesti ni kannattaapi varmaan aloitella salilla käymisen varovasti? Ikäänkuin menis vasta ihan ihka ekaa kertaa punttien pariin? Totutella kroppaa siihen rasitukseen taas. Vois olla aikamoinen shokki jos yhtäkkiä hypättäis neljä jakoseen ja sata lasissa. Eiks jeh?

Sitten siitä omaa kroppaa kuunnellen siirtyä ??-jakoisiin ohjelmiin (kuka treenaa milläkin ohjelmalla). Mutta oisko tähän "normaaliin treenirytmiin"-siirtymisestä heittää jotain neuvoa? Jotain ohjenauraa kuinka kauan kannattais "totella" ja treenata vaikkapa pari kertaa viikossa ennenkun hyppää tohon totaalirääkkiin jossa pistetään lihakset kasvamaan ja jalkaa nousemaan?

 

[Gillyanne]

Sitten viä aika tämmönen perustava kysymys mutta kakaisempa silti ulos: jos/kun on ollut pidemmän aikaa treenaamatta tai treenannut epäsäännöllisesti ja satunnaisesti ni kannattaapi varmaan aloitella salilla käymisen varovasti? Ikäänkuin menis vasta ihan ihka ekaa kertaa punttien pariin? Totutella kroppaa siihen rasitukseen taas. Vois olla aikamoinen shokki jos yhtäkkiä hypättäis neljä jakoseen ja sata lasissa. Eiks jeh?

Joo, ehdottomasti varovasti. Huomasin nimittäin tässä taannoin, ettei tarvitse olla kuin muutama viikko treenaamatta ja/tai epäsäännöllisellä treenillä, niin jo on homma hakusessa ainakin jossain määrin :evil:

 

[reinhardt]

Kerrothan sitten meille kaikille miten treenit lähtee käyntiin ja mistä se motivaatio sitten tuli takaisin.

Jumala selvästi vihaa minua koska juuri, kun sain itseni psyykattua, notta nyt ruvethan reenamahan, tuli lapsenvahtikeikka ja mahdollinen uudelleenaloitus siirtyi viikolla. Eli saan aloittaa psyykkauksen alusta...

Tein sitten tunnin Pilates-harjoituksen ja tajusin, miten olen itseäni pettänyt. Olen kyllä lenkkeillyt tässä tauon aikana -vähän- ja "tehnyt pilatesta". Tuon tunnin intensiivisemmän tekemisen jälkeen oli tankki sen verran tyhjä, että joku on tainnut pikkuisen olla tekevinään. Nopeasti se kunto laskee.

Syömisetkin menee tietysti päin persettä, mussutan vain leipää koko ajan.

Kaiken kaikkiaan välillä tuntuu siltä, että olen joku ihan toinen ihminen.

mutta kiitos kaikille psyykkauksesta ja tervetulotoivotuksista. Pidän teidät ajan tasalla siitä, millaista tuskaa tämä uudellenaloittelu on.

 

[XairaX]

Mä olen samassa tilanteessa reinhardtin kanssa. Noin vuosi lähes totaalista salitaukoa takana. Nyt vaihdoin opiskelujen takia paikkakuntaa ja treeni alkoi taas houkutella. JA TIETYSTI, heti kun alkaa olla normaalisyklissä kiinni niin sairastuin..viikon ollut jo kipeä ja kun päivittäin kuljen salin OHI enkä sisään niin ärsyttää. Onnistuin muuten riehumaan..luulin tehneeni kevyesti habatreenin,mutta hauis ottikin itseensä ja tulehtui lievästi ollen kolminkertaisesti itsensä kokoinen muutaman päivän ajan..eli aloitellaan varovaisesti.

Reinhardt, tsemppiä nyt! Mulla on niin heikkotahtoinen pää että kyllä sinäkin siihen pystyt jos minäkin!!

 

[Saiminen]

Täälläkin ollaan palailemassa rautojen pariin vuoden tauon jälkeen. Motivaatiota on, mutta jotenkin tunnelma lässähtää kun pääsee "tangon alle". Hypistelen hermostuneena painoja enkä osaa päättää millaisilla painoilla aloittaisin, liikeradat ovat hieman hakusessa ja tututkin liikkeet tuntuvat vain jotenkin ihmeellisiltä ja olo on epävarma ja kaikinpuolin epämukava... Treeni tulee helposti siirrettyä "seuraavaan päivään" :jahas:

jospa tämä tästä.. Muutaman viikon voisi tehdä koko kroppaa kolmisen kertaa viikossa ihan vaan liikkeisiin "tutustuen" ja omaa kuntoa kartoittaen, sitten taas pikkuhiljaa rakennellaan voiman osto- ohjelmaa!

 

[Nadesha]

Mulle tuli mieleen tällainen idea miten kadonnut treeni-into voisi löytyä...

Eli: tee alkuun, esim pari kolme ekaa treenikertaa vain lempiliikkeitäsi! Sellaisia, joista pidät, joissa olet löytänyt hyvän tekniikan tai joilla olet saavuttanut näkyvää tulosta. Aina parempi, jos lempparit jakautuvat vähän eri lihasryhmille.

Esim omia suosikkejani on perinteinen takakyykky, viparit sivuille, keskitetty hauiskääntö, alataljasoutu ja ranskikset taljassa. Vatsoille vähän jumppapalloa, niin settihän on ihan hyvä koko kropan treeni Joskus (harvoin...), kun salille meno on tökkinyt, olen suosiolla tehnyt tällasen virityksen, sillä edellytyksellä, että kaikki k o lihasryhmät tuntuu palautuneen ok. Ja treeni on tuntunut kivalle ja olo mitä mahtavin!

 

[Tinta]

Mä palasin salille noin kolme kuukautta sitten, taukoa oli tuolloin takana yli 1,5 vuotta. Jouduin käytännön syistä vaihtamaan myös salia, joka aluksi tuntui todella vaikealta (liian hienoja laitteita, ei varmistajaa, huono kyykkypaikka...). Pikku hiljaa olen kotiuttanut itseni ja samalla antanut ihmisten tuijottaa rauhassa mun ilmeisesti valtavirrasta poikkeavaa treeniä. Siinäpähän katsotte prkl:evil: Ei se niin mukavaa ole vieläkään, mutta alkaa jo menetellä. Varmistajan puute mua haittaa eniten, kynnys sen pyytämiseen on mulla korkea ja sitten ei oikein uskalla ottaa sarjoja loppuun asti, jos ei ole 100 % varma, että tanko myös tulee ylös. Treenit kulkee muuten jo mukavasti, eli yllättävän nopeasti lihasmuisti palautui.

Eli tsemppiä sinulle kovasti reinhardt ja muutkin samassa tilanteessa olevat :thumbs: Kyllä se siitä lähtee, kunhan ei heti anna periksi!!!