Treeniohjelma vaelluksia varten

[Jami2003]

Jep. Itse on tullut vaellettua kans koko ikä ja toki hyvällä yleiskunnolla vaelluksesta selviää mukavammin mutta kyllä ne varusteet ovat tärkeämmät. Ja mitä pakkaa mukaan. Kenkien lisäksi rinkka on tärkeä, ja se että pyrkii pitämään rinkan mahdollisimman kevyenä.

Jos nyt jotain haluaa treenata ennen vaellusta niin käy heittämässä niillä kengillä ja sillä rinkalla viikottain pitkiä kävelylenkkejä millä meinaa reissuun lähteä. Tottuu kroppa ja huomaa jos joku paikka hiertyy.

 

[kahlaajalintu]

Jep. Itse on tullut vaellettua kans koko ikä ja toki hyvällä yleiskunnolla vaelluksesta selviää mukavammin mutta kyllä ne varusteet ovat tärkeämmät. Ja mitä pakkaa mukaan. Kenkien lisäksi rinkka on tärkeä, ja se että pyrkii pitämään rinkan mahdollisimman kevyenä.

Jos nyt jotain haluaa treenata ennen vaellusta niin käy heittämässä niillä kengillä ja sillä rinkalla viikottain pitkiä kävelylenkkejä millä meinaa reissuun lähteä. Tottuu kroppa ja huomaa jos joku paikka hiertyy.

Hiertymiä tulee joka tapauksessa, mutta nekin pitää osata hoitaa oikein. Compeedit voi heti unohtaa, niillä ei kyllä tee yhtään mitään. Kyllä mä väittäisin, että siitä mäkien ravaamisesta on hyötyä ihan huomattavastikkin. Ainakin näin meillä äsken oli vähän pidemmällä retkellä. Ainakin on hyvä tietää, että missä kohtaa alkaa menemään hapoille jotta sitä osaa vältellä.

Jos/kun niitä rakkoja tulee niin puhkaiset ne siten, että ne on kulkusuunnan vastaisesti eli se neste pääsee valumaan pois sieltä kulkiessa eikä kerää sinne likaa. Desinfioit toki ja sitten urheilu teippiä päälle vaan jotta se uloin kerros kiinnittyy takaisin siihen alempaan kerrokseen.

Tota kevyttä rinkkaa mäkin painottaisin, ne kilot alkaa tuntumaan pitkällä matkalla kummasti vaikkei tuo 100km nyt olekkaan mikään kauhean pitkä matka. Myös sitten yks tärkeä juttu sen jaksamisen kanssa on siinä, jos kuljette ryhmässä niin laittakaa se heikoin kävelijä aina eteen ja vahvin taakse. Tiedän kokemuksesta, että se hidas eteneminen vituttaa sitä vahvinta, mutta jos ryhmän haluaa viedä perille niin tuo on tärkeä juttu.

Hoida ne jalat!! rakot ja jalkoen hoito muutenkin. Kengät pois, kuivaa sukkaa ja jalkojen kuivaaminen.

Toi 100km nyt on sellanen matka ettei siinä vielä ehdi kasvattelemaan sitä kovaa ihoa niihin rakko kohtiin, se tulee siinä kahden viikon kävelyn jälkeen suunnilleen, mutta sen voi harjoitellessa kyllä tehdä jollain asteella jo valmiiksi.

 

[Mursuke]

Tota kevyttä rinkkaa mäkin painottaisin, ne kilot alkaa tuntumaan pitkällä matkalla kummasti vaikkei tuo 100km nyt olekkaan mikään kauhean pitkä matka. Myös sitten yks tärkeä juttu sen jaksamisen kanssa on siinä, jos kuljette ryhmässä niin laittakaa se heikoin kävelijä aina eteen ja vahvin taakse. Tiedän kokemuksesta, että se hidas eteneminen vituttaa sitä vahvinta, mutta jos ryhmän haluaa viedä perille niin tuo on tärkeä juttu.

Hoida ne jalat!! rakot ja jalkoen hoito muutenkin. Kengät pois, kuivaa sukkaa ja jalkojen kuivaaminen.

Toi 100km nyt on sellanen matka ettei siinä vielä ehdi kasvattelemaan sitä kovaa ihoa niihin rakko kohtiin, se tulee siinä kahden viikon kävelyn jälkeen suunnilleen, mutta sen voi harjoitellessa kyllä tehdä jollain asteella jo valmiiksi.

Tuosta, että laitetaan aina se hitain eteen tuli vaan mieleen, että jossain vaiheessa se ottaa kyllä sen hitaammankin mielenterveyden päälle, jos selän takana tulee nilkoissa kiinni koko ajan letka ihmisiä ja tuntuu, että on tulppana siinä. Tuli mentyä Karhunkierros pelkällä äijäporukalla ja yllättäen olin monesti se hitain menijä siinä. Sekin on kätevää, että ihmisiä on sen verta monta mukana, että voi tehdä vaikka useamman pienemmän eri vauhtia menevän ryhmän päivän kunnon mukaan. Ja jyrkkiä rinteen kapuamisia musta on helpompi tehdä ihan omaan tahtiin, tuskallisempaa yrittää hidastella muiden vuoks.

Jaloista puheenollen niin tietty jotkut kevyet sandaalit tms. mukaan tuville/pitkille tauoille heti jalkaan laitettavaks. Saa jalat vähän levähtää. Ootteko muuten muut pitänyt villasukkia purojen yli kahlauksiin? Kaveri tekee sellasia tuplapohjasia villiksiä siihen hommaan, on mukavat.

 

[abine]

Salilta ei vaelluksiin kauheasti saa mitään merkittävää hyötyä. Toki keskivartalon vahvistaminen, liikkuvuus (venyttely) ja aerobinen treeni antaa jotain, mutta perinteisellä body-treenillä on mielestäni minimaalinen hyöty verrattuna lajinomaisempaan treeniin.

Joten kannattaa säännöllisesti tehdä juoksu-, sauvakävely- ja vaellustreenejä. Saa ainakin totutettua kropan tuon tyyliseen toimintaan. Jos esimerkiksi 20 km jälkeen alkaa jo alaselkä väsymään niin kyllä se väsyy tuon 100 km:kin jälkeen. Joten tietää mihin panostaa sitten esim venyttelyssä. Hiljakseen nostaa viikottaista kokonaistreenimäärää ja tiheyttä. Vaikka usein puhutaan että aina pitäisi treenin jälkeen palautua niin kannattaa tehdä myös perättäisiä treenejä niin saa havainnon niistä omista rajoista.

Varusteiden sisäänajo on yksi tärkeimmistä jutuista. Kengät, rinkka, sauvat (jos on mukana). Samalla kannattaa testata myös teltta, makuupussi ja vaatteet. Jos ei yöpymisen aikana saa kunnolla levättyä niin seuraava päivä menee sitten zombi-mod tyylillä eikä vaellus ole enää mukavaa.

Ruokapuoli kannattaa myös tarkistaa. Vähän testailee mikä ruoka uppoaa ja mikä taas aiheuttaa turhaa puskissa ravaamista. Kannattaa myös miettiä ruokatarvikkeiden painoa ja pakkausta (esim. metallitölkit paskoja kun joutuu raahaamaan maaliin asti ne tyhjät purkit) ettei kannettava lasti paina älyttömiä.

Reitin rytmitys ja yöpymispaikkojen katsominen on ainakin menttaalipuolelle hyvä ratkaisu. Ottaa niitä realistisia päiväntavoitteita. Vaikka 20 km päivässä tietylle majoitus- tai nuotiopaikalle.

Yhteenvetona voi todeta että tuollaiselle matkalle (jos vauhti on rauhallinen) riittää hyä valmistautuminen ja härpäkkeiden testaus. Samalla se kunto paranee kun tekee noita harjoitusvaelluksia.

 

[Kirssi]

Ylempänä onkin sanottu jo kaikki oleellinen varusteista ja vaatteista.

Vaeltamista kannattaa treenata kävelemällä. Jos kuntopohjaa ei ole, niin ensin kävelee pari viikkoa muutamana päivänä lenkkareilla muutaman kilometrin, sitten vaihtaa vaelluskenkiin ja vähän lisää matkaa. Välillä voi hölkätä tai pyöräillä vaihteluksi.
Matkoja voi pidentää hiljalleen ja jossain vaiheessa ottaa reppuun painoa mukaan. Sitäkin ihan vaan parin kilon portailla, jos aiempaa kuntoa ei ole. Lähellä vaellusajankohtaa sinun pitäisi näin edeten sitten jaksaa kävellä suunnittelemasi päivämatka, suunnitelemasi varusteet mukana. Kokeile ennen vaellukselle lähtöä!
Jos ei punttisalilla ole tullut käytyä, eikä se kiinnosta, niin jalkoja voi vahvistaa kyykkäämällä ihan vaan kehonpainolla. Vahvat lihakset tukevat tietenkin polvea ja hyödyttävät vaelluksella siinä kohtaa, jos tarvii rinkka selässä loikata ojan yli, astua puunrungon yli, ponnistaa kivelle...tasaisella maalla jalkoihin ei niin voimaa tarvitse, mutta vahvuudesta on etua hankalassa maastossa. Jos tiedossa on mäkinen vaellus, kannattaa jo harjoitellessa kiipeillä mäkiä rinkankin kanssa. Tai pyöräillä ylämäkiä.

Mulla on oman jalan mukaan tehdyt hemmetin kalliit pohjalliset, pisin niillä kävelemäni päivämatka on 65km, eikä yhtään rakkulaa tullut. Samaa en voi sanoa kanssakulkijoista.
Omat pohjalliset on asia, jota siis kannattaa harkita jos paljon kävelee. Ilmankin toki pärjää ja kävellen se nahka vahvistuu.

 

[abine]

Jos ei punttisalilla ole tullut käytyä, eikä se kiinnosta, niin jalkoja voi vahvistaa kyykkäämällä ihan vaan kehonpainolla. Vahvat lihakset tukevat tietenkin polvea ja hyödyttävät vaelluksella siinä kohtaa, jos tarvii rinkka selässä loikata ojan yli, astua puunrungon yli, ponnistaa kivelle...tasaisella maalla jalkoihin ei niin voimaa tarvitse, mutta vahvuudesta on etua hankalassa maastossa. Jos tiedossa on mäkinen vaellus, kannattaa jo harjoitellessa kiipeillä mäkiä rinkankin kanssa.

Sellainen tuli vielä mieleen. Kun väsymys alkaa painaa tai kunto tulee vastaan niin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota tukilihasten rooliin. Siis harjoitella kantamusten kanssa menemistä vaikeassa maastossa. Tulee vaan turhaa helposti loukkaantumisia kun rinkka vie miestä tai naista kun pitää kivillä, kallioilla, juuria sisältävillä poluilla mennä ja jaksa enää keskittyä. Ylä- ja alamäkiäkin kannattaa harjoitella koska ihan erilaista kun tasaisella menemistä. Suvat helpottaa ainakin mäkisessä maastossa.

 

[Cyraxor]

Kiitos kaikille hyvistä vastauksista! :fuckyeah: Pitää sitten vain ruveta vähitellen treenaamaan tuota aerobista puolta tosissaan.. aikaa ei ole kuitenkaan kuin pari hassua kuukautta.

Ajattelin kuitenkin käydä tekemässä koko kropan salilla kerran/kaksi viikossa.. eipä tuosta voi olla haittaakaan

Otan vielä vastaan muita hyviä tipsejä treeniin/reissuun jos jäi jotain mainitsematta

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

En ole kauhean kokenut vaeltaja, mutta Oberstdorf - Meran tuli vaellettua vajaa kaksi vuotta sitten 4 päivässä. 124,6km kokonaismatka ja nousuja ja laskuja (nää on pahimpia) matkalle mahtui, alpeista kun on kysymys. Mun vinkki on sauvat. Ilman niitä olis ollut kyllä huomattavasti vaikeampi selvitä tuosta urakasta noinkin tiukalla aikataululla.
Töppöstä toisen eteen ja tarpeeksi juotavaa + pähkinöitä ja protskupatukoita niin kyllä se siitä.

 

[Inska]

Hyvien sisäänajettujen kenkien lisäksi yhtä tärkeää on sopivankokoiset vaelluskäyttöön tarkoitetut sukat. Estävät hiertymiä huomattavasti. Lisäksi rakkolaastareita kuitenkin mukaan jos tulee pahoja hiertymiä, vaikka ne puhkaisee. Alaspäin tuleminen on sitten yllättävän raskasta ja ottaa jalkoihin aivan erilailla kuin ylösmeno. Lapissa tosin korkeusero ei ole niin tappavaa. Parasta treeniä olisi mennä rinkka selässä ylös-alas mäkeä n. kertaa ja lisäksi kävellä pidempiä lenkkejä maastossa. Tai nuo yhdistäen.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Hyvien sisäänajettujen kenkien lisäksi yhtä tärkeää on sopivankokoiset vaelluskäyttöön tarkoitetut sukat. Estävät hiertymiä huomattavasti. Lisäksi rakkolaastareita kuitenkin mukaan jos tulee pahoja hiertymiä, vaikka ne puhkaisee. Alaspäin tuleminen on sitten yllättävän raskasta ja ottaa jalkoihin aivan erilailla kuin ylösmeno. Lapissa tosin korkeusero ei ole niin tappavaa. Parasta treeniä olisi mennä rinkka selässä ylös-alas mäkeä n. kertaa ja lisäksi kävellä pidempiä lenkkejä maastossa. Tai nuo yhdistäen.

Mä lähdin reissuun 3h sisäänajetuilla Salomonin Speedcrosseilla ja ihan normi nilkkasukilla :D Onneksi vältyin hiertymiltä.
Kenkävalinta on kyllä aika vaikea. Osa painaa menemään 3kg/kenkä painavilla puoleen sääreen ylettyvillä vaelluskengillä, mutta itse lähdin mukavuuspainotteisesti reippaampaan vauhtiin tarkoitetuilla salomoneilla ja hyvin selvisin. Ei ollut ikävä raskaita kenkiä, oli ihan tarpeeksi raskasta jaloille ilman niiden tuomaa lisäpainoakin. JOS olis oikeasti ollut todella vaativaa maastoa, niin olisin teipannut nilkat ja sitä varten oli teippi mukana, sitä ei kuitenkaan tarvittu.

 

[Mursuke]

Mä lähdin reissuun 3h sisäänajetuilla Salomonin Speedcrosseilla ja ihan normi nilkkasukilla :D Onneksi vältyin hiertymiltä.
Kenkävalinta on kyllä aika vaikea. Osa painaa menemään 3kg/kenkä painavilla puoleen sääreen ylettyvillä vaelluskengillä, mutta itse lähdin mukavuuspainotteisesti reippaampaan vauhtiin tarkoitetuilla salomoneilla ja hyvin selvisin. Ei ollut ikävä raskaita kenkiä, oli ihan tarpeeksi raskasta jaloille ilman niiden tuomaa lisäpainoakin. JOS olis oikeasti ollut todella vaativaa maastoa, niin olisin teipannut nilkat ja sitä varten oli teippi mukana, sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Heh, mä lähdin yhdelle reilun viikon Lapin reissulle kengissä, missä olin käynyt käppäilemässä varmaan 15 kilsaa yhteensä :D Mutta ei tullut minkäänlaisia kolotuksia tai hiertymiä, kävi tuuri. Ne kengät oli kyl tosi laadukkaat pitkien reissujen vaelluskengät, joita olin liikkeessä sovitellut pitkään ja hartaasti ja sukat oli hyvät. Kaverilla on käynyt kenkien kanssa muuten semmonen moka, että se vuodesta toiseen vaan kiristeli niiden naruja yhä tiukemmalle ja sitten se alkoi ihmettelemään miksi pikkuvarpaista alkaa kuoriutua nahkat totaalisesti. Helpotti kovasti, kun avasi vähän nyörejä.

Ja siellä itse reissussa jaksamiseen auttaa tosiaan kovasti se, että vähän väliä tankkaa pientä evästä, kulutuskin on tosi kovaa. Ja voita vaan joka safkaan messiin klönttikaupalla

 

[Kirssi]

Ja siellä itse reissussa jaksamiseen auttaa tosiaan kovasti se, että vähän väliä tankkaa pientä evästä, kulutuskin on tosi kovaa. Ja voita vaan joka safkaan messiin klönttikaupalla

Joo totta, mulla oli taskut täynnä suklaata, rusinoita ja pähkinöitä. Muutaman kerran tunnissa hörppäsin vettä ja kerran tunnissa kaivelin hyppysellisen jotain mussutettavaa taskusta. Pidemmillä tauoilla sitten kunnon pasta-ateriat kitusiin.

 

[Inska]

En viitsi laittaa kuvia mun jaloista kun otin käyttöön suoraan uudet kengät. Ne nyt oli hiihtokengän ja vaelluskengänsekoitukset, mutta jalat meni aivan kauheaan kuntoon kun otin ne suoraan käyttöön ja käytin tavallista sukkaa. Hiertymät oli niin kipeät, että niihin särki oikein kunnolla usemman päivän ja kesti melkein kolme viikkoa parantua. Tekee vieläkin pahaa katsoa kuvia jaloista tuolta ajalta. Vaelluskengät ajoin sisään, mutta vaativat silti kunnon sukat että säästyn hiertymiltä.

 

[MikaelF]

Komppaan Mattia kevyiden kenkien suosittamisessa, en ainakaan itse näe raskaille vaelluskengille juuri mitään käyttöä. Varsinkin polvet ovat kiittäneet nilkkakorkuisten lenkkarimaisten kenkien käytöstä. Viimeiset viisi reissua olen tehnyt kevyemmillä kengillä ja mieltynyt niihin.

 

[carcayu]

Hyvien sisäänajettujen kenkien lisäksi yhtä tärkeää on sopivankokoiset vaelluskäyttöön tarkoitetut sukat. Estävät hiertymiä huomattavasti. Lisäksi rakkolaastareita kuitenkin mukaan jos tulee pahoja hiertymiä, vaikka ne puhkaisee. Alaspäin tuleminen on sitten yllättävän raskasta ja ottaa jalkoihin aivan erilailla kuin ylösmeno. Lapissa tosin korkeusero ei ole niin tappavaa. Parasta treeniä olisi mennä rinkka selässä ylös-alas mäkeä n. kertaa ja lisäksi kävellä pidempiä lenkkejä maastossa. Tai nuo yhdistäen.

Komppaan tätä. Lapissa yleensä reitit valitaan siten, ettei mäkeä kerry mitenkään älyttömästi. Maastokävely tai siis rämpiminen on kuitenkin hyvin erilaista, kuin kävely tiellä. Kohtalaisella peruskunnolla selviää hyvin normivaelluksesta. Jos haluaa erikseen treenata niin tekisin päivävaelluksia epätasaisessa metsämaastossa. Sekin on tekniikkalaji. Itse en pärjää vaimolle vauhdissa jos lyödään selkään rinkka ja eteen polutonta jänkää 20 km. Kaikilla mittareilla mun pitäs olla paremmassa kunnossa, mutta vaimolla on ultimate bushwalker skillsit. Kovissa nousuissa pääsen äijäilemään puhtaalla suorituskyvyllä, mutta muuten joutuu nöyrtymään.

IMO vaelluskengät on hyvä valinta, kun kävellään painava rinkka selässä ja/tai kivikkoisessa maastossa. Jäykkä pohja ja tuki nilkalle on tällöin tarpeen. Metsällä ilman taakkaa kävellessä parhaat on Lundhagsin maiharimalliset versiot. Ne on hiton kevyet ja ohut pohja antaa hyvän tuntumaan pehmeään metsämaahan. Korkea varsi on hyödyllinen soilla ja estää roskia menemästä kenkään. Vaelluskengissä käytän yleensä säärystimiä, koska muuten kengät on yleensä täynnä schaissea illalla. Mulla on nimittäin tapana upottaa jalkani päivittäin suonsilmään. Kevyellä repulla polkuja kävellessä maastolenkkarit on parhaat.

Parasta valmistautumista on varautua siihen, että viikon mittaan monia asia vituttaa. Olipa kunto tai kamppeet miten hyvässä kuosissa tahansa. :D

 

[kahlaajalintu]

Hyvien sisäänajettujen kenkien lisäksi yhtä tärkeää on sopivankokoiset vaelluskäyttöön tarkoitetut sukat. Estävät hiertymiä huomattavasti. Lisäksi rakkolaastareita kuitenkin mukaan jos tulee pahoja hiertymiä, vaikka ne puhkaisee. Alaspäin tuleminen on sitten yllättävän raskasta ja ottaa jalkoihin aivan erilailla kuin ylösmeno. Lapissa tosin korkeusero ei ole niin tappavaa. Parasta treeniä olisi mennä rinkka selässä ylös-alas mäkeä n. kertaa ja lisäksi kävellä pidempiä lenkkejä maastossa. Tai nuo yhdistäen.

Mä en noiden compeedien perään liputtaisin yhtään. Tulin just vähän yli 800km vaellukselta eli el norte ja primitivo reittejä pitkin santiagoon.Kyllä se rakon puhkaisu, desinfiointi ja urheiluteippi oli ainakin meidän seurueessa as eylivoimaisesti paras metodi. Compeed lähinnä pumppaa sitä nestettä vaan siinä rakossa edes takaisin eikä sitä kovaa ihoa tahdo syntyä jonka haluat siihen rakko kohtaan. Onhan se hieman kivuliasta, mutta tällä kokemuksella paras tapa.

Se mistä koin olevan hyötyä salilla oli maitohapoille ja sen yli oleva treeni salilla, mutta kyllä se tärkein valmistautuminen tapahtuu rinkka selässä ja kävellen.
Yks aika hyvä kikka muuten on se, että opetelet paljon sinulla mene vettä milläkin matkalla. AIvan turha kantaa mitään 4l vesiä mukana jos 10km välein on vettä saatavilla. Noista pikku viilauksista tulee sitten paljon pitkässä juoksussa

Mitä tuli tuohon hitaimman eteen laittamiseen, niin kyllä se jaksamisen kannalta on parasta ellei sitten tosiaan jaa sitä ryhmää siten, että immeiset menevät omia menojaan. Se hitain hapottaa kuitenkin sen nopeimman tahdissa eikä se kauhean mielekästä ole se meno enää sitten kenellekkään.

 

[Inska]

Mä en noiden compeedien perään liputtaisin yhtään. Tulin just vähän yli 800km vaellukselta eli el norte ja primitivo reittejä pitkin santiagoon.Kyllä se rakon puhkaisu, desinfiointi ja urheiluteippi oli ainakin meidän seurueessa as eylivoimaisesti paras metodi. Compeed lähinnä pumppaa sitä nestettä vaan siinä rakossa edes takaisin eikä sitä kovaa ihoa tahdo syntyä jonka haluat siihen rakko kohtaan. Onhan se hieman kivuliasta, mutta tällä kokemuksella paras tapa.

Se mistä koin olevan hyötyä salilla oli maitohapoille ja sen yli oleva treeni salilla, mutta kyllä se tärkein valmistautuminen tapahtuu rinkka selässä ja kävellen.
Yks aika hyvä kikka muuten on se, että opetelet paljon sinulla mene vettä milläkin matkalla. AIvan turha kantaa mitään 4l vesiä mukana jos 10km välein on vettä saatavilla. Noista pikku viilauksista tulee sitten paljon pitkässä juoksussa

Mitä tuli tuohon hitaimman eteen laittamiseen, niin kyllä se jaksamisen kannalta on parasta ellei sitten tosiaan jaa sitä ryhmää siten, että immeiset menevät omia menojaan. Se hitain hapottaa kuitenkin sen nopeimman tahdissa eikä se kauhean mielekästä ole se meno enää sitten kenellekkään.

Se on täysin totta ettei se iho parane sen rakkolaastarin alla ja kerää lisäksi nestettä. Itse olin vain niin itsepäinen, että vedin jalat sellaiseen kuntoon että ainoa keino kävellä kengät jalassa oli vetää niihin rakkolaastari ja tuulettaa jalkaa sitten kaikki muu aika kun ei ollut liikkeessä. Mulla ei edes tullut rakkoja, vaan iho meni syvälle läskiin asti rikki. Tuollaisessa tilanteessa ne laastarit tulee mielestäni tarpeeseen jos on pakko jatkaa. Täysijärkinen tosin luovuttaisi aikaisemmin. Normaali rakko kannattaa mielestäni myös tosiaan puhkaista asap, desiä ja sitten pitää se tuulettuvana ja estää sen hiertyminen.