Toteutus, se tärkein pointti

[Mike]

Aina puhutaan valmennuksista, ohjelmista, on excelia ja on teoriaa ja on ties mitä. Mutta paska ohjelma tehokkaasti toteutettuna on parempi kuin hyvä ohjelma paskasti toteutettuna. Pelkästään päivän mind set määrittää sen, onko se ohjelma tehokas sen päivän osalta vai ei. Joku kysyi multa "onko 4x10 hyvä sarjamäärä". Mitä tohon voi vastata oikeasti? Riippuu miten se tehdään.

Aloin ajattelemaan tätä enemmän kun tein Rodyn kanssa selkää, jossa tuetussa soudussa sst-sarjan päätteeksi tehtiin vielä maksimimäärä toistoja viimeisellä painolla. Mä jatkoin samaa lapojen kautta supistamista ja sain tyyliin 6 toistoa. Rody paiskoi menemään melkein 20 toistoa pompotellen painoa. Kumpi oli tehokkaampaa?

Ja ongelmahan tulee siinä vaiheessa eteen kun olemme jossain toistoprogressiossa, jossa viikko kerrallaan lisätään toistoja tai sitten tilanteessa, jossa kehitystä katsotaan toistojen mukaan. Onko se progressiota jos siistin kasin sijaan tehdään tehottomampi 10 toistoa? Onko se kehitystä jos kyykyssä tuli ekassa treenissä 10x100 selkä pystyssä ja progen lopussa 10x120 täysin eri tekniikalla?

 

[maltsu]

Ja ongelmahan tulee siinä vaiheessa eteen kun olemme jossain toistoprogressiossa, jossa viikko kerrallaan lisätään toistoja tai sitten tilanteessa, jossa kehitystä katsotaan toistojen mukaan. Onko se progressiota jos siistin kasin sijaan tehdään tehottomampi 10 toistoa? Onko se kehitystä jos kyykyssä tuli ekassa treenissä 10x100 selkä pystyssä ja progen lopussa 10x120 täysin eri tekniikalla?

Itsensä kusetutustahan se. Ihmismieli on kyllä sellainen, että helposti haluaa alkaa vähän pompauttelemaan tms. mistä saa etua ja pystyy pitämään sen illuusion omasta kehityksestä ja sen nopeudesta. Siinä sitten tekniikka menee fituiks, kevennykset unohtuu ja sit tulee vaivoja.
Mä luulen että tollanen tekniikan hajoaminen tai tekniikan alitajuntainen/tietoinen ahnehtiminen helpommaksi on hyvä merkki siitä että pitäis höllätä kaasua ja keventää. Sitten menee rauhassa ylöspäin sillä hyvällä tekniikalla ja toteuttaa progression siinä ajassa kun se oikeasti tulee, eikä siinä ajassa kuin sen haluaisi, tai joku ohjelma väittää sen tulevan.

 

[Mike]

Nimenomaan ei saisi odottaa mielettömän nopeita nousuja, tärkeää etenkin lääkkeet päällä, koska siinä nivelet ja jänteet ei välttämättä pysy menossa mukana ja jos vauhtia pistetään entisestään lisää tekniikan kustannuksella, siinä saattaa sitten tulla pieniä vaurioita. Ja vaikka kuinka kokenut olisi, sen huomaa miten sitä pyrkii tekemään toistoja, eikä lihasta.

Kerran tein striimissä tätä t-nationin progea jossa 120kg on 15 toiston sarjoissa ja tuttuun tapaan sinne tuli joku sitten suutaan soittamaan miten on pienet painot ja painaa noin paljon. Näytin sitten ihan omakätisesti seuraavassa sarjassa, että jos mä teen sen mitä lähtee vain ja ainoastaan toistoja, niin miten menee. No se 15 toistoa tuli sairaalla vauhdilla putkeen kun normaalisti joudun 8-10 toistossa jo ottamaan happea kun polttaa pahasti. Eli siinäkin ne aikaisemmat sarjat olivat huomattavasti tehokkaampia lihaksen kannalta vaikka täsmälleen sama kuorma ja sama toistomäärä.

Siksi kovin usein noita kyykkytekniikoita kritisoin kun sarjatasolla tekniikka muuttuu, joka on mun mielestä älytöntä itsensä huijaamista. Sitä perustellaan monasti sillä, että sitten kun on maksimikuormat, niin sitten osaa ottaa ne. No mä tein sikakyykyn, enkä ollut yli 15 vuoteen kyykännyt 190kg isommalla. 210kg tuli kuitenkin vaivatta identtisellä tekniikalla kaikkiin sarjoihin verraten vaikka 190x3 oli jo aivan tappisarja noin niinkuin voimilta. Mä uskon että se tuli siksi identtisellä tekniikalla, että mä olen aina nostanut sillä samalla tekniikalla, en näe minkäänmaan järkeä tietoisesti rikkoa tekniikkaa siksi, että sitten kun painaa, niin voi vetää vituiksi.

Olisko se ollut sitten hienoa tehdä, jos olisin niissä kovissa sarjoissa muuttanut tekniikkaa ja kammennut selkä mutkalla niitä toistoja? Ei mun mielestä.

Kyykky on varmaan ainoa jossa ihan aidosti jotkut jopa ihailee tekniikan rikkomista ja jopa puoltavat sitä päättömällä logiikalla. Se pettää sitten kun se pettää, se pitäisi välttää aina kuitenkin.

 

[IVa]

Ei liity ihan Miken näkökulmaan tässä aiheessa lihaksen rasituksen kannalta, mutta jos puhutaan voiman treenaamisesta niin on äärimmäisen tärkeää keskittyä noston tehoon kuormasta riippumatta.

Keskittyminen treeniin ja vireys-/valmiustila on aika iso tekijä.

Tunnistan itsessäni sen että joskus on tullut otettua sarjoja liian löysästi "tekemällä sarja läpi" ja tätä tyyliä näkee salilla tosi paljon. Pienikin aavistus löysäilyä konsentrisessa vaiheessa vs. oikeasti räjähtävä toisto, siinä on hirmuinen ero. Enkä tarkoita rykimistä ja pomputtelua vaan teknisesti hyvää suoritusta. Esim. mavessa hallittu lähtö kuoletuksesta ja maksimaalisesti kiihtyvä liike loppuojennukseen asti jo ensimmäisistä lämppäsarjoista valmistaa työsarjoihin totaalisen eri tavalla.

Edittiä: tämä ei tosin toimi kaikissa liikkeissä eli peilaan yllä lähinnä voimanostoliikkeisiin. Monissa taljaliikkeissä, scott-hauispenkissä yms liikkeissä kuorma muuttuu liikeradan mukana ja on liikkeen yläasennossa kevyimmillään. Sellaisissa liikkeissä on perustellumpaa keskittyä vain rasittamaan sitä kohdelihasta jatkuvalla pidolla ja pumppaavalla liikkeellä.

 

[Mike]

Ei liity ihan Miken näkökulmaan tässä aiheessa lihaksen rasituksen kannalta, mutta jos puhutaan voiman treenaamisesta niin on äärimmäisen tärkeää keskittyä noston tehoon kuormasta riippumatta.

Keskittyminen treeniin ja vireys-/valmiustila on aika iso tekijä.

Tunnistan itsessäni sen että joskus on tullut otettua sarjoja liian löysästi "tekemällä sarja läpi" ja tätä tyyliä näkee salilla tosi paljon. Pienikin aavistus löysäilyä konsentrisessa vaiheessa vs. oikeasti räjähtävä toisto, siinä on hirmuinen ero. Enkä tarkoita rykimistä ja pomputtelua vaan teknisesti hyvää suoritusta. Esim. mavessa hallittu lähtö kuoletuksesta ja maksimaalisesti kiihtyvä liike loppuojennukseen asti jo ensimmäisistä lämppäsarjoista valmistaa työsarjoihin totaalisen eri tavalla.

Edittiä: tämä ei tosin toimi kaikissa liikkeissä eli peilaan yllä lähinnä voimanostoliikkeisiin. Monissa taljaliikkeissä, scott-hauispenkissä yms liikkeissä kuorma muuttuu liikeradan mukana ja on liikkeen yläasennossa kevyimmillään. Sellaisissa liikkeissä on perustellumpaa keskittyä vain rasittamaan sitä kohdelihasta jatkuvalla pidolla ja pumppaavalla liikkeellä.

Tuo henkinen latautuminen ei vielä lisäksi ole vain päivätason juttu, vaan sarjatason ja pidemmälle vietynä toistotason juttu. Se vaatii kanttia vetää sen kivun äärirajoilla edelleen kohdelihaksella vaikka kaikki signaalit huutaa lopettamaan ja kun ne huutaa lopettamaan, siirtyy sitä automaattisesti selviämistilaan, jolloin tehdää enää vain toistoja eikä niinkään keskitystä lihakseen.

Ja mun pointti keskittyy lähinnä bodaukseen.

 

[veijari]

Aina oon kuvitellut että on tärkeämpää tehdä enemmän työtä(W), kuin hidastella negatiivistä osaa tai muuten väsyttää lihas "turhaan", naturaalin näkökulmasta.
Tottakai oletusarvona tekniikan säilyminen, sen pitää olla vakio että juttuja voi verrata.
Siis en usko että lihaksen väsytys turhilla hidasteluilla ja venytyksillä on kehittävämpää natulle kuin tehokas tekeminen ja sitämyötä isommat sarjapainot.
Tosin mä oman nuoren vuosikymmeneni sijoitin eikä musta mitään tullut, perus vahva sälli lähinnä.

 

[Mike]

Ei se tarkoita hitaasti tekemistä, että rasitus pidetään lihaksella.