Eikö elinikäisesti aivovammaisen sairaseläkeläisen haukkuminen ja kadehtiminen ole nyt hieman kornia. Turha ruoskia kuollutta hevosta.
eli toisinsanoen voitaisiin ottaa henkilö x, joka eläisi elämänsä noudattaen seuraavia prinsiippejä :
- lakeja voidaan kiertää
- oma hyvinvointi, ja napa tärkeimpänä - no matter what the consequences
- kun otetaan, niin otetaan kunnolla - ja pitkään
- lääkkeiden, sekä huumeiden väärinkäyttö on ihan ok
- aseet kuuluvat elämään, ja niillä ampuillaan - asutulla alueella, kerrostalossakin
tämän kaiken lisäksi henkilö x pääsee kaikesta huolimatta eduskuntaan (tai ehkäpä juuri sen takia, koska vetoaa lupauksillaan vähäosaisiin), ja lupaa parantaa kertaheitolla kansalaisten asiat - ja lupaa vieläpä pitää vahtia eduskunnan ovella että sinne varmasti kaikki muutkin tulevat; kyseisestä hommasta kun on kokemusta, ja tuokin pesti varmasti hoituu.
siltikin, tämä kyseinen henkilö hoitaa hommansa tasan päinvastoin kuin on luvannut, ja häröilee itse samalla tavalla kuin ne, joita moitti suureen ääneen ennen edustajaksi ryhtymistä. lupasipa henkilö x vielä alkuaikoinaan itse erota, jos syytä siihen löytyy. ilmeisesti kuitenkaan rattijuopumukset, ampuma-ase- tai lääkerikokset eivät sitten tuoneet riittävästi syytä.
kuitenkin, tämä kyseinen henkilö x sitten hankkii itselleen (oletettavasti, koska kukaan meistä ei sitä varmaksi tiedä) elinikäisen aivovamman erittäin kyseenalaisilla ja lainvastaisilla toimillaan - ja hankkii (pääsee, saa?) siitä seuraamuksena tuntuvan sairaseläkkeen loppuiäkseen - toimesta, jonka pituus oli neljä vuotta, ja jota kyseinen henkilö ei hoitanut kuin pari vuotta, lopun aikaa ollessa (omalla aiheutetulla) sairaslomalla. mitä sitten saatiin noina parina vuotena aikaan, voi jokainen itse päätellä.
onko tosiaan näin, että tällaisesta henkilöstä, ja hänen toimistaan kansanedustajan aikana ei voitaisi käydä keskustelua, ilman että se keskustelu leimataan joko itkemiseksi, haukkumiseksi, tai kadehtimiseksi? ehkä meillä jokaisella on sitten oma käsitys noista asioista, mutta aika kaukana nämä keskustelut on olleet itkemisestä, tai kadehtimisesta. haukkumistakin on ollut vain sen verran, kuin mitä tuollaisilla tekemisillä näkyvällä paikalla, kansanedustajana, voi saada edustamillaan ihmisillä aikaiseksi.
perkele. jos ei kritiikkiä saa antaa kun hommat hoidetaan päin persettä (ja nostetaan siitä kuitenkin kansanedustajana tuntuvaa palkkaa, puhumattakaan tuosta sairaseläkkeestä joka jatkuu lopun ikää), niin mitä tässä sitten saa, tai voi tehdä ilman että se tulkitaan itkemiseksi tai kadehtimiseksi?