Toistuva masennus

[Bådieinari]

Onko täällä muitakin jotka taistelevat masennuksen kanssa? Itsellä tästä on tullut ongelma josta vaikeaa päästä eroon. Työterveyslääkäri suosittelee psykoterapiaa. Tällä hetkellä menee mirtazapinia ja muutaman kerran käynyt psykologilla. Mielelläni menisin psykoterapiaan mutta se on pitkä ja kallis prosessi. Kertokaa teidän kokemuksistanne

 

[Adema]

Onko täällä muitakin jotka taistelevat masennuksen kanssa? Itsellä tästä on tullut ongelma josta vaikeaa päästä eroon. Työterveyslääkäri suosittelee psykoterapiaa. Tällä hetkellä menee mirtazapinia ja muutaman kerran käynyt psykologilla. Mielelläni menisin psykoterapiaan mutta se on pitkä ja kallis prosessi. Kertokaa teidän kokemuksistanne

En painiskele itse masennuksen kanssa, mutta läheisiä on muutamia. Valitettavasti siis en voi sen tähdellisempiä ohjeita antaa kuin, että jos haluat psykoterapiaan niin laita se "pyörä pyörimään jo". Seurasin läheltä kun sitä kohti mentiin, niin se on aivan järjettömän pitkä prosessi. Kaksi vuotta meni..
Ja kyllä, hintavaa hommaahan se on. Täytyy kuiten sanoa, että en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka jättää hoidattamatta itsensä rahan takia, kai sille terveydelle voi hintalapun laittaa, itse en siihen ole kyennyt.

 

[Sylverö]

Minä

Olen sairastanut toistuvaa keskivaikeaa/vaikeaa masennusta yli kaksikymmentä vuotta. Välillä ollut toki useampia hyviä vuosia, nyt vanhemmiten masennuksen uusiutuminen on valitettavasti ollut tiheämpää - reagoin voimakkaasti syksyn pimeyteen (kirkasvalolampusta ei apua) ja spontaani parantuminen on selvästi hitaampaa kuin nuorempana. Olen lääkeresistentti ja kroonistunut tapaus. On kokeiltu erittäin monta SSRI- ja neuroleptilääkettä, kolme osastohoitojaksoa, päiväsairaalajakso, ECT ja rTMS, keskustelut psykologin ja psyk.sairaanhoitajan kanssa. Nuo neuromodulaatiohoidot ovat olleet parhaimpia, nyt olen taas jonossa hoidontarpeen arviointiin ja toivottavasti joskus syksyllä pääsen johonkin. En usko, että koskaan pääsen masennuksesta kokonaan eroon ja kyllähän tämä vituttaa ankarasti. Masentuneena en ole surullinen vaan olen toiminta- ja aloitekyvytön valtavan väsymyksen vuoksi. Aamulla herätessä olen pettynyt, kun on kuollutkaan yön aikana.

Psykoterapiaan ei erittäin pienituloisena
ole koskaan ollut varaa eikä ole tulevaisuudessakaan, koska jään todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun rahaa on nippanappa arjen elämiseen, niin ei sitä mistään saa nyhjäistyä kolmen vuoden psykoterapiaan, joten siitä minulla ei ole kokemusta.

Kannustan kyllä kokeilemaan ihan kaikkea mahdollista Jos oireilusi on vaikea-asteista, toimii ECT siihen todennäköisesti nopeimmin. Jos masennuksen taustalla on tunnetraumoja tms, niin terapialla niitä pystynee parhaiten käsittelemään. Jos työuupumusta, niin työoloja on muutettava. Masennus johtuu eri ihmisillä eri asioista, joten tepsivä hoitokaan ei voi kaikille olla sama.

 

[Bådieinari]

En painiskele itse masennuksen kanssa, mutta läheisiä on muutamia. Valitettavasti siis en voi sen tähdellisempiä ohjeita antaa kuin, että jos haluat psykoterapiaan niin laita se "pyörä pyörimään jo". Seurasin läheltä kun sitä kohti mentiin, niin se on aivan järjettömän pitkä prosessi. Kaksi vuotta meni..
Ja kyllä, hintavaa hommaahan se on. Täytyy kuiten sanoa, että en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka jättää hoidattamatta itsensä rahan takia, kai sille terveydelle voi hintalapun laittaa, itse en siihen ole kyennyt.

Lähinnä mietin että minkälaisia kokemuksia on. Psykologille pääsee ilmaiseksi joten mietin tässä vaihtoehtoja

 

[Bådieinari]

Minä

Olen sairastanut toistuvaa keskivaikeaa/vaikeaa masennusta yli kaksikymmentä vuotta. Välillä ollut toki useampia hyviä vuosia, nyt vanhemmiten masennuksen uusiutuminen on valitettavasti ollut tiheämpää - reagoin voimakkaasti syksyn pimeyteen (kirkasvalolampusta ei apua) ja spontaani parantuminen on selvästi hitaampaa kuin nuorempana. Olen lääkeresistentti ja kroonistunut tapaus. On kokeiltu erittäin monta SSRI- ja neuroleptilääkettä, kolme osastohoitojaksoa, päiväsairaalajakso, ECT ja rTMS, keskustelut psykologin ja psyk.sairaanhoitajan kanssa. Nuo neuromodulaatiohoidot ovat olleet parhaimpia, nyt olen taas jonossa hoidontarpeen arviointiin ja toivottavasti joskus syksyllä pääsen johonkin. En usko, että koskaan pääsen masennuksesta kokonaan eroon ja kyllähän tämä vituttaa ankarasti. Masentuneena en ole surullinen vaan olen toiminta- ja aloitekyvytön valtavan väsymyksen vuoksi. Aamulla herätessä olen pettynyt, kun on kuollutkaan yön aikana.

Psykoterapiaan ei erittäin pienituloisena
ole koskaan ollut varaa eikä ole tulevaisuudessakaan, koska jään todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun rahaa on nippanappa arjen elämiseen, niin ei sitä mistään saa nyhjäistyä kolmen vuoden psykoterapiaan, joten siitä minulla ei ole kokemusta.

Kannustan kyllä kokeilemaan ihan kaikkea mahdollista Jos oireilusi on vaikea-asteista, toimii ECT siihen todennäköisesti nopeimmin. Jos masennuksen taustalla on tunnetraumoja tms, niin terapialla niitä pystynee parhaiten käsittelemään. Jos työuupumusta, niin työoloja on muutettava. Masennus johtuu eri ihmisillä eri asioista, joten tepsivä hoitokaan ei voi kaikille olla sama.

Ikävä kuulla. Itse elän normaalisti mutta olen ärtynyt ja vihamielinen. Onko lääkitys?

 

[Sylverö]

Ikävä kuulla. Itse elän normaalisti mutta olen ärtynyt ja vihamielinen. Onko lääkitys?

Puretaan tällä hetkellä Duloksetiinia pois, kun psykiatrikin on jo todennut, etten valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, joita lääkitys auttaa. Olen vuosien varrella syönyt erittäin useaa pilleriä maksimiannostuksella, eivätkä ne ole koskaan estäneet masennuksen uusiutumista. Mirtazapinkin on tuttu

 

[Jääkuningas]

Itellä ollut aikanaan keskivaikeeta masennusta ja ahdistuneisuutta johon auttoi yllättävän hyvin citalopram-lääke josta toki tuli sivuvaikutuksia aikanaan mut paransi tilannetta vitusti ja nyt kuutisen vuotta syönyt ja kun oireet pysyny pitkälti pois niin ei oo tarvetta kyllä lopettaakaan. Moni saa avun näistä ssri-lääkkeistä jos vaan annos ja valmiste löytyy itelle sopivaks

 

[Bådieinari]

Itellä ollut aikanaan keskivaikeeta masennusta ja ahdistuneisuutta johon auttoi yllättävän hyvin citalopram-lääke josta toki tuli sivuvaikutuksia aikanaan mut paransi tilannetta vitusti ja nyt kuutisen vuotta syönyt ja kun oireet pysyny pitkälti pois niin ei oo tarvetta kyllä lopettaakaan. Moni saa avun näistä ssri-lääkkeistä jos vaan annos ja valmiste löytyy itelle sopivaks

Mi ulla ollut tavoitteena että käsittelen ongelmiani ja lääkkeillä autan parantamista mutta kai se on niin että jotkut eivät ikinä pääse ongelmista kokonaan eroon.

 

[Fea]

jotkut eivät ikinä pääse ongelmista kokonaan eroon.

Eivät pääsekään.

Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ensimmäisen kerran parikymppisenä, joskin jälkeenpäin ymmärsin olleeni vuosia masentunut jo ennen tuota diagnoosia.

Aika-ajoin masennus on palannut ja joskus siihen on liittynyt myös ahdistuneisuushäiriötä. Aikoinaan söin monta vuotta essitalopraamia maksimiannostuksella mutta sitä en enää halua sivuvaikutusten vuoksi.

Muistan hyvin, kun olin psykologin juttusilla vuoden 2010 tienoilla; aloin taas voida jo paremmin mutta tuskailin, että
"Onko minun elämäni aina tällaista, näin rajuja alamäkiä?" Psykologi sanoi, että "Entä jos onkin, mitä sitten? Tunnistat jo nämä asiat ja osaat reagoida niihin, niin mitä sitten?"
Ja jatkoi vielä lisäämällä miten monilla on sairauksia, jotka kestävät koko elämän ja niihin on jatkuva lääkitys - mitä sitten? Ei se kenestäkään yhtään sen huonompaa tai erikoisempaa tee.

Viimeksi koin masentuneeni viime syksynä. Tai niin kuin minä sanon; tuli synkempi kausi.

Tällä elämänkokemuksella tunnistin tietyt ajatusmallit ennen pitkää ja tiesin, että ilman BDI-testin tekemistäkin pisteet ylittäisivät keskivaikean masennuksen rajan ihan heittämällä. Siispä, aivan kuten vuoden 2010 tienoilla, varasin ajan työterveyteen ja sanoin, että pitää päästä mielenterveyspalveluiden piiriin. -Tosin kävikin niin, että siinä samoihin aikoihin tuli myös fyysisiä oireita, joihin liittyen sain neurologilta Klotriptyl mite -lääkkeen, joka on vanha masennuslääke mutta myös keskushermostoa rentouttava. Pienellä annoksella ihan riittävä minulle ja palvelee nyt käytännössä kahdella eri tapaa. Tällä hetkellä ei ole hoitosuhdetta minnekään (edellinen päättyi silloin 2010 tienoilla) ja lääkkeen uusii historiani tietävä työterveyslääkäri.
-Tilanne voi tietenkin muuttua joskus.
Koska se synkempi kausi tulee taas jossain vaiheessa ja olen ihan sinut sen asian kanssa.