Tohtoriopintojen rahoitus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mtk77
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
17.4.2002
Viestejä
2 190
Ikä
47
Eli haluaisin kysyä tohtoriopintojen rahoittamisesta, jos täällä sattuisi jolla kulla olemaan tietoa. Jos saa palkkapaikan, niin tiedän suunnilleen paljonko se palkka on, mutta onko tietoa kuinka harvinaisia nämä palkkapaikat ovat? Entäpä apurahat? Niiden suuruudesta minulla ei ole tietoa ja voi olla että se riipuu monesta asiasta, mutta osaako joku antaa jotain suuntaa? Entä onko apurahat lyhyitä kestoltaan vai onko ne monivuotisia? Aion kysellä näitä samoja asioita myös yliopistolta, mutta katsotaan ensin onko täällä tietoa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Riippuu alasta ja yliopistosta! Vastaan oman käsitykseni.

Palkkapaikkoja on säännöllisin väliajoin auki yliopistoissa mutta kilpailu on pirun kovaa. Apurahoja voi olla helpompi saada, mutta näissäki myöntöprosentti usein alle 10, ellei ole joku sopiva kohdennettu haku. Apuraha voi olla monivuotinen tai sitten tyyliin 5kk. 2000e on se yleisin summa about väitöskirjavaiheessa. Veroja tästä ei juuri mene, ainoastaan vakuutukset, joten käteen jää joku 1600e/kk. Ei kerryttä ansiosidonnaista eikä yleensä tuo mukanaan muitakaan työhön liittyviä etuja.

Apurahoja koskevia päätöksiä joutuu myös odottelemaan pitkään. Samoin palkkapaikkoja.

Yksi tie on tietysti se, että pääsee johonkin projektiin osaksi tekemään väitöskirjaa ja tätä kautta palkkaa vasten.

Melkein sanoisin, että tohtoriksi ei kannata opiskella, mikäli ala ei ole sellainen jolla on tekijöistä pulaa myös ei-tohtoreista.
 
Melkein sanoisin, että tohtoriksi ei kannata opiskella, mikäli ala ei ole sellainen jolla on tekijöistä pulaa myös ei-tohtoreista.
Kauheaa yleistämistä, mutta eikö tohtoriopiskelijaksi hakeuduta kohtuu usein myös silloin, jos yksityisellä sektorilla ei vaan ole duunia? Niin kuin monella luonnontieteellisellä alalla tuntuu valitettavasti tilanne olevan. Opetushommiinkin kun taitaa olla tunkua yliopistomaailmassa tohtoreistakin.

Ja AMK-opettajaksi ei taas taida kovin häävisti päästä ilman alan työkokemusta. Ainakin minun käsittääkseni silloin, jos opetetaan jotain ammattiin valmistavia opintoja.
 
Kauheaa yleistämistä, mutta eikö tohtoriopiskelijaksi hakeuduta kohtuu usein myös silloin, jos yksityisellä sektorilla ei vaan ole duunia? Niin kuin monella luonnontieteellisellä alalla tuntuu valitettavasti tilanne olevan. Opetushommiinkin kun taitaa olla tunkua yliopistomaailmassa tohtoreistakin.

Ja AMK-opettajaksi ei taas taida kovin häävisti päästä ilman alan työkokemusta. Ainakin minun käsittääkseni silloin, jos opetetaan jotain ammattiin valmistavia opintoja.
Joo kyllä, mutta ne on aika ojasta allikkoon ratkaisuja että luetaan tohtoriksi koska töitä ei ole, mutta päästään yliopistolle töihin. Kilpailu kovaa yliopistojen työpaikoista. Tohtoriopintoihin käytetty aika ja energia kannattaa suunnata alan vaihtoon.
 
Oma ala on tietojenkäsittely ja jos ei mitään yllätyksiä tule valmistun maisteriksi Oulun yliopistosta 31.1. Rahamielessä yliopistolla jatkaminen ei ole kovin kannattavaa. Omat motiivit eivät siis liity rahaan. Mutta tuossa yllä jo tulikin tietoa apurahan suuruudesta ja muuta oleellista tietoa siitä. Mutta voidaan toki keskustella myös tohtoriopintojen järkevyydestä. Voihan olla, että tulen sen jälkeen toisiin ajatuksiin.
 
Joo kyllä, mutta ne on aika ojasta allikkoon ratkaisuja että luetaan tohtoriksi koska töitä ei ole, mutta päästään yliopistolle töihin. Kilpailu kovaa yliopistojen työpaikoista. Tohtoriopintoihin käytetty aika ja energia kannattaa suunnata alan vaihtoon.
No.. siis kyllä minäkin vähän sitä mieltä olen, ettei tohtoriksi väittelemisessä ole mitään järkeä, jos sitä ei tee vähän niinku duunin ohessa ja jotain duuneihin liittyvää tukien :D Mutta eiköhän tuota kuitenkin ole porukkaa, jotka haluavat työllistyä omalle alalleen tavalla tai toisella, eivätkä halua heittää hukkaan 4-5v korkeakouluopintoja.

Minusta yliopistoissa, ainakin joillain tieteenaloilla, on skarpattu työelämäopinnoissa, jolloin kuva siitä, mitä hommat valmistumisen jälkeen voisivat olla ja onko niitä ylipäätään saatavilla, voi ruveta kirkastumaan jo hyvissä ajoin ennen valmistumista, jolloin tilanteeseen on vielä kohtuullisen mukava puuttua. Voi hakea pääaineen vaihtoa tai koittaa parsia opintokokonaisuutta vähän paremmin käytännön työelämään soveltuvaksi, niin ei ole niin ikävä tilanne valmistumisen jälkeen.

2 luonnontieteilijää on valmistunut tuttavapiiristä muutaman vuoden sisään. Toinen kemisti, mietti hetken aikaa jatko-opintoja, mutta päätyi kouluttautumaan sairaanhoitajaksi. Toinen ympäristötieteilijä. Väitteli kesällä, on tehnyt koko ajan valmistumisen jälkeen hommia jollekin projektille ja sai muistaaksen ihan kivan pätkän rahoitusta nyt edellisessä haussa. On myös tehnyt sen verran hommia R:n ja tilastoanalyysien kanssa, että siirtyminen yksityiselle johonkin data-analytiikan hommiin ei pitäisi olla vaikeaa. Vähän tarvis koodaamista vaan opetella.

Oma ala on tietojenkäsittely ja jos ei mitään yllätyksiä tule valmistun maisteriksi Oulun yliopistosta 31.1. Rahamielessä yliopistolla jatkaminen ei ole kovin kannattavaa. Omat motiivit eivät siis liity rahaan. Mutta tuossa yllä jo tulikin tietoa apurahan suuruudesta ja muuta oleellista tietoa siitä. Mutta voidaan toki keskustella myös tohtoriopintojen järkevyydestä. Voihan olla, että tulen sen jälkeen toisiin ajatuksiin.
Mielenkiintoista. Ootko tehnyt mitään alan hommia opiskeluaikana, vai meinasitko suoraan jatkaa tohtorikoulutettavaksi? Minkä tyyppisestä aiheesta meinasit väikkäriä tehdä, jos saa kysyä?

Mulla on itsellä keskeneräiset tietotekniikan opinnot, joita koitan tässä duunien ohella parsia kasaan, mutta enemmän hyötyä ois kyllä duunin kannalta suorittaa esim. pilvitoimijoiden sertifiointeja. Tai ainakin liksan kannalta tuo edellinen :D
 
Itse olen väitellyt yhteiskunnallis-humanistiselta alalta. Todella huonon tien kuljin. Tein periaatteessa kaikki perustutkinto-opinnot sillä silmällä, että väitöskirja perään. (Paitsi matematiikkaa opiskelin jonkin verran, mutten oikein riittävästi että siitä olisi hyötyä.) Sitten hain rahoitusta siihen ja se kesti kunnes lykästi kunnolla ja sain palkallisen paikan. Sitten väittelin ja väitöksen jälkeen kehä alusta. Jos jotain saisin tehdä toisin, hommaisin ehdottomasti jonkin fall-back-ammatin opiskeluaikana. Mitään työelämä-juttuja tjms. ei ollut juuri siihen aikaan tai ei niitä ainakaan mainostettu.

Tietojenkäsittelytieteen luulisi olevan jo kohtuullinen fall-back-tausta.
 
Max131 minulla on alunperin AMK tutkinto tietotekniikasta, joka meni oikeastaan niin huonosti kun voi mennä. Sen jälkeen olen harhaillut eri suuntiin. Osallistunut työkokeiluihin ja koulutuksiin. Päädyin korottamaan insinöörin tutkinnon maisterin tutkinnoksi ja tällä kertaa opinnot menivät aika hyvin. En ollut opintojen ohessa alan töissä. En ole vielä lopullisesti päättänyt mikä olisi väitöskirjan aihe. Agile kinnostaa ja tein siitä aiheesta gradun mikä vielä odottaa hyväksymistä. Sitten on joitakin muita software engineering aiheisia juttuja. Lisäksi jotkut digitaaliseen bisnekseen liittyvät jutut kiinnostaa.
 
@kenkäkauppias aivan. Mää ite arvoin väikkärin ja työelämän välillä aikaisemman tutkinnon valmistuttua, kun opinnot tuli suoritettua aika katkonaisesti ja mitään hyviä kontakteja oman alan työpaikkoihin ei ollut. Soittivat sitten eräästä rekrytoivasta koulutuksesta, jonka kautta työllistyin ja samalla tuli tehtyä pieni alanvaihdos, mikä on osoittautunut enemmän kuin hyväksi ratkaisuksi.

@mtk77 aivan. Se väikkäri sisältöineenhän pitää olla aika pitkälle jäsentynyt, jos sitä aikoo lähteä työstämään, koska ekana siitä piti muistaakseni jättää joku kohtuullisen pitkä esisuunnitelma tai vastaava, kun ite proffani kanssa siitä puhuin.

Ja siis jos yhtään vaan kiinnostaa ja osaat jotain IT-hommia vaan tehdä, niin kyllä minä peukuttaisin eka kokeilemaan työelämää. Hommia pitäs kuitenkin piisata IT-alalla, vaikka korona on sotkenut menoa yhdellä jos toisella työnantajalla. Väikkäriä pääsee tekemään myöhemminkin, mutta työelämään voi olla vaikeampi siirtyä, jos juurtuu yliopistomaailmaan. IT-hommissakin katsotaan kuitenkin aika pitkälle sitä, mitä osaa oikeasti tehdä ja mitä näyttöjä omasta osaamisesta on ja väikkäristä ei tässä suhteessa ole oikein mitään iloa.
 
Hyvä pointti tuo, että yliopistosta on vaikeampi päästä pois kuin sinne sisään.

Ja tosiaan: ilman tutkimussuunnitelmaa ei voi hakea jatkotutkinto-oikeutta. Ilman tosi hiottua suunnitelmaa ei puolestaan rahoitusta irtoa.
 
Hyvä pointti tuo, että yliopistosta on vaikeampi päästä pois kuin sinne sisään.

Ja tosiaan: ilman tutkimussuunnitelmaa ei voi hakea jatkotutkinto-oikeutta. Ilman tosi hiottua suunnitelmaa ei puolestaan rahoitusta irtoa.
Komp komp tähän. Itsellä eri alalta koulutukset mutta tasaisin ajoin väikkärin tekoon kosiskellaan. En ole edes vakavasti harkinnut vielä koska en siitä varsinaisesti mitään hyödy; en kaipaile akateemista titteliä, se vaikuttaa vain vähän työtehtäviin (muualla kuin yliopistolla) ja palkkaukseenkin vähemmän kuin muut asiat mitä itse voi tehdä. Omalla alalla väikkäreitä tehdään tutkimus- ja kehittämisprojekteissa, yliopistolla tai co työnantajien kanssa mutta lopputulos on lähes poikkeuksetta se että väikkärin tekoa jää paljon harrastustoiminnaksi koska ”oikea työ” ylityöllistää.
Rahoituksia varten pitää olla hiottu ja hyvä tutkimussuunnitelma, joka sisältää oikeasti projektoinnin. Tietysti myös jo tohtorikoulutukseen hakuvaiheessakin sen pitää olla toteuttamiskunnossa. Rahoituksen fokus on myös tutkimuksessa jotka on relevantteja eli ”minusta nämä on kiinnostavia tai olisi mukava tutkia tätä” on heikkoja. Selkeä kiinnityskohta johonkin isompaan tutkimuskontekstiin tai työelämäyhteyteen. Eettisesti toki.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom